Tänään kirjoitan ajatusvirtaa Jeesuksesta. Inspiraation lähteenä toimii naapurini, joka tälläkin hetkellä tuo pääsiäisen ilosanomaa kotiini, vaikka tietääkseni Jeesus ylösnousi jo eilen. Syy ei toki ole naapurissa vaan, kuten aina, infrassa eli 70-luvun kerrostalon rakenteissa.

Nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, eripituinen nuotti. Nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, eripituinen nuotti. Aamen.

Guardian-lehti pohdiskeli, oliko Jeesusta olemassa vai eikö ollut, ja mitä todisteita asiasta on. On myös esitetty, että Jeesuksen tarina olisi kooste useammasta eri henkilöstä ja keksityistä lisäyksistä. Ainakin se ylösnoussut tyyppi oli varmaankin eri henkilö kuin ristiinnaulittu. Jengillä ei ollut siihen aikaan piilolinssejä, ja saattoipa vielä olla alkoholiakin veressä hautajaisten jäljiltä, tai ainakin paha krapula.

Epäilemättä tuolloin eli useampikin tyyppi, jonka nimi oli Jeesus. Itsehän en voi muuten koskaan vedota, että en se minä ollut, se oli joku toinen, jolla on sattumoisin sama nimi. Lopulta Jeesus Nasaretilaisen faktisella olemassaololla ei ole merkitystä. Mutta jos hän oli olemassa, ihan mielenkiintoinen kysymys on, minkä sortin persoonallisuushäiriö hänellä oli.

Se millä on merkitystä, on Jeesuksen tarina. Jeesusoletettu on arvioitsijasta riippuen vaikutusvaltaisin historiallinen henkilö tai ainakin top kolmosessa. En kylläkään tiedä voiko vaikutusvaltaisuudeksi laskea sitä, että kaikenmaailman urpouksia tehdään jonkun nimissä. Varmasti ne olisi tehty joka tapauksessa, vaikka suuren Cthulhun nimissä, jos ei Jeesusta olisi ollut.

Aikana jolloin ihminen oli suunnilleen yhtä arvokas kuin kuivunut lantakasa, tarvittiin tietysti jokin suurempi auktoriteetti julistamaan propagandaa. Enhän minä, mutta tämä Jeesus, ja hän on sentään jumalan poika. Minä olen vain viestinviejä. Ikävää tässä on se, että henkilöpalvonnasta tuli ykkösasia ja itse sanoma jäi toisarvoiseksi. Jeesus sitä Jeesus tätä. Oma ajattelu ei varsinaisesti ole ollut ihmiskunnan historiassa kovin suosittu harrastus.

Kovin montaa hetkeä en muista yläasteen historiantunneilta. Sen muistan, että kun kysyimme uskonnon oppitehtävänä muun muassa historianopettajaltamme, kuka oli Jeesus, hän vastasi, että Jeesus oli ensimmäinen sosialisti. Toinen on se, kun hän värikkäästi kuvaili, miten Kennedyn aivot levisivät cadillacin takapenkille.*

Jeesus on siitä hyvä tyyppi, että hän muokkautuu moneksi. Testaa ihmeessä, millainen on sinun Jeesuksesi. Oma Jeesukseni on maan hiljaisten ystävä.

Kapinallisten ja homehtuneiden kirkko

En tiedä missä vaiheessa vaiko heti kirkko, tai ainakin se kirkko joka minulle näyttäytyi, kadotti koko pointin, ja siitä tuli elämiseen kyllästyneiden ruumiiden homeviljelmä, jossa koitetaan tukahduttaa oma ajattelu mahdollisimman tehokkaasti toistelemalla tarkoituksettomia mantroja. Päämääränä ei ollut esimerkiksi parempi ja oikeudenmukaisempi maailma, vaan pirunmoinen uskominen. Ja kuulkaas lapset, jos ette usko, palatte ikuisesti helvetissä, eli uskokaa nyt, kannattaa uskoa. Ei noin, vaan vilpittömästi! Ja sivumennen sanoen, kaikki maanpäällinen riisto on OK koska lopulta pääset taivaaseen, ja mitä enemmän kärsit sitä enemmän taivaaseen pääset (ainakin luterilaiset toim. huom.).

Musiikillisessa mielessä luterilainen kirkko oli aikaansa edellä ja omaksunut jo varhain postmodernin taiteen kriteerit eli yleisön kuoliaaksi tylsistyttämisen. Lastenlauluissakin, joita vihasin jo lapsena, on jännittävämpi melodia ja sointukulku kuin virsissä. Toisaalta jumalalle on omistettu paljon hyviäkin biisejä kuten vaikka Mozartin Requiem. Niitä saavat tavalliset maan matoset tyytyä vain kuuntelemaan. Toiset omistavat koko elämänsä sorminäppäryyden harjoittelulle jotta voisivat toistaa näitä klassisia mestariteoksia livenä. Vaikka onhan siitä toki muutakin iloa.

Jeesus oli toisinajattelija ja kapinajohtaja. Kirkko on viime aikoina ottanut aktiivisempaa roolia sorrettujen puolustajana (Päivi Räsäsellä ei sitten ole tämän asian kanssa mitään tekemistä), tai sitten asia vain tulee silmille, nyt kun valtiovalta on vajonnut ihmisoikeuksien tuolle puolen, ja perustuslakikin on hallitukselle vain turha hidaste jalossa päämäärässä eriarvoistaa yhteiskunta takaisin maaorjuuden ajalle. Joka tapauksessa, onneksi edes joku instituutio muistuttaa vielä ihmisyydestä ja arvoista, jotka ehkä joskus olivat enemmän itsestään selviä kuin nyt.

Taiteilijoiden tulkintojen mukaan Jeesus oli usein blondi ja varsin mukiinmenevän näköinen. Kuva: http://www.inheaven.name/

*) Saamieni tietojen mukaan John F. Kennedyn auto ei ollut Cadillac vaan Lincoln Continental.