Montakos sivua mulla on perjantaista jaaha KAHDEKSAN –

Perjantai, Vahterjärvi

Yöllä herään luonnon kutsuhuutoon. Ulkona on valoisaa. Täysikuu vahtii metsää kuin mikäkin Sauronin silmä. Tähtikuviot näkyvät hyvin pitkospuilta, jonne kuu ei paista.

Makuupussissa palelee, vaikka päällä on kaikki merinot ja fleece. Lämpötila on ollut yli 10 astetta. Tällä pussilla ei kyllä tee yhtään mitään.

Tuntuu kuin: nestehukka. Vedän suklaata ja vettä, jos se vaikka auttaisi paleluun. Ei auta.

Herään viideltä. Epäkuikat lentelevät partiolentoja teltan yli ja mekastavat. Kirkuna on kuin Hitchcockin elokuvasta. Ei Linnut, vaan Psyko.

fläp fläp fläp fläp fläp fläp 

Kakkaraaa kakkaraa kakkaraa

MOLSK-OLSk-OLsk-Olsk-olskis 

SKRRIIIIIIIIIRRRCH! IIIIIIIIIIIIIRRRRRRRCCHHHH!!! IIIIIIIIIIIIIIIRRRRRRRRRRRRRRR!!!

määä

Monimölisijät lähtevät taas tiedustelulennolle. Omituiset käheä-ääniset valekuikat. Eräopas tietäisi mitä lintuja ne ovat.

Palokärki laulaa jossain kaukana.

Kjaa. Kjaa.

Helsingin työväenopiston Karhuluokan ilmoitustaululla on lyijykynällä paperilapulle kirjoitettu kaunis haiku.

Purosta usvaa
Hiuksissa varpujakin
Piekanan huuto

Tekijä tuntematon.

Kehitän päässäni paskoja haikuja.

Kuutamo vahtii
Kuorossa kuikka
Palelee silti

En keksi seitsentavuista riviä.

Paleleehan siltikin

Luovutan.

Semisti harmittaa, etten ottanut Zoom H2:ta mukaan. Rinkka oli muka jo niin täynnä ja painava. Niinhän se aina. Ensi kerralla kyllä otan. Pitää etsiä sille kevyempi kotelo.

Luontopolku ja uintiretki

Ohjelmassa (koska minulla on tarkkaan suunniteltu ohjelma) on Lortikanvuoren luontopolku. Se on ihan kiva. Puolimatkassa poikkean mustikkamestoille.

Klo 9.30. Käyn sisällöttömiä keskusteluita seniori-ikäisten ohikulkijoiden kanssa.

– Huomenta.
– Huomenta (onko nyt muka vielä aamu??)

ja

– Löytyykö marjaa?
– Löytyy (obviöösisti, en minä huvikseni täällä kyyki).

Nuoremmat eivät jää turisemaan. Selvästi sukupolvien välinen kulttuuriero.

Luontopolku kulkee Lepolammin vierestä, joka oli kolme vuotta sitten osoitettu kiertoreitille majavien takia. Majavat olivat padonneet Lepolammin ja polku oli osittain veden alla. Näimme jopa silloin kaksi majavaa työn touhussa, vaikka ne eivät kai yleensä päivällä paljon liikuskele.

Kiertotiekyltit ovat edelleen paikoillaan, mutta majavat ovat muuttaneet aikaa sitten pois. Veden pinta on laskenut ja maasto on ruskeaa risuröykkiötä. Vähän surullisen näköistä.

Klo 12.58, Vahterjärvi. Riippumattomies makaa riippumatossa kännykkä kädessä. Lounaan jälkeen uinun teltassa puolitiedottomassa tilassa. En jaksa sulkea oviaukkoa ja tuuli puhaltaa sisään. Makuupussin allakin on kylmä, vaikka aurinko paistaa.

Päivä on ollut lämmin, ja olen saanut päähäni mennä uimaan. Ehkä Kuorejärvelle. Vahterjärven ainoa hyvä uimapaikka on laavulla, ja riippumattomies on siellä. Niin että milloinka on sosiaalisten tilanteiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan sopivaa kylpeä alasti ja milloinka ei, kysyy nimimerkki Miten siveyssääntöihin pitäisi muutenkaan suhtautua, kun niiden pääasiallinen tarkoitus on sheimata ja kontrolloida naisia?

Olispa kiva kun voisi vaan mennä rauhassa uimaan, ilman että tarvisi ottaa huomioon mitään seksistisiä kulttuurisia asetelmia.

Laavulla lappaa retkeilijää sen verran tiheään, että se varmaan lasketaan yleiseksi uimarannaksi. Sitä paitsi Vahterjärven vesi on täynnä jotain ruskeaa turvehöttöä, siinä ei varsinaisesti tule puhtaammaksi. Taivas näyttää hieman pahaenteiseltä. Lähden silti.

Uimapaikka löytyy erinäisen harhailun ja ryteikössä tarpomisen jälkeen Kuorejärven pohjoisrannalta. Alkaa sataa, ei onneksi kaatamalla. Kallio on jyrkkä, ja veteen on vaikea laskeutua. Pohjaa ei näy. Pelkään että potkaisen vahingossa jotain rautanaulaa tai viikinkimiekkaa tai mitä näitä todennäköisiä ansoja nyt tuntemattomissa vesissä voi olla. Ketään ei näy missään.

Järvestä nouseminen on hankalaa, kun mitään jalansijaa ei ole. Onneksi mulla on älyttömästi habaa, niin että pystyn kiskomaan itseni ylös käsivoimin. Terävä kivi raapii sääreen haavan.

Olipas virkistävää! Parasta.

Otan pulloihin kirkasta järvivettä mukaan, niin ei tarvitse syödä turvetta eikä niitä pieniä eläimiä.

Paluumatkalla sade yltyy. Pysähdyn harhautuskivenkoloon pahimman ajaksi.

Epävakaata säätä ja rituaaleja

Klo 17.38. Vahterjärvi, laavu. Sataa. Riippumattomies on lähtenyt. Illallinen porisee kattilassa. Tulipahan sekin aiemmin testattua, että Knorr-natriumglutamaattikokkareet eivät liukene pelkästään kiehauttamalla ja hauduttamalla. Pitää keitellä pidempään.

Kuuleman mukaan retkeily on nyt suositumpaa kuin koskaan. Eipä ihme, kun kaupungit ovat nyt hirveämpiä kuin koskaan. Enemmän autoilua kuin koskaan. Autojen saasteita, melua ja näkökentän kaikenkattavaa pyhän pellin omnipresenssiä jalkakäytävillä, pyöräteillä, kävelykaduilla, toreilla.

Irvokasta, että ne samat tyypit jotka tekevät kaupungeista elämälle vihamielisiä paikkoja, tulevat autoineen pilaamaan vähät luontoalueetkin. Autoton joutuu kävelemään bussipysäkiltä kymmenen kilometriä perille. Pitäisi olla niin, että autolla on vaikea tulla. Se on valinta. Joko auto tai luonto, mutta autoasi et tuo luontoon. Vaatisi vähän omistautumista ja karsisi mukavuudenhaluisimmat, metelöivät ja roskaavat turistit pois. Vähemmän kävijöitä, vähemmän autoilijoita, rauhallisempaa.

Kun perille pääsy vaatisi ihmiseltä vähän eforttia, hän ehkä myös arvostaisi ja kunnioittaisi luonnon rauhaa enemmän.

Voisi olla vaikka niin, että parkkipaikkoja ei ole. Tai parkkipaikkoja olisi korkeintaan viidelle autoilijalle. Jos tulevat kimppakyydillä.

Sataa vettä ja järven pinta kimaltelee auringossa. Pelkästään tätä hetkeä varten kannatti tulla.

Harmaita lintuja on 3-4. Niillä on meluisa tervehtimisrituaali, joka näyttää ja kuulostaa kovin sotaisalta. Kaksi lintua ui toisiaan kohti nokka ojossa ja kirkuu samalla niin paljon kuin keuhkoista irti lähtee

IIIIIIIIIIIIIIIIIRRRCH!! IIIIIIIIIIIIIRRRRCCHHHH!!! IIIIIIIIIIIIIIRRRRRRRRRRRRRRRCH!!!

Ja sitten kun ne saavuttavat toisensa, mitään ei tapahdu. Tähän tyyliin:

– MINÄ TAPAN SINUT!!
– EI KUN MINÄ TAPAN SINUT!!!
– MINÄ TAPAN SINUT, NÄETKÖ??!!!
– NYT KUOLET SAATANA!!!!
…
– Hyvä matsi oli, peace man.
– Yo bro gimme five.

Turnajaisten välissä kymmenkiekujat päästelevät samoja ääniä mutta dempatusti, kuin sordiino päällä. Näyttää siltä että lentoon lähtöön ja laskeutumiseen menee hirveästi energiaa. Luulisi ettei kannattaisi kovin paljon ylimääräisiä kiekkoja lennellä.

Tässä vaiheessa paljastan lukijalle, että kyseinen lintu on

…rumpujen pärinää…

Kaakkuri! Kuten varmaan lukijoista eräimmät (hah, pun intended!) jo tiesivätkin. Kaakkuri on Suomen kovaäänisin lintu. Kuuntele ihmeessä myös kyseisellä sivulla oleva ääninäyte.

Huomenna kotiin. Laskeskelen juomaveden riittävyyttä. Näköjään mukana on ylimääräinen kaakao. Olenpa ollut kaukaa viisas.

On ihan hiljaista. Sitten kuuluu kaakkurin dempattu vihellys ja hyttysen ininä. Ja jonkun pikkulinnun varoitusääni.

Lintu pyrähtelee laavun katolla ja nakuttelee. Kaivan kameran valmiiksi esiin. Lintu ei näyttäydy.

Taivas selkenee

Eipäs selkenekään

Kumma jos tänne ei tule ketään yöksi, vaikka on perjantai. Kalalahti on varmaan ihan täynnä väkeä. Vahterjärvi oli taktinen valinta. Vahterjärvi-Kalalahti-polkua ei ole merkitty maastokarttaan lainkaan, mutta onneksi se on merkitty sinisillä merkeillä, niin ehkä löydän perille.

Taasko sataa? Joku on heittänyt foliota nuotioon ja muoviroskia hyyskään. Idiootit.

Tummansininen pilvi lähestyy lännestä. Pistän herätyksen seitsemäksi, vaikka se ei liene tarpeen. Akkua 67%. Ketään ei näy eikä kuulu. Paitsi hyttynen.

Klo 19.18. Taas sataa. Kaakkurit kiekuu. Toivottavasti aamulla ei sada. Kaikki kestää kauemmin kun sataa. Säätäminen on vaikeampaa.

Nyt sataa ja tuulee oikein kunnolla. Sääennusteen mukaan piti olla hyvä sää.

Tämä Vahterjärvi ei ole ollenkaan niin masentava paikka kuin Kuorejärvi. Ehkä se johtuu noista mekkalalinnuista. Ei ole niin kuollutta.

Nuotiopaikasta tulee mieleen lapsuuden partioharrastus. Se, kun oli vähän pelottavaa, kuitenkin jännää ajaa pyörällä yksin partiosta kotiin pimeällä, autiossa kaupungissa. Dynamo hurisi rengasta vasten ja teki ajamisesta raskasta. Lamppu valaisi vain muutaman metrin harmautta eteenpäin. Ketään ei koskaan näkynyt missään. Jotenkin oli aina syksy.

Kulttuurinen turvallisuus on tiukentunut. Nykyään olisi varmaan vastuutonta antaa niin nuoren lapsen ajaa useita kilometrejä yksin pimeällä kotiin. Silloin se oli ok. Vaikka samaan aikaan kouluun pyöräily oli kiellettyä. Logiikka much.

Sudenpentulauman nimestä ei päästy heti yksimielisyyteen. Tytöt halusivat olla Haamuja ja pojat Kiitäjiä. Lauman nimeksi tuli Haamukiitäjät.

Parasta partiossa oli luonnossa liikkuminen, nuotiot, pimeä, kaverit ja seikkailu. Militanttimeininki otettiin lähinnä leikkinä ja vitsinä. Sudarit katselivat sormet lipassa kun vartiolaiset säätivät lippua salkoon. Esiintymistilanne selvästi hermostutti joitakin.

Voisitteko säätää vähän nopeammin, koska käteni väsyy tästä Suomen lipun kunnioittamisesta 

Uskontorituaalit tuntuivat aina vähän kiusallisilta. Vaikka eivätpä ne meidän lippukunnassa kovin suuressa roolissa olleetkaan. Muutenkin meno oli ehkä rennompaa kuin jossain muualla.

Lännessä näkyy kirkas taivas. Nopeasti iltapesulle, ennen kuin alkaa sataa uudestaan. Täällä konkretisoituu, että asiat kannattaa tehdä hyvän sään aikana.

Laavulle saapuu mies ja nainen, jotka eivät möykkää. Heillä on iso tunneliteltta, veikkaan Haltin. Halti-tyypit sytyttävät nuotion. Maaginen tunnelma.

Klo 21.24. Teltassa. Enää ei sada. Mietin miten nuoria on turha neuvoa ja moralisoida siitä, mikä heille on tärkeää. Että kyllä sinäkin kun vanhenet, ymmärrät mikä on tärkeää, ja että tuo sinun juttusi on ihan turhaa, voi voi kun olet niin kypsymätön, ja minä taas olen niin viisas ja elämäm kokenut. Tee niin kuin minä sanon.

Eri asiat ajavat ihmistä nuorena ja vanhana. Nuorena mitään ei ole vielä saavutettu. Kaikesta pitää taistella. Opiskelupaikasta, asunnosta, puolisosta, työpaikasta, hyväksynnästä. Ajat muuttuvat, ja se mikä toimi suurille ikäluokille, ei toiminutkaan enää heidän lapsilleen.

Mutta jos voisin nyt mennä antamaan 16-vuotiaalle itselleni yhden neuvon, se olisi, että älä kuuntele kenenkään neuvoja.