Kalenterissani on viikon aukko, vapaa velvoitteista olla missään tietyssä ajassa ja paikassa. Retkeilemään! Jotain helppoa, joka ei vaadi liikaa suunnittelua. Harkitsen Karhunkierrosta, jolla olin viimeksi 16-vuotiaana.
Bussiaikataulut Karhunkierrokselle ovat voimassa 7.8. asti. Matkahuolto ei myöskään anna mitään tuloksia 8.8. eteenpäin. Soitan Ruka Charteriin (nettiin merkitty bussien yhteystieto) ja kysyn, eikö bussi todella enää kulje tämän jälkeen.
– Ei kulhje. Pohjolan Matkha ajaa jothain vuoroja.
Soitan Pohjolan Matkalle.
– Me ajetaan vain lauantaisin. Ruka Charter hoitaa muita vuoroja.
No niin että ihanko totta sinne ei kulje busseja parhaaseen turistiaikaan?
Jahkaan vaihtoehtoja muutaman päivän. 8.8. Ruka-sivustolle ilmestyy bussiaikataulu, joka on voimassa 8.8. eteenpäin. Kiitos tämä oli tosi hyödyllistä. Asiakaspalvelusta tulee mieleen Norja.
– Niin tämä on kyllä baari, eikä täällä ole yhtään asiakkaita, mutta mieluiten älkää tulko tänne, ei ole tarpeen koska MEILLÄ ON ÖLJYÄ
Luovun joka tapauksessa ajatuksesta lähteä pohjoiseen, en vähiten siitä syystä, että tällä varoitusajalla yöjuna Helsinki-Oulu maksaa ihan perkeleesti, plus bussiliput. Onneksi valtio kuitenkin tukee pitkän matkan yksityisautoilua, koska Suomi om pitkiem etäisyyksiem maa, niin että kyllä tässä kovasti toivotaan että autoilu vähenisi, mutta voi voi, kun se vaan lisääntyy, voi. Mikähän siinä on.
Päätän lähteä Isojärven kansallispuistoon, jossa olin kolme vuotta sitten. Pieni pläntti kansallispuistoa ei varsinaisesti sovellu usean päivän vaellukseen, mutta ehkä hengailuun. Pääasia että pääsen hetkeksi pois liikennemelusta. Pääkaupunkiseudulla ei ole yhtään paikkaa, jossa ihmisen terveydelle haitallinen autoliikenteen meteli ei tunkeutuisi tajuntaan. Mikä on mielestäni ihmisoikeusrikkomus.
Metsän vastaisku. Länkipohja.
Ilmoitan matka-aikeestani perheenjäsenelle. Perheenjäsen toivoo, että hankkisin kyypakkauksen mukaan. Teen hyöty-kustannusarvion kyypakkauksen hankkimisen kannattavuudesta.
a = todennäköisyys, että kohtaan kyyn << 1 (lue: “paljon pienempi kuin yksi”)
b = todennäköisyys, että kyy puree minua << 1
Hyöty: Varsinaista hyötyä ei ole pystytty osoittamaan. Tabletti korkeintaan helpottaa vähän oloa, todennäköisyydellä a*b <<<< 1. Pureman tapauksessa hakeuduttava silti lääkäriin.
Kustannus: Apteekissa käynnin vaiva ja aika + 7 euroa + lääkekaappiin vanheneva ongelmajäte.
Johtopäätös: Ei kannata.
Matka
Maanantai. Istun bussissa matkalla Helsingistä Tampereelle. Ikkunasta näkyy valtaisia peltomarketteja, laatikoita, jotka kaappaavat maiseman ja elintilan. Viimeiset jäänteet tulevaisuuden kestämättömästä yksityisautofantasiasta.
Tampere – Jyväskylä -bussissa lueskelen viimeisiä mayhem-ulinoita Twitteristä. Suljen internetin. Kännykän akku luultavasti kestää lauantaihin asti, ainakin lentotilassa. Muuta kelloa ei ole. Paitsi kamerassa, jos nyt puhelin ei kestäisikään. Kirppis-hankintalistalle pieni kello.
Länkipohjan pysäkiltä on kymmenen kilometrin kävelymatka kansallispuistoon. Matkalla on tylsää peltoa, ryteikköä ja hulppeita omakotitaloja järven rannalla, kiiltävä katumaasturi pihassa. Jotta voi asua keskellä ei mitään, rauhassa autoilun haitoilta, meteliltä ja saasteilta, kuitenkin kaikkine mukavuuksineen ja nopeine pääsyineen palveluiden äärelle, tarvitaan auto. Joka aiheuttaa lisää haittoja, meteliä ja saasteita. Öljyvelalla saavutettua elintasoa.
Matkalla on myös vähemmän hulppeita omakotitaloja, ei järven rannalla, ja vähemmän kiiltävä auto pihassa. Ja lampaita.
Joku on rakentanut soratienvarsitaidetta reppumatkaajan viihdykkeeksi. Pelti-Minion tarjoaa taukopaikan.
Lompsin pitkin loputtoman pitkää soratietä. Kansallispuiston ensimmäinen parkkipaikka on merkitty busseille. Parkkipaikalla on infotaulu ja hyyskä, jonka ovi ilmoittaa
VARO AMPIAISIA
TÄÄLLÄ ON AMPIAISPESÄ
Niin että mitenkä käydään hyyskässä silleen, että samalla varotaan ampiaisia, kysyy nimimerkki kaupunkilainen? No kiva kun laittoivat lapun kuitenkin.
Kalalahden toinen parkkipaikka on tyhjä. Lupaavaa. Ehkä leirintäpaikka ei ole aivan täynnä ihmisiä.
Se on.
Tarina jatkuu