Waeltaiain päiwäciriain wiimehinen lucu, iossa walcenee Eräopastaiain factillinen hencilöllisyys.
Sivistykseen? LOL.
Anyway,
Toinen sunnuntai
6:00, +5°C. Viimeinen päivä. Kengät ovat täysin kuivat.
Muistiinpanot ovat sekavia. Rivejä ei voi editoida kuten tietokoneella. Siellä täällä pitkin muistivihkoa on välihuomautuksia aiempien päivien tapahtumista.
Suunnittelen miten kannan marjat perille, ja höpöttelen jotain iskunvaimennetusta marjankanto-osastosta rinkassa. Eräopas ei naura jutuilleni, vaan keskittyy teippaamaan jalkojaan. Marjanpoiminta on kyllä rankkaa hommaa. Olen edelleen aivan poikki.
Tämmöisenkin tyypin Eräopas bongasi. Kuva: Eräopas.
Määränpäänä on Kiilopää, josta lähtee bussi kohti Rovaniemeä. Lähestyessämme asutusta amatöörien tiheys kasvaa. Pysähdymme tuvalla, joka on täynnä turisteja. Järvimaisemasta ei voi nauttia, sillä kaksi naisoletettua sportsaajaa on leiriytynyt parhaalle mestalle rannan välittömään läheisyyteen. Sportsaajat kälättävät taukoamatta. Haluan nopeasti pois.
Loppumatka on yksitoikkoista avotunturia. Maisema näyttää Finlaysonin verholta. Moottorikelkkareitin varrella kohtaamme jälleen porolauman.
Siis en tajua miten on niin vaikeeta saada horisontti suoraan.
Suomunlatva.
Pysähdymme lounaalle puron varrelle. Tuuli on viileä, mutta muuten on kohtalaisen lämmintä. Aurinko paistaa.
Kaksi sportsaajaa, mies ja nainen, pysähtyvät purolle ottamaan selfieitä. Onneksi eivät jää kälättämään.
Viimeinen retkiateriani on Curry Meal with Muunneltu Tärkkelys sekä
soijaproteiini, glukoosisiirappi, ammoniumkloridi, kaliumkloridi, kaliumsorbaatti, alphatokoferyyli, betakloroformiumuute ja
gamma-ammoniumkaliumkloridisorbaattiybelklöfölyytti.
Aterian ainoa tunnistettava ainesosa on riisi.
Lounaspaikka Suomunlatvalla. Kuva: Eräopas.
Parin kilometrin päässä kohteesta törmäämme samaan suuntaan kulkevaan eläkeläisten sportsausjoukkueeseen. Onneksi heillä on hitaampi vauhti kuin meillä. Ihmisiä tupeksii polulla vastaan niin tiheään, että on epäselvää, kuuluuko heitä tervehtiä vai ei. Kun esimerkiksi Helsingin Mannerheimintiellä ei kuulu. Niin missä se raja menee, ja mistä sen voi tietää?
Joku on ottanut pyörän messiin. Varmaan aika töyssyinen kyyti. Ei vedä vertoja edes Espoon kanttikivet.
Vaivaiskoivu, betula nana.
Saavumme vihdoin perille Kiilopään turistihubiin. Huomaan, että olen vahingossa tullut osallistuneeksi johonkin Nuku yö ulkona -meemiin. Kauhean meinstriimiä.
Rovaniemellä menemme kauppaan. Ostan ruokaa yli tarpeen, kaiken varalta. Kassahenkilö on jo ilmoittanut loppusumman kassajonossa edelläni olevalle tädille, mutta tämä vain jatkaa ostostensa lappaamista kassiin vielä hyvän tovin, ennen kuin alkaa kaivaa esille laukkua, josta alkaa kaivaa esille lompakkoa, josta alkaa kaivaa esille maksukorttia.
Ei mitään kiirettä saatana. Juna lähtee vasta 14 minuutin päästä, ja asemalle on ehkä 13 minuutin kävelymatka plus-miinus virhemarginaali. Terveisin, helsinkiläinen ja huomaatko muuten tämän rinkan?
Junassa joku mummo on asettunut taloksi hyttimme alapedille. Rouva on erehtynyt vaunusta. Rouva ei pidä kiirettä poistumisessa, vaan alkaa rupatella Eräoppaalle, joka vastailee kohteliaasti. Tuskastun. Rouva huomaa tämän ja pahoittelee useaan kertaan marttyyrimäisesti erehdystään. Ei se mitään, mutta voisitko jo vähitellen poistua, että päästään meidän hyttiin kiitos.
Olen lämpimän peiton alla, on ruokaa ja internet, ja matka etenee ilman omaa lihastyötä. Ikinä ei ole VR:n makuupaikka tuntunut näin mukavalta. Karjalanpiirakat tuplajuustolla maistuu. Olis pitänyt ostaa näitä enemmän.
Toinen ei kun siis kolmas maanantai
5:30
PLING! AUTOJUNA BLAA BLAA AUTOVAUNUT BLAA PYSÄHTYY BLAA ENNEN PASILAA BLAA BLAA BLAA BLAA AUTO-AUTO BLAA!
Kiva tietää näin viideltä aamuyöstä.
Junamatka päättyy kotiasemalle. Ostan lähikaupasta lisää karjalanpiirakoita. En malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan jännittävistä seikkailuistani internettiin.
Kotona lattia tuntuu vinolta useita päiviä.
Timo surffaamassa tunturin laella.