Urho Kekkosen kansallispuisto osa 4: Toisia olentoja

Peuraselän autiotupa. Kuva: Eräopas.

Jaurujoki. Kuva: Eräopas.

Sunnuntai

Vähemmän yllättäen supertalvivarustus toimii huonosti tuvassa nukkumiseen.

Seuraamme porojen polkuja. Siellä täällä on poron ja hirven papanoita, välillä siististi samassa läjässä. Yhdellä aukiolla makaa hiiltyneitä puunrunkoja. Täällä katu- ja puisto-osasto ei ole käynyt siivoamassa elämän ja kuoleman merkkejä pois näkyvistä.

Eräopas harppoo purojen yli empimättä. Yritän astua kiville niin etteivät H****g-merkkiset kenkäni kastu. En usko, että ne pitävät vettä niin hyvin. Eräopas kehottaa minua luottamaan kenkiini.

Tauolla haaveilen karjalanpiirakasta munavoilla.

Metsäpalo on jäänyt matalaksi. Kuva: Eräopas.

Saavumme tuvalle, jolla on sauna ja erillinen keittokatos. Tuvalla majailee joku gubbe, joka haluaa puhua säästä. Eräopas keittää veden sillä aikaa kun sytytän saunan. En jaksa syödä koko pussillista kerralla. Jemmaan loput saunan jälkeen nautittavaksi.

Kaasupullossa lukee AUF ja ZU. Se on kai ajalta, jolloin Suomi oli aseveli Saksan kanssa. En tarkista, onko kaasupullo kiinni. Luultavasti tekisin sen kenen tahansa muun jäljiltä paitsi Eräoppaan, itseni mukaan lukien.

Eräopas on pakannut saippuapullonsa ja kaikki muutkin vähänkään nestemäiset asiat säntillisesti minigrip-pusseihin. En luota kenkiini, mutta saippuapullooni luotan kuin peruskallioon.

Istumme terassilla ja katselemme, kuinka puro kohisee levottomana. Saunan lämpö höyryää iholta aurinkoon. Pulahdan puroon. Se on riittävän syvä.

Hakkaan muutaman klapin seuraaville ennen lähtöä. Eräopas toivottaa gubbelle jotain eeppistä jäähyväisiksi. En tiedä mitä pitäisi sanoa. Sanon:

– Heippa!

Vongoivanjoen ylityksessä vaihdan kahluukengät jalkaan.

Vongoivanjoki. Kuva: Eräopas.

Pieni sammakko on istahtanut polulle pohtimaan, voiko kolmiulotteisessa euklidisessa avaruudessa pakata samansäteisiä palloja suuremmalla keskitiheydellä kuin pintakeskisellä kuutiollisella ja heksagonaalisella tiivispakkauksella. Retkikunta lähestyy sitä, mutta sammaatikko on uppoutunut ajatuksiinsa. Viime hetkellä selviytymisrefleksi ottaa ohjat, ja se hyppää plumps plumps pois. Sitten ajatus pysäyttää sen jälleen. Entä neliulotteisessa euklidisessa avaruudessa?
Lukija: Erja Manto

Kuljemme korkean törmän laella. Kaukana alhaalla mutkittelee Jaurujoki. Se on kerännyt pienten purojensa kaikki tarinat yhdeksi leveäksi virraksi. Ikiaikainen eepos on ollut kauan ennen meitä. Enää ei ole selvää, onko se meidän jälkeemmekin.

Jaurujoki. Kuva: Eräopas.

Kohteenamme on Siulanruoktun autiotupa. Tuvan täytyy olla veden äärellä. Tuskailen jo etukäteen jyrkkää laskeutumista.

Joku on ystävällisesti rakentanut 594 askelmaa tuvalle laskeutumista varten. Ihan järkevää koska liiteri on siellä ylhäällä.

Kaksi erägubbea on ehtinyt paikalle ennen meitä. Enemmän vanha ja vähemmän vanha, mahdollisesti isä ja poika. Eräopas kysyy, haluanko jäädä tuvalle yöksi, vai jatketaanko eteenpäin.

– Jatketaan eteenpäin.

Varmaan ihan mukavia gubbeja mutta ei tänne ole tultu sosialisoimaan saatana.

Leiriydymme jonnekin vähän matkan päähän puron varteen. On aika kylmä.

Toinen maanantai

Olen taas vetänyt liikaa vaatteita päälle ja yöllä tulee hiki. Tuuli on tyyntynyt, ja aamulla mittari näyttää +2°C. Lämmönsäätely on kyllä haastavaa.

Aamuisin nälkä on kova, ja pakkaamisen jälkeen haluaisin syödä second breakfast. Kiristän vyön pienimmälle asetukselle.

Matka jatkuu Hopiaojan vartta. Loikin purojen yli gasellin lailla. Eräopas vain talsii yli.

Tauolla pysähdymme tulentekopaikalle, jonka liiterissä on pelkkiä pölkkyjä. Mahtaa olla melkoinen homma sahata niistä klapeja. Levähdän kuunpaisteessa.

Lounaalla vedän retkiruokapussillisen kokonaan.

Hammaskurun tuvalle on lyhyt matka. Samat Siulanruoktun erägubbet ovat jo asuttaneet sen. Toisen gubben kamat ovat alalaverin vasemmassa laidassa ja toisen kamat ylälaverin oikeassa laidassa. Ilmeisesti jompikumpi kuorsaa. Gubbet lähtevät huiputtamaan Vuomapäätä ilman rinkkoja.

Tsekkaan hyyskät. Molempien säppi putoaa itsestään lukkoon, kun oven laittaa kiinni. Siis se oven ulkopuolella oleva.

Tuvalle ilmestyy uusi tyyppi. Tyyppi huomaa Eräoppaan kameran ja alkaa esitellä hänelle omaa kamerankuljetussysteemiään. Tyyppi laittaa rinkan sitä varten uudelleen selkäänsä.

– Hoksasin että kameran saa kiinni tälleen.

Loput tyypin seurueesta on vielä matkalla. Poistumme hyvän sään aikana.

Pystytämme teltan vähän matkan päähän tuvasta lähelle paikkaa, jossa joki irrottautuu tiestä. Näkösuojaa joen ja tien välissä on heikosti, mutta teltta on puiden lomassa. Eräopas käy tarkastamassa lähimaaston. Teltan muoto erottuu tieltä, jos osaa katsoa juuri oikeaan kohtaan. En kylläkään usko että keskivertotyypin havainnointikyky yltää lähellekään Eräoppaan tasoa.

Tuvalle lappaa lisää tyyppejä.

Eräwiki: Sportsaaja (subst.)

Retkeilijä, joka on ostanut varusteensa Intersportista. Miespuolinen sportsaaja on pukeutunut yleensä sinisiin vaatteisiin ja naispuolinen sportsaaja punaisiin vaatteisiin, koska sportskaupassa miesten vaatteet ovat sinisiä ja naisten vaatteet punaisia. Vaikka yhä useammalle lapselle sallitaankin nykyään sukupuolineutraali pukeutuminen, aikuisten sukupuoli on kuitenkin tärkeää merkata selvästi, niin että jo matkan päästä voi erottaa, kuka on mies ja kuka nainen. Sportsaaja haluaa erottua myös ympäristöstä.

Ks. myös: eräilijä.

Eräwiki: Eräilijä (subst.)

  1. Retkeilijä, joka on ostanut varusteensa eräkaupasta, tehnyt ne itse taikka perinyt ne isoisoisältään. Eräilijällä on yleensä S*****a-merkkinen rinkka, ja hän on pukeutunut tummiin tai murrettuihin väreihin. Suosituimmat värit ovat musta ja vihreä, jotka ovat ainoat värit, joita Varustelekasta saa. Erägubbet ovat yleensä eräilijöitä. Eräilijä haluaa sulautua ympäristöön.
  2. Henkilö, joka on eräs.

Telttapaikan maisemat ovat jälleen eeppisiä. Upottaudun jokeen. Hienojakoinen muta pölähtää irti pohjasta.

Hammasjoki. Kuva: Eräopas.

Pieni ahven on saapunut joen mutkaan. Sitä vituttaa, kun sen pitää aina mutkitella kiertoreittejä ilman minkäänlaisia opasteita, vastavirtaan, samalla kun sportsaajat saavat harppoa saman matkan suoraa tietä. Ahvenen elämäntapa on kuitenkin luonnonmukainen, toisin kuin sportsaajien, ja kaikki sen käyttämät tuotteet ovat biologisesti hajoavia.
Lukija: Erja Manto

Kerään 0,75 litran astian täyteen mustikoita ja puolukoita. Eräopas osoittaa minulle tunturin laella liikkuvia pieniä pisteitä. Ne ovat poroja. Olen vähän kateellinen Eräoppaalle, joka koko ajan bongailee kaikkia eläimiä, kun itsellä ne meinaavat jäädä huomaamatta. Peuraselän autiotuvallakin se oli bongannut jonkun petolinnun, joka valokuvan perusteella on ehkä kanahaukka.

Makaan teltassa ja tunturit katselevat minua oviaukosta. Joku lintu lehahtelee teltan ympärillä. Siipien äänen taajuudesta päätellen se on kuukkeli. Huomenna menemme tunturiin halaamaan kännykkämastoa.


Otsakekuva, pakkaamiskuva ja telttakuva: Eräopas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *