Allistien toistensa selkääntaputtelupalkinnon myötä reality-sarja muuttuikin dokumentiksi.

Seuraava palaute on lähetetty ProComin toimitusjohtaja Jarno Forssellille sekä jäsen- ja sidosryhmäviestintäpäällikkö Jaana Raatikaiselle.

Hyvät ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n edustajat,

Viestini koskee Vuoden viestintäteko -palkintoa, jonka yhdistyksenne äskettäin myönsi Kirjolla-realitysarjalle.

Kuulun itse vähemmistöön, jota kyseinen tv-sarja suoraan koskee, ja koen velvollisuudekseni saattaa tietoonne, että viestintäpalkinnon myöntäminen kyseiselle sarjalle on epäasiallista ja irvokasta vähemmistön päällepuhumista. Sarja kertoo vähemmistöstä, mutta sen tekijät kuuluvat valtaapitävään enemmistöön, samoin palkinnon myöntäjät. Vähemmistön sarjasta antama kritiikki on sivuutettu lähes täysin. Allistit ylimielisyydessään taputtelevat toisiaan selkään ja palkitsevat toisiaan ”autismitietoisuuden levittämisestä”, vaikka eivät edes ymmärrä, mitä autismi on. Te ette ole edes teoriassa autismin asiantuntijoita, eikä teillä ole minkäänlaista pätevyyttä arvioida sarjan onnistuneisuutta sen kannalta, miten hyvin se onnistuu viestimään autismista. Ja siinä se ei todellakaan ole onnistunut.

Twiitissänne kirjoitatte:

”Vuoden viestintäteko on @Yleisradio’n tilaama, Fremantle Finlandin tuottama Kirjolla-seurantadokumentti. Sarjassa yhdistyvät monet vastuulliseen viestintään kuuluvat elementit: monimuotoisuus, tasa-arvo ja kaikkien mukaan ottaminen. Onnea!”
https://twitter.com/ProComRy/status/1664271315497537539

Nettisivuiltanne:
”Vuoden viestintätekona palkittu Kirjolla-tv-dokumenttisarja on lisännyt ansiokkaasti tietoisuutta autismin kirjosta ja ymmärrystä autistien elämästä. Neljän nuoren aikuisen arkea seuraava seurantadokumentti on osoittanut, kuinka erilaisuus on myös elämää rikastuttava asia. Ylen tilaama ja Fremantle Finlandin tuottama Kirjolla on palkintotuomariston mukaan muuttanut ihmisten näkemyksiä autismista ja avannut yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi työelämän asenteista. Samalla se on tarjonnut mahdollisuuden muutokseen.”
https://www.procom.fi/uutiset/procom-palkitsi-kirjolla-dokumenttisarjan-vuoden-viestintatekona/

Ensinnäkin kyseessä ei ole dokumentti vaan reality-sarja, Ylen itsensä mukaan. Mikä saa viestinnän ammattilaiset vääristämään totuutta tällä tavalla? Oletteko uudelleenmääritelleet sarjan genren dokumentiksi, koska reality-sarjalle myönnettävä viestintäpalkinto ei olisi yhtä uskottava kuin dokumentille myönnettävä viestintäpalkinto? Törkeää joka tapauksessa. Vieläpä viestinnän ammattilaisilta.

Ihmiset, jotka eivät itse ole autisteja eivätkä ymmärrä mitä autismi on, eivät todellakaan ole päteviä arvioimaan sarjan vastuullisuutta taikka sarjan ansioituneisuutta autismitietoisuuden lisäämisessä. Yleisön kommentit ovat järjestään osoittaneet, että sarja on epäonnistunut autismitietoisuuden lisäämisessä lähes täysin, jos se ylipäätään edes oli sarjan tavoite. Efekti on ollut jopa päinvastainen, sarja on pönkittänyt haitallisia stereotypioita ja kapeaa kuvaa autismista, ja kommentit osoittavat totaalista ymmärtämättömyyttä siitä, mitä autismi on. Ihmiset esimerkiksi luulevat, että autismi on lineaarinen skaala lievästä vakavaan. Kommentit ovat järjestään toiseuttavia. Ihastellaan, miten ihanaa, kun autisti käy oikein töissä! Jos samalla tavalla puhuttaisiin vaikkapa tummaihoisista tai homoseksuaaleista, sitä pidettäisiin yleisesti törkeänä. Mutta koska autistien toiseuttaminen, patologisointi ja epäinhimillistäminen on yhteiskunnassamme normalisoitua, allistit kuten te, ette huomaa, miten törkeällä tavalla te puhutte autisteista. Ja muun muassa siksi ei teidän, allistien pitäisi päättää autisteja koskevista asioista, eikä varsinkaan jakaa palkintoja toisillenne vähemmistöä koskevasta viestinnästä, jonka sisällöstä te ette ymmärrä yhtikäs mitään.

Tekonne on vastaava, kuin jos valkoiset tekisivät reality-sarjan alkuperäisasukkaista, ja alkuperäiskansaan kuuluvat kritisoisivat sitä, mutta valkoisten mielestä se olisi tosi onnistunut, koska alkuperäisasukkaat olisivat heidän mielestään siinä niin ihania ja kaikkea, ja kritiikki ohitettaisiin, koska ”kuitenkin enemmistö tykkäsi”. Ja sitten te, valkoiseen, alkuperäiskansaa alistaneeseen enemmistöön kuuluvat, jakaisitte tälle sarjalle vielä viestintäpalkinnon.

Vähemmistöjen periaate on: Nothing about us without us. Ei mitään meistä ilman meitä. Se ei ole toteutunut Kirjolla-sarjassa. Tekijät eivät ole autisteja. Palkintojen myöntäjät eivät ole autisteja. Sarjassa autisteja tarkastellaan allististen linssien läpi, ilman sisältäpäin tulevaa todellista ymmärrystä autismista. Representaatio on stereotyyppinen, koska allistit ovat valinneet sarjaan sellaisia päähenkilöitä, jotka vastaavat heidän stereotyyppisiä ennakkoluulojaan siitä, miltä autismin kuuluu ”näyttää”.

Kirjolla-sarja on allistien allisteille tekemä feelgood-viihdesarja. Se ei ole dokumentti. Sarja ei laita katsojaa kriittisten kysymysten eteen, ei pakota katsojaa kohtaamaan omaa ableismiaan ja osuuttaan autistien laajamittaisessa rakenteellisessa sekä henkilökohtaisessa syrjinnässä, joka johtaa mm. siihen, että autistien itsemurhaluvut ovat moninkertaiset suhteessa muuhun väestöön. Sarjasta tulee allistikatsojalle hyvä mieli, sen lisäksi että hän voi hyvillä mielin jatkaa ylemmyydentunnetta suhteessa autistivähemmistöön ja toiseuttamista kommentoimalla päähenkilöitä, kuin he olisivat lemmikkieläimiä tai lapsia. Sarja saa katsojan tuntemaan positiivisia tunteita herttaisina esitettyjä päähenkilöitä kohtaan, ja katsoja voi iloita omasta ”suvaitsevaisuudestaan”, joka tapahtuu ruudun välityksellä etäältä ja allistitekijöiden käsikirjoittamien ja valikoimien pätkien perusteella. Nämä positiiviset tunteet katsoja sitten sekoittaa autismitietoisuuteen tai -ymmärrykseen, ja nähtävästi myös onnistuneeseen viestintään.

Tunteet ovat kuitenkin aivan eri asia kuin viestintä ja informaatio, eivätkä positiiviset tunteet tarkoita onnistunutta viestintää. Sarjan sisältö on viihdettä ja höttöä, se ei ole informatiivista, ellei sitten rima ole tosiaankin niin alhaalla, että pelkästään ”autisteja on muuten olemassa” on teistä viestintäpalkinnon arvoinen informaatio. Paljon enemmän ja oikeampaa informaatiota katsoja saisi esimerkiksi seuraamalla autistiaktiivien some-tilejä.

Tietysti voisi ajatella, että viestinnän ammattilaiset osaisivat erottaa hyvänmielen höttösisällön viestinnästä.

Jos teitä kiinnostaa sivistää itseänne, tässä eräs kirjoittamani ketju sarjan kritiikkiin liittyen:
https://twitter.com/cyclite/status/1648929112411496449

Kritiikkiä sarjasta on tullut pääasiassa autisteilta, eli heiltä, joiden elämään tällaiset sarjat stereotypioineen suoraan vaikuttavat. On törkeää sivuuttaa vähemmistön antama kritiikki vähemmistöä koskevasta asiasta. Erityisen röyhkeää on vielä tämä, miten te allistit pönkitätte omaa oikeassaolemistanne jakamalla sarjalle jonkun viestintäpalkinnon, aivan kuin kaikki olisi ok eikä mitään kritiikkiä olisi koskaan esitettykään. Se on keskisormen näyttämistä vähemmistölle. Totaalinen vähemmistön ignorointi ja päällepuhuminen vähemmistöä koskevassa asiassa, onneksi olkoon. Toivottavasti ymmärrätte edes hävetä.

Täten myönnän teille vuoden vähemmistön päällepuhuja -palkinnon. Onnea!

Marjut Ollitervo
Autisti