“Nyt täytyy muistaa että nämä [tilastot] kertovat siitä millaiset rikokset tulevat poliisin tietoon. Kaikista seksuaalirikoksista kuitenkin hyvin pieni osa tulee poliisin tietoon. Arviot vaihtelee 10-20 prosentin välillä. Jos katsotaan suurta kuvaa, kantasuomalaisten tekemistä rikoksista tulee vähemmän poliisin tietoon, johtuen yksinkertaisesti siitä, että niistä hyvin suuri osa tapahtuu lähisuhteissa, läheisissä tuttavapiireissä, sisätiloissa, kun taas sitten ei-kantaväestöön kuuluvien henkilöiden kohdalla niin tää on päinvastoin, ne tapahtuu usein tuntemattomien tai huonosti toistensa tuntevien kanssa julkisissa tilanteissa ulkona paljon.”
(Akatemiaprofessori Johanna Niemi)
“Mmm. Mut eiks tää ydinkysymys oo se että kuinka voitaisiin jatkossa maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia estää tehokkaammin?”
(toimittaja Sakari Sirkkanen)
Maanantaina 3.12.2018 käsiteltiin Yle A-studiossa maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia. Yllä oleva keskustelu jatkui siten, että toinen vieras sisäministeri Kai Mykkänen vastasi toimittajan kysymykseen ja korosti, että varsinkin kodin seinien sisällä tapahtuu paljon seksuaalirikoksia, ja että Suomessa on Euroopan toiseksi vaarallisimmat perheet. Toimittaja jatkoi inttämistä, että onko ongelma kotouttamisessa, syntyykö siellä frustraatiota.
Tietenkin kun käsitellään aihetta tällaisella otsikolla, asetelma on jo lähtökohtaisesti pielessä. Käsiteltävä ongelma on toimittajan rajaama eikä esimerkiksi raiskauksia tutkineiden. A-studio ei toki ole ainoa tapaus. Mediassa ja julkisessa keskustelussa jauhetaan jatkuvasti maahanmuuttajien tekemistä seksuaalirikoksista.
Kuitenkin raiskaus on aina vakava rikos, eikä uhri ole yhtään sen vähemmän raiskattu, kun tekijä on kantasuomalainen. Tekijän etnisyydellä ei pitäisi olla mitään merkitystä. On ongelma, että julkisessa keskustelussa keskitytään nimenomaan maahanmuuttajien tekemiin seksuaalirikoksiin, kun pitäisi keskittyä seksuaalirikoksiin ylipäänsä.
Ikään kuin kantasuomalaisen tekemä raiskaus olisi jotenkin vähemmän paha.
Twitter-öyhötys
A-studion inspiroimana kirjoitin seuraavan twiitin:
En osannut odottaa millaista raivoa twiitti herätti, vaikka siinä mainittiinkin valkoinen suomalainen mies, ja asia tavallaan sivusi maahanmuuttoa. En kuitenkaan ole poliitikko tai muu julkisuuden henkilö, ja Twitter-seuraajiakin on toistaiseksi alle 1000. Mussutusta ja eriasteista pöyristymistä alkoi sadella notifikaatioihin, ja esimerkiksi tämmöisiä viestejä:
Suomalainen mies suojelemassa suomalaista naista raiskauksilta.
Jos joku on nyt huolissaan, että kuinka jaksan vihaviestejä, niin kerrottakoon, että yllä olevan kaltaiset viestit herättävät minussa lähinnä myötätuntoisia ajatuksia siitä, että kyseisellä henkilöllä täytyy olla tosi pahoja ongelmia.
Twiitti selvästi näytti menevän vähempilahjaisilla yli hilseen. Joillekin oli mahdotonta ymmärtää “nainen miehen omaisuutena” -asiaa, koska eivät he ainakaan olleet koskaan ajatelleet, että nainen olisi heidän omaisuuttaan, saati maksaneet hänestä, ja eihän siinä ole edes viivakoodia. En nyt kuitenkaan käy asiaa tässä avaamaan. Ehkä joskus, toisessa artikkelissa. Otaksun että lukijakunnastani suurin osa asian kuitenkin tajuaa.
Twiitistä luettiin kaikenlaista mitä siinä ei ollut, kuten että olisin kommentoinut Oulun tapausta. Että mitenniin lasten raiskaaminen ei ole erityistä ja miksi puolustelet tekijöitä yms, vaikka en edes kirjoittanut lapsista vaan naisista. Sellaista se on kun on tunteiden vallassa. Järki sumenee, luetun ymmärtäminen tulee mahdottomaksi ja kaikki tieto filtteröityy oman pakkomielteen läpi. Toistin lukemattomat kerrat, että en kommentoi mitään tapausta, vaan puhun siitä, miten ulkomaalaistaustaisten tekemiä seksuaalirikoksia käsitellään julkisessa keskustelussa. Mutta ei mennyt perille. Lukija tietysti tietää minua paremmin mitä olen tarkoittanut.
Mutta palataanpa asiaan. A-studion toimittajan mukaan, eikö ydinkysymys ole se, että kuinka voitaisiin jatkossa maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia estää tehokkaammin?
Ei. Ydinkysymys ei todellakaan ole se, kuinka voitaisiin estää jonkun sopivasti valitun viiteryhmän tekemiä seksuaalirikoksia tehokkaammin. Ydinkysymys on se, kuinka voitaisiin estää seksuaalirikoksia tehokkaammin. Kyllä.
Viiteryhmän valinta
Pyöräilyn edistäjänä olen tullut pyöritelleeksi jonkin verran tilastoja, ja olen seurannut kuinka instituutiot niitä käyttävät. Olen esimerkiksi tehnyt sellaisen havainnon, että ulospäin viestittävää todellisuutta voi muokata hyvinkin räikeästi sen mukaan, millainen perusjoukko valitaan. Voidaan ottaa perusjoukoksi kaikki pyöräilijät, ja todeta että pyöräilijöille tapahtuu niin ja niin paljon vakavia loukkaantumisia ja kuolemia. Mutta jos katsotaan tarkemmin, ketkä siellä pääasiassa loukkaantuvat ja kuolevat, niin
- vanhukset
- päihtyneet
- miehet
Sitten kun katsotaan kaikkia tapaturmia, samat viiteryhmät ovat yliedustettuina muissakin aktiviteeteissa kuin pyöräilyssä. Ja sitten voidaankin jo kysyä, että millä logiikalla tuputetaan pyöräilykypärää juuri pyöräilijöille. Että eikö sitä pitäisi tuputtaa vanhuksille, tai päihtyneille, tai miehille, ihan missä tahansa aktiviteetissa. Tai oikeastaan, eikö pitäisi puuttua alkoholin käyttöön noin yleisesti.
Viiteryhmän valinnasta seuraa suoraan, mitä ongelmaa ryhdytään ratkomaan. Niin myös seksuaalirikosten tapauksessa.
“Mutta kun maahanmuuttajat raiskaa enemmän!”, inttää Twitter-inttäjä.
Niin, ainakin poliisin tietoon tulleissa tapauksissa. Mutta entä sitten? Arvatkaapa ketkä kaikki muutkin raiskaavat enemmän?
- uhrien puolisot tai seurustelukumppanit (35% tuomioistuimissa käsitellyistä)
- uhrien tuttavat ja ystävät (27% tuomioistuimissa käsitellyistä)
- päihtyneet (34% epäillyistä)
- alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevat (määritelmästä riippuen 31-67% epäillyistä)
- miehet (99%)
Millä perusteella on päätetty, että seksuaalirikollisen viiteryhmäksi valitaan näistä kaikista juuri etninen tausta? Miksi juuri maahanmuuttajien tekemät seksuaalirikokset olisivat vakavampi ongelma kuin muiden tekemät seksuaalirikokset? Uhri on ihan yhtä raiskattu, oli hänen raiskaajansa sitten maahanmuuttaja, valkoihoinen kantasuomalainen duunari tai oma isäpuoli. Eniten huolissaan pitäisi varmaan olla niistä lukemattomista perheissä tapahtuvista hyväksikäytöistä, jotka eivät koskaan tule poliisin tai lastensuojelun tietoon. Ruotsissa on arvioitu, että lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä noin 3–12 prosenttia tulee poliisin tietoon.
Viiteryhmän vaikutus toimenpiteisiin?
Twitterissä mussutettiin, että feministit “peittelevät” tilastoja, ja viimeksi valtakunnanvittuilija Tuomas Enbuske turvautui vähemmän omaperäiseen olkiukkoon:
Ollaan nyt saatana edes kolme sekuntia älyllisesti rehellisiä. Tai edes kaksi. On aivan selvä tilastollinen fakta, että ulkomaalaistaustaiset miehet ovat todella yliedustettuja raiskaustilastoissa.
En ole huomannut että kukaan olisi tätä tilastollista faktaa kiistänyt. Juttu on vaan nyt niin, että kun ei sillä tilastollisella faktalla ole merkitystä, kun lähdetään ehkäisemään raiskauksia.
Sillä on merkitystä ainoastaan siinä tapauksessa, jos raiskauksia yritetään vähentää kieltämällä maahanmuutto raiskaajan viiteryhmältä. Näin voidaan ehkä teoriassa tehdä, ellei joku EU- tai muu lainsäädäntö estä sitä. Mutta sitten täytyy kysyä, kuinka eettinen ratkaisu se on, ja ratkaiseeko se todella seksuaalirikosten ongelmaa, vai toteuttaako se ainoastaan jonkun poliittisen ryhmän maahanmuuttoagendaa. Ja seuraavaksi täytyy kysyä, että pitäisikö raiskaukseen syyllistynyt kantasuomalainen karkottaa maasta. Tai pitäisikö raiskaukseen syyllistyneitä estää lisääntymästä, etteivät he siirrä raiskauskulttuuria eteenpäin. Tai pitäisikö alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevat miehet ennaltaehkäisevästi kastroida kemiallisesti. Ja niin edelleen.
Enbusken itsensä logiikalla raiskaajan viiteryhmältä ei voi kieltää maahanmuuttoa, koska
Ja lopuksi se oleellisin: Ihminen on aina syyllinen vain omiin tekoihinsa, ei minkään viiteryhmänsä.
Tämä pitäisi jokaisen muistaa. Siis samalla tavalla rasistiääliöiden kuin feministiääliöiden. Kun maahanmuuttaja ei ole syyllinen kaikkien maahanmuuttajien rikoksiin, niin samalla tavalla yksikään valkoinen eurooppalainen mies ei ole syyllinen toisten valkoisten eurooppalaisten miesten rikoksiin. Kollektiivisen syyllisyyden ajatus on kaiken pahan alku. Ja siksi olen tosi huolissani siitä, että siihen koukkuun ovat menneet sekä rasistit että hyvää tarkoittavat feministit.
Ihminen on syyllinen vain omiin tekoihinsa, ei minkään viiteryhmänsä. Tästä olen Tuomaksen kanssa samaa mieltä. Raiskaajan viiteryhmän muut jäsenet eivät ole syyllisiä raiskaajan tekoihin, joten heiltä ei voi kieltää maahanmuuttoa. Mikä merkitys silloin on raiskaajan etnisellä ryhmällä raiskausten ehkäisyssä? Ei niin mikään.
Sivukevennyksenä, hauskaa miten Tuomaksen mielestä ihminen voi olla syyllinen vain omiin rikoksiinsa, mutta mitä ilmeisimmin tämä ei kuitenkaan koske feministejä, jotka ovatkin sitten kollektiivisesti vastuussa jostain, mitä Kaarina Hazard on ilmeisesti joskus sanonut, ja mistä Tuomas on vetänyt herneen hengitysteihin.
Mitä pitäisi tehdä?
Mutta mitäköhän Tuomas sitten haluaisi feministien tekevän? Raiskaajan viiteryhmä ei ole vastuussa, mutta kuitenkin raiskaajan viiteryhmää pitäisi olla julistamassa ääneen jokaisen tapauksen yhteydessä, jotta oltaisiin älyllisesti rehellisiä?
Pitäisikö feministien julkisesti pöyristyä erikseen jokaisesta seksuaalirikoksesta? Paitsi ehkä suomalaisten tekemistä ei tarvitse pöyristyä niin paljon, koska ne ovat vähemmän pahoja raiskauksia? Voidaan toki pöyristyä vaikka kuinka paljon. Ei tarvitse edes teeskennellä, koska seksuaalirikokset ovat kamalaa väkivaltaa. Tietäkää että olen pöyristynyt.
Mutta arvatkaapa mitä? Pöyristymisestä ei ole mitään hyötyä. Näissä tapauksissa, jotka ovat jo poliisin käsittelyssä. Eri asia on silloin, jos poliisi ei ottaisi niitä vakavasti. Tai vaikka silloin, kun seksuaalinen häirintä on järjestelmällistä ja vaiettu käytäntö jossain instituutiossa, esimerkiksi elokuva-alalla. Siellä häiriköijät ovat korkeassa asemassa, josta putoamisen mahdollisuus toimii huonoa käyttäytymistä ehkäisevänä pelottimena. Kun taas raiskaajat ovat tyypillisesti jo valmiiksi alhaisessa sosioekonomisessa asemassa. Heitä ei takuulla liikuta pätkääkään jonkun Naisasialiitto Unionin pöyristyminen Twitterissä.
Pöyristymällä julkisesti poliisin jo käsittelyssä olevista rikoksista saa lähinnä itselleen kiiltävämmän sädekehän tai purettua pahaa oloa. Seksuaalirikoksia se ei vähennä.
No mikä sitten vähentää? Paitsi tietysti tasa-arvon, koulutuksen ja hyvinvoinnin edistäminen? Minäpä kerron.
Suostumus-kampanja. Lainsäädännön muuttaminen siten, että raiskaus määritellään suostumusperusteiseksi. Se on vahva viesti kohti jokaisen itsemääräämisoikeutta. Kulttuurin muutos ei tietenkään tapahdu hetkessä. Jostain täytyy kuitenkin aloittaa.
Ja juuri tätä ovat feministit tehneet. Konkreettisia toimenpiteitä.
Ja juuri tätä ovat valkoiset suomalaiset miehet vastustaneet. Ne samat, jotka rientävät karvanopat hulmuten Twitteriin pelastamaan suomalaista neitoa silloin, jos raiskaaja on ollut maahanmuuttaja.
Eikö ole jännä? Samaan aikaan vaahdotaan, kuinka maahanmuuttajat tekevät niin ja niin paljon seksuaalirikoksia, ja naureskellaan, että pitääkö tässä alkaa sopimuksia allekirjoittelemaan että on suostumus, heh heh. Voisipa melkein päätellä, että nämä miehet eivät sittenkään ole huolissaan uhreista, vaan omalle reviirilleen tunkeutuvista maahanmuuttajista. Kyllä on pöyristyttävää, jos maahanmuuttaja raiskaa suomalaisen, mutta kun suomalainen raiskaa tai hyväksikäyttää “omiaan”, eipä olekaan niin paha juttu, vaan kauhea feministien ajojahti poikaparkaa kohtaan ja ajatelkaa edes raiskaajan tulevaisuutta.
Raiskaus on aina vakava väkivaltarikos. Tekijän etninen viiteryhmä ei tee siitä pahempaa tai vähemmän pahaa, se ei tee uhria vähemmän tai enemmän raiskatuksi, eikä se ole oleellinen seksuaalirikosten ehkäisyssä. Kaikki seksuaalirikokset on otettava vakavasti, ja niihin on puututtava tekijän etnisestä taustasta riippumatta.
Kiihkeät tunteet sumentavat ajattelun.
Loistavaa voimaa tekstissä.
Kiitos tästä ihan helkkarin hyvästä kirjoituksesta.
Jään kyllä miettimään, että vaikka kaikki tässä sanottu pitää paikkansa, niin eivät kai ne vaihtoehdot ole, että nimenomaan maahanmuuttajataustaisten tekemät raiskaukset ovat ainoa jota pitää nyt erityisesti estää (kuten tietyt piirit vaativat ja minkä tausta-ajatuksia tässä hyvin avattiin) – tai tekijöiden taustalla ei ole MITÄÄN merkitystä ehkäisemisen kannalta? On jotain siinä välissäkin?
Jos on jokin ihmisryhmä, josta tiedetään, että siihen kuuluvilla on suurempi riski ajautua tiettyyn rikokseen, eikö ole ihan järkevää etsiä syitä ja ehkäisykeinoja, jotka voisivat tepsiä juuri tässä ryhmässä?
Eli minusta on kyllä ihan validi kysymys, mitä voidaan tehdä maahanmuuttajien tekemien seksuaalirikosten ehkäisemiseksi. Vastaus ei kuitenkaan ole: estetään maahanmuutto.
Tämän kysymyksen esittäminen ei tarkoita, etteikö muiden tekemillä seksuaalirikoksilla olisi väliä, tai etteikö niitä pitäisi ihan yhtä lailla ehkäistä. Mutta keinot eivät välttämättä kaikissa tekijäryhmissä ole samat. Tai kaikki keinot eivät ole.
Varmaankin on. Suurin riski ajautua seksuaalirikokseen on sosioekonomisesti alhaisessa asemassa olevilla miehillä. Kuten tekstissäkin sanon, tasa-arvon, hyvinvoinnin ja koulutuksen lisääminen ehkäisee seksuaalirikoksia. Kuten tietysti myös muita sosiaalisia ongelmia.
Noin muuten olen sitä mieltä, että valistus ihmisen itsemääräämisoikeudesta ja koskemattomuudesta, ynnä muu sellainen pitää suunnata aivan yhtä lailla kaikille. Se kuinka mahdollisesti ihmisen taustat tai kulttuuri otetaan tässä valistuksessa huomioon, on sitten asiantuntijoiden tehtävä. Mutta yhtä lailla ne pitää ottaa huomioon kaikkien kohdalla.
Äskettäin joukko kantasuomalaisia poikia pahoinpiteli 12-vuotiaan tytön tajuttomaksi.
https://www.forssanlehti.fi/lounais-hame/12-vuotias-tytto-pahoinpideltiin-itsenaisyyspaivana-forssassa-ohiajavista-autoista-otettiin-kuvaa-tajuttomasta-tytosta-mutta-ei-pysahdytty-149320
Aivan mahtava teksti, allekirjoitan joka sanan. Nämä ovat faktat!
”mitä ilmeisimmin tämä ei kuitenkaan koske feministejä, jotka ovatkin sitten kollektiivisesti vastuussa jostain, mitä Kaarina Hazard on ilmeisesti joskus sanonut, ja mistä Tuomas on vetänyt herneen hengitysteihin.”
Niin niin. Katsos kun feministit ovat tunnustautunut aatteellinen ryhmittymä, eivät synnynnäinen ryhmä. Vastaavasti esim. kokoomuslaisia syyllistetään, saa syyllistää ja tulee voida syyllistää siitä, mitä yksittäinen kokoomuslainen puolueen ja ideologian edustajana julkisesti sanoo.
Jos puhuttaisiin feministisestä puolueesta, olisit oikeassa, mutta ”feministit” sellaisenaan ole yhtenäinen, parviälyinen ryhmä. Ei ole olemassa pääfeministejä, joita äänestetään feministien äänitorveksi, eikä kukaan maksa feminismijäsenkirjasta. Siksi en erityisemmin pidä sanan käytöstä monissa yhteyksissä, ihmiset kun tuppaavat näkemään asioita miten haluavat, ja yllättävän moni haluaa nähdä feministit salaisia kokouksia pitävinä kultisteina. Todellisuudessa ainut asia, minkä feministeistä voi yhdistävänä tekijänä sanoa on, että he uskovat sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja tavoittelevat sitä. Se, miten ihmiset tulkitsevat em. asioita vaihtelee paljon. Vähän niin kuin vaikka kristinuskoon kuuluminen: jos joku anglikaani sanoo jotain, se ei todennäköisesti edusta kaikkia maailman kristittyjä.
Loppuun silti, koska en ollut varma – jos kommenttisi oli satiiria, sori tästä 😀
Erinomainen kirjoitus! Jouduin itse kantasuomalaisen pedofiilin uhriksi 8-vuotiaana, enkä näe tapahtunutta millään tavalla positiivisempana kuin jos tekijä olisi ollut maahanmuuttaja. Tai no, maahanmuuttajan voi karkottaa, tämä kyseinen perheenisä sai elellä rauhassa elämänsä loppuun arvostettuna yhteiskunnan jäsenenä.
Ex-mieheni raiskasi ja pahoinpiteli minua toistuvasti, ja eron jälkeen uhkaili päivittäin noin vuoden verran. Kerran jouduin polille, jossa kerroin syyn revenneeseen korvaan ja mustaan poskeen. Lääkäri ompeli, antoi särkylääkettä, ei muita kommentteja. Kerran soitin poliisit eron jälkeen, kun mies istui kotini pihalla ”puhdistaen kynnenalusiaan” puukolla. Käskettiin soittaa uudelleen jos pyrkii sisään. Raiskauksista ja nöyryytyksistä en tietenkään koskaan hiiskunut kellekään. Harmi homma, että kantasuomalaista ei voi karkottaa, sillä hän totisesti ansaisisi riemuloman Syyriassa.
Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus.
Seksuaalirikoksia ei nimenomaan voida käydä korjaamaan yleisellä tasolla, vaan on ymmärrettävä, miksi ihmiset raiskaavat ja miten se saadaan loppumaan. Toimenpiteet hiljaisen, kotona tapahtuvan raiskaamisen ja Irakista tulleen pakolaisen tekemän raiskauksen estämiseksi ovat tyystin erilaiset ja vaativat erilaista ymmärrystä ja erilaisia resursseja.
Kaikkia näitä ongelmia pitää ratkoa, mutta samalla kaavalla niitä ei ratkaista. Tästä syystä kysymys, miten voimme ehkäistä pakolaisten tekemiä raiskauksia on hyvä, aivan yhtä hyvä kuin kysymys, miten voimme ehkäistä Suomalaisten tekemiä hiljaisia raiskauksia. Tai Lestadiolaisten tekemää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Raiskaajan kulttuuritaustalla siis on merkitystä raiskaamisen estämisessä. Ja tämä taas yleensä on arkikielessä sama kuin etninen tausta. Lopulta kaikki on kiinni yksilön arvoista, ja näihin kulttuuritausta vaikuttaa.
Suostumuskampanja ja siitä toivottavasti poikivat lakimuutokset ovat hyvä asia. Se ei kuitenkaan riitä poistamaan ennaltaehkäisevän työn tarvetta.
Meillä Suomessa on vielä pitkä matka tasa-arvoon ja fyysiseen koskemattomuuteen. Pelkoni on, että pakolaiset lisäävät huomattavasti aikaa ja tarvittavia resursseja ennen kuin tämä tavoite on täytetty.
En myös ymmärrä nykyisen kaltaisen pakolaisuuden puolustamista. Onko eettistä se, että hoidamme varoillamme niitä, jotka lähtömaassa ovat jo olleet vahvimmassa asemassa ja jätämme kaikki eniten apua tarvitsevat lähtömaihin? (Lapset, vanhukset, vammaiset, naiset.) Lisäksi Suomessa järjestetty apu on huomattavan kallista johtuen maamme yleisestä kalleudesta, jolloin resurssimme riittävät vähempään, mihin niiden olisi mahdollista riittää.
Nykyinen pakolaisuusmenettely myös tukee naisia, vammaisia ja vähemmistöjä sortavia rakenteita lähtömaissa suosimalla nuoria miehiä ja jättää suuret määrät hyväksikäytölle alttiita ihmisiä lähtömaiden oloihin.
Haluaisin ehdottomasti tasa-arvoisen ja fyysisen koskemattomuuden takaavan maailman ja Suomen, mutta nykyiset menetelmät niiden saavuttamiseksi eivät ole lähelläkään optimaalisia.
Lisäksi keskustelu on aika ikävää huutelua ja yleistämistä puolin ja toisin, mutta onneksi mielestäni ollaan menossa parempaan suuntaan.
Sinäkin varmasti näet meidät valkoiset Suomalaiset miehet sellaisina arvostettavina ja hyvinä yksilöinä joita olemme. Itse en identifioidu seuraavaan: ”Ja juuri tätä ovat valkoiset suomalaiset miehet vastustaneet. Ne samat, jotka rientävät karvanopat hulmuten Twitteriin pelastamaan suomalaista neitoa silloin, jos raiskaaja on ollut maahanmuuttaja.”
En myöskään koe omistavani vaimoani tai tyttäriäni, he ovat vapaita menemään ja tekemään mitä ikinä tahtovat. Toivon toki, että olen ihmisenä sellainen, että he haluavat seurassani olla vielä pitkään.
A-studio ja muutaman minuutin haastattelu ei ehkä ole se tarkoituksenmukaisin tai edes mahdollinen paikka käsitellä raiskauksen ehkäisyn keinoja näin yksityiskohtaisella tasolla. Otsikon rajaaminen tällä tavoin ainoastaan viestii, että maahanmuuttajien tekemät raiskaukset on se isoin ongelma, eivätkä raiskaukset yleensä.
Ei tietenkään. Ks. kohta, jossa sanon, että raiskauksia ehkäistään lisäämällä tasa-arvoa, hyvinvointia ja koulutusta.
Maahanmuuttopolitiikka ja sen yksityiskohdat ovat oma juttunsa. En ole ottanut maahanmuuuttopolitiikkaan mitään tällaista kantaa. Ainoastaan sen filosofisen kannan, ettei raiskaajan ”maanmiehiltä” voi kieltää maahanmuuttoa toisen ihmisen rikoksen perusteella. Mietin myös julkaisenko kommenttiasi, koska tämän blogin ja artikkelin aiheena ei ole maahanmuuttopolitiikka, vaan raiskaukset ja niiden käsittely julkisessa keskustelussa. Sai nyt tällä kertaa kuitenkin jäädä. Enemmät maaahanmuuttopoliittiset kritiikit saattavat jäädä jatkossa roskakoriin. Maahanmuuttopolitiikasta voi jauhaa jossain muualla.
No mutta sehän on varmaan hyvä? Ei ollut tarkoituksenikaan, että tähän identifioituisivat ne, jotka siihen eivät identifioidu.
Niin, en lainkaan epäile ettetkö olisi *kokematta*, että vaimosi tai tyttäresi olisivat omaisuuttasi. Tiedätkö, että ihminen toimii pääosin vaistojen, fiiliksen, impulssien ja tottumusten ohjaamana, tiedostamatta oman toimintansa vaikuttimia? Niin myös sinä. Tietenkään en tiedä miten heitä kohtelet, mutta sinunkin kannattaa olla tietoinen siitä, että olet vain ihminen. Nainen miehen omaisuutena on niin pitkään ollut historiassamme itsestäänselvyys, ettei siitä noin vain ole päästy *PIM* eroon, esim. silloin kun raiskauksesta avioliitossa tuli rikos vasta pari vuosikymmentä sitten. Itsestäänselvyyksiä ei tiedosteta. Kala ei tiedä uivansa vedessä.
Kirjoitukseni oli ensimmäinen ikinä, joten siinä tuli monta mielipidettä.
Olen vain ihminen, äitini ja isäni kasvattama, eikä täysi-ikäisyyteni aikana raiskaaminen ole koskaan ollut sallittua avioliitossa. Tätä ennenkin se on ainakin meillä ollut aina tuomittavaa, vaikka laki ei sitä olisi tehnytkään. Ylipäänsä kosketus on sallittua vain jos se tuntuu hyvältä molemmista osapuolista kosketuksen laadusta riippumatta. Tämän säännön rikkojia tulee rangaista.
Äidit! Opettakaa pojillenne miten naisia tulee kohdella! (Jos miehet sitä eivät osaa tehdä..)
Minulle on siis opetettu, ettei pakotettu nainen halua, eikä vahtimalla pettämistä estetä. Onnellisuus asuu vapaudessa, yhteinen elämä halussa olla toisen kanssa. Meillä on vaimon kanssa yhteinen sopimus tai lupaus, olkoonkin ehkä naiivi, jakaa elämä.
Pettäminen sattuu ja tekee pitkän särön, toivottavasti en joudu sitä enää kokemaan uudelleen. Yhdessä ollaan niin kauan kuin molemmat sitä haluavat, enkä halua tuhlata kummankaan aikaa mihinkään väkinäiseen, maailma on aivan liian kiva paikka siihen. Toivottavasti myös tyttäreni oppivat sen.
Ehkä tarvitsen enemmän esimerkkejä omistamisesta, sillä minä en omista ketään toista ihmistä millään tavalla. Eikä minua omista kukaan. Voin ainoastaan esittää muille toiveita, joita ehkä kuunnellaan tai sitten ei. En tiedä miten voisin omistaa tiedostamatta asiaa?
Mitä taas toimieni vaikuttimiin tulee, näyttää siltä, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä parempi olen itseäni lukemaan. En ole täydellinen, enkä aina ole toiminut oikein, mutta tällä hetkellä haluan toimia niin, että sekä itselläni, että läheisilläni on hyvä olla. Vanhemmiten varsinkin lapsien onnellisuudesta on tullut valtavan tärkeää.
Lämpöä, lujuutta, realismia ja hyvyyttä keskusteluihin,
Peace.
Havaitsin kyllä että tämä asia kaipaisi avaamista, ei pelkästään sinulle. Mutta kuten tuossa tekstissänikin sanoin, en nyt ryhdy sitä avaamaan, ehkä joskus myöhemmin. Tällaisten rautalangasta vääntävien analyysien kirjoittaminen vaatii huomattavat määrät kapasiteettia, ja juuri nyt on muutakin tekemistä.
En ole tekstin alkuperäinen kirjoittaja mutta halusin kommentoida tätä omaisuusjuttua parisuhdenäkökulmasta. Itse näkisin sen taipumuksena nähdä kumppani oman egon, identiteetin, statuksen tms. jatkeena. Konkreettisesti tämä näkyy esimerkiksi siten, että omistushaluinen henkilö haluaa määrätä, mitä toinen ihminen voi tehdä vapaa-ajalla, mitä pukea päälleen, mitä sanoa, ketä tavata jne. Tämä ei aina ole tietoista ja suoraa kontrollointia vaan saattaa näkyä esimerkiksi ”et kai sä tuota laita päälle” -, ”musta on outoa et sä tapaat miespuolisen kaverin X yksin” – ja ”mun nainen ei kyllä koskaan Y” – tyyppisinä kommentteina. Olen itse ollut kahdessa suhteessa, jossa miehellä oli tämäntyyppinen ajatusmaailma, mutta en koskaan varsinaisesti tuntenut oloani alistetuksi, juurikin kommentoinnin ja arvostelun hienovaraisuudesta johtuen. Vasta suhteiden päättymisen jälkeen tajusin, kuinka raskas paino harteilta lähti suhteiden päättymisen jälkeen. Olin huomaamattani säädellyt omaa käytöstäni ja tukahduttanut osan persoonallisuudestani miesten miellyttämisen vuoksi ja vasta sinkkuna koin kykeneväni hengittämään vapaasti.
Selvennyksenä täytyy kuitenkin todeta, että myös naiset tekevät tätä kohtuullisen paljon nykyajan suhteissa ja voin itsekin myöntää, että välillä on todella vaikea tehdä pesäeroa oman egon ja kumppanin toiminnan välille.
Laajemmalla tasolla miesten omistusvietti saattaa näkyä esimerkiksi juuri siten, että tietyn maan miehet voivat tehdä saman maan naisille mitä vain (huoritella, ahdistella, hyväksikäyttää), mutta jos vieraan maan miehet tekevät saman, ahdistelusta ja hyväksikäytöstä tuleekin yhtäkkiä suuri rikos. Naisia ei tässä kontekstissa nähdä itsenäisinä toimijoina, jolla on itsemääräämisoikeus ja oikeus koskemattomuuteen sellaisenaan, vaan pikemminkin tietyn mieskollektiivin egon jatkeena, jota muut miehet eivät saa koskea.
Erinomainen teksti, kiitos!
Rikosseuraamusalan työntekjänä ja rikosten uusimisen ehkäisyyn työssäni pyrkivänä sanon näin: mitään muuttujia ei priaatteellisista syistä saa sulkeistaa yhtälöstä rikosten syitä tutkittaessa ja niiden ehkäisemisessä. On varottava kognitiivista dissonanssia kaikkiin suuntiin. Tai siis sen vinoutunutta korjaamista. Tämä nykyinen julkinen keskustelu kiertyy helposti väittelyyn siitä, mitä saa ottaa huomioon olematta moraalisesti arveluttava. Siinä on dissonanssiansa jo viritettynä. Työssäni minun on otettava huomioon kaikki mahdollinen ja hylättävä sitten jos pitää. Patologia (esim. vihanhallinta), päihteet, persoonallisuus, kulttuuri/sosiaalinen paine, uskontokin, taloudellinen tilanne, häpeä jne. Tämä muuttujien huomioimisen tärkeys tulee ehkä kirkkaammin selväksi, jos mietitään kotikutoista lähisuhdeväkivaltaa ja kunniarikoksia ja näiden kahden esiintymisympäristöjä.
Ihminen on taitava selittämään rikostaan parhain päin ja mikä tahansa siihen kelpaa: mustasukkaisuus, alemmuus, verbaalinen neuvottomuus, naisten määritteleminen alempiarvoiseksi olennoksi tai omaisuudeksi. Tähän kaikkeen voivat osaltaan vaikuttaa tastalla olevat kulttuurit tai sitten yksityinen patologia. Kyseessähän on kokonaisuuksien summa, ei yksittäinen tekijä.
Kysymys, miksi ulkomaalaistaustaisen rikos on käsiteltävä erityisenä, on hieman huonosti asetettu. Ehkä vähän johdatteleva. Ei ole yhtä vastausta. Syynä ovat varmaan monet, kyseenalaiset ja perustellut tapauksesta riippuen. Samoin kysymys ’vaikuttaako kulttuuri rikoksen tekemiseen’ on heti väärin ladattu. On kysyttävä, ’saako sitä lähtökohtaisesti jättää huomiotta’. Ja kuten jo edellä kirjoitin, mitään muuttujaa ei lähtökohtaisesti saa, jos haluaa olla itselleen työntekijänä ja asiakkaalleen rehellinen.
Voisi sanoa, että kiistely siitä että vaikuttaako kulttuuri vai eikö vaikuta, lataa ratkaisua vaativan (ideologisen) dissonanssin välittömästi. Niin halla-ahojen kuin li anderssonien mielissä. Ja silloin väittely käydään heidän välillään, ei niinkään siitä asiasta, josta pitäisi olla kyse.