Jos haluamme vielä pelastaa ihmiskunnan, on ymmärrettävä, että yksinkertaisuudessaan meillä on seuraavat vaihtoehdot:

1. Ekokatastrofi ratkeaa parlamentarismilla
2. Ekokatastrofi ratkeaa jollain toisella järjestelmällä
3. Ekokatastrofi ei ratkea

Ratkeamisella tarkoitan tässä tuhojen minimoimista siinä määrin kuin se vielä tässä vaiheessa on mahdollista ja sitä, että jonkinlainen sivistynyt ja rauhanomainen yhteiskunta voidaan säilyttää.

1) Parlamentarismi

Tällä hetkellä elää vielä vahvana usko siihen, että ilmastonmuutos on ratkaistavissa nykyisellä järjestelmällä. Toistaiseksi asiassa ei ole edetty mihinkään käytännön toimenpiteisiin, eikä näytä siltä, että missään järjellisessä ajassa tultaisiin etenemäänkään.

Parlamentarismi on aivan liian kankea ja populistinen järjestelmä radikaalien toimenpiteiden toteuttamiseksi – ja radikaaleja toimenpiteitä tarvitaan, jos ihmiskunta halutaan pelastaa.

Parlamentarismi on loputonta, hidasta neuvottelua ja kompromissin kompromissia risteävien intressien välillä, jossa valmiiksi vallassa olevat ja rikkaat tahot saavat tahtonsa läpi parhaiten.

Osa äänestäjistä on valmis luopumaan etuoikeuksistaan ihmiskunnan pelastamiseksi, mutta ei riittävän iso osa. Liian iso osa äänestäjistä on populistien vietävissä ja liian kiinnostunut omasta lyhyen tähtäimen henkilökohtaisesta edustaan. Oikeisto- ja konservatiivipoliitikot ovat ensisijaisesti kiinnostuneita kannatusluvuistaan, eivät ihmiskunnan tulevaisuudesta.

Suomalaiset äänestivät juuri eduskunnan, jossa oikeistolla ja konservatiiveilla (SDP+PS+KOK+KESK) on 74 % paikoista (ilmastonmuutoksen ratkaisun kannalta demarit ovat konservatiivipuolue). Puolueet, jotka ovat oikeasti valmiita lähtemään ilmastonmuutoksen torjuntaan (VIHR+VAS), saivat 18 % paikoista.

Seuraavat eduskuntavaalit järjestetään neljän vuoden päästä. Ilmastonmuutos ei odota parlamentaarisia syklejä, eikä sitä että vihreät ja vasemmisto saavat kannatuksensa riittävän korkealle.

Ekokatastrofin ratkaiseminen parlamentarismilla edellyttäisi, että suurin osa ihmisistä yhtäkkiä muuttuisi moraalisesti paremmiksi ihmisiksi. Tämä on epärealistinen odotus. Ihminen on eläin, joka on ensisijaisesti kiinnostunut omasta edustaan. Ilmastonmuutoksen torjuminen on tietysti jokaisen etu, mutta tämä etu on aivan liian abstrakti ihmisen liskoaivoille käsitettäväksi, joka on kiinnostunut pääasiassa perustarpeiden tyydyttämisestä ja asemasta sosiaalisessa hierarkiassa. Öljykapitalismi on ulottanut ihmisen toiminnan seuraukset paljon kauaemmas kuin ihmisen käsityskyky ulottuu.

Odotamme että ilmastonmuutos ratkeaa parlamentarismilla, ja kohta on liian myöhäistä tajuta, että tämä ei tule tapahtumaan.

2) Toinen järjestelmä

Pahin katastrofi on vielä mahdollista estää tekemällä radikaaleja päätöksiä nyt. Jos ja kun nuo päätökset eivät onnistu parlamentaarisessa järjestelmässä, ne voivat onnistua jossain toisessa päätöksentekojärjestelmässä. Millainen tämä järjestelmä tarkalleen ottaen on, minulla ei ole valmista vastausta. Sitä voivat varmasti jotkut viisaat asiantuntijat miettiä, minä en ole yhteiskuntatieteilijä. Koska minua ei kiinnosta väitellä olkiukoista pöyristyjien kanssa, sanottakoon nyt kuitenkin, että on muitakin mahdollisia päätöksentekojärjestelmiä kuin totalitarismi tai parlamentarismi. Päätöksentekojärjestelmän ei tarvitse välttämättä olla edes kovin kaukana nykyisestä parlamentarismista.

Oleellista on saada aikaiseksi riittävän nopeasti toimenpiteitä, joilla pahin ekokatastrofi estetään. Tässä vaihtoehdossa ihmisten ei tarvitse muuttua paremmiksi ihmisiksi. Riittää että päätöksentekijät ovat siitä joukosta, joka ymmärtää ilmastonmuutoksen torjunnan välttämättömyyden.

Sitä, mikä on ilmastonmuutoksen jälkeinen yhteiskuntajärjestelmä, jos enää mitään yhteiskuntaa on jäljellä, voi pohtia erikseen. Tämä kirjoitus käsittelee ilmastonmuutoksen torjumista.

Toiseen järjestelmään siirtyminen tarkoittaisi käytännössä vallankumousta. Valitettavasti “vallankumous” on hyvin tunnelatautunut sana ja sillä on negatiivissävytteinen historiallinen painolasti. Haluan kuitenkin sanoa asiat niin kuin ne ovat enkä teddypörröistää niitä epäselvillä kiertoilmaisuilla. Jos järjestelmään siirtyminen tapahtuu ei-parlamentaarisin keinoin, kyseessä on oleellisesti vallankumous. Olisi tietysti hienoa, jos siirtyminen onnistuisi parlamentaarisin keinoin, mutta silloin kyseessä olisi vaihtoehto 1, ja yllä jo perustelin miksi se ei tule tapahtumaan.

Vallankumouksen ei tarvitse välttämättä tapahtua väkivaltaisesti, eikä järjestelmän ylläpitämiseksi (niin kauan kuin sitä tarvitaan) välttämättä tarvita armeijaa partioimaan kadulla rynnäkkökiväärit kainalossa, yhtään sen enempää kuin sitä tarvitaan nytkään nykyisen järjestelmän ylläpitämiseksi. Se että ihmiset eivät nyt nouse sankoin joukoin kapinaan, ei tarkoita sitä että päättäjillä tai järjestelmällä olisi kansan enemmistön tuki. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että ihmiset alistuvat asemaansa ja tyytyvät seuraamaan johtajiaan. 28% eduskuntavaaleissa äänioikeutetuista ei äänestänyt lainkaan.

Teoriassa ratkaisu on mahdollinen. Käytännössä, en tiedä. Kakkosvaihtoehto ei tietenkään ole ongelmaton. Mitään ongelmattomia, ideologisesti oikeaoppisia ja kaikkia miellyttäviä tapoja ratkaista ekokatastrofi ei ole olemassa. Ekokatastrofin ratkaisu ongelmallisillakin keinoilla on silti parempi vaihtoehto kuin se että

3) Ekokatastrofi ei ratkea

Ilmastosodat leviävät kaikkialle. Järjestäytynyt yhteiskunta hajoaa. Vallitsee kaikki vastaan kaikki -sotatila ja yleinen kaaos. Maapallosta tulee suurelta osin ihmiselle elinkelvoton. Kaikki tai merkittävä enemmistö ihmisistä kuolee.

Toteuttamiskelpoinen ja vähiten huonoin vaihtoehto

Lopuksi otan sanojani hieman takaisin. Oikeasti pidän mahdollisena, että 1) toteutuukin – jos päättäjät yhtäkkiä ymmärtävät, että toiset vaihtoehdot ovat 2 ja 3. Tämä on kuitenkin varsin epätodennäköistä. Ei ole merkkejä siitä, että oikeistopoliitikot todella ymmärtäisivät ilmastonmuutoksen vakavuuden. Eduskunnassa kiistellään istumajärjestyksestä.

Minusta tässä vaiheessa kannattaisi tosissaan pohtia, mitkä ovat realistiset vaihtoehdot toimenpiteiden aikaansaamiseksi. Se että riittävän suuri osa ihmisistä yhtäkkiä muuttuisi paremmiksi, ei ole realistista. Sitä odotellessa ajaudumme vaihtoehtoon 3.

Se mitä kirjoitan voi kuulostaa radikaalilta, tai siltä että olen joku vallankumousagitaattori. En ole. Esitän vain analyysini tuloksen siitä, mitkä ovat vaihtoehdot.

En ole liputtamassa mistään autuaaksi tekevästä lopullisesta ratkaisusta. Joskus on vain huonoja vaihtoehtoja, ja niistä on valittava vähiten huonoin. Toisenlaista päätöksentekojärjestelmää vastaan voi esittää monenlaista kritiikkiä. Kriitikoilla pitäisi kuitenkin olla esittää joku parempi toteuttamiskelpoinen ratkaisu tilalle. “Kaikki ihmiset vaan muuttuis” ei ole toteuttamiskelpoinen.

Kerran olin luottamustehtävässä tilanteessa, jossa oli vain huonoja vaihtoehtoja. Valitsin niistä vähiten huonoimman, muiden luottamushenkilöiden tuella. Sain kritiikkiä joiltakin ihmisiltä, jotka eivät olleet perillä tilanteesta. He eivät koskaan nähneet niiden vielä huonompien vaihtoehtojen toteutuvan. Sain myös kiitosta. Päätöstä tekemässä olleet tiesivät, että homma hoidettiin niin hyvin kuin se oli siinä tilanteessa mahdollista. Tämän ymmärsi myös yllättävän moni ulkopuolinen.

Ilmastonmuutos ei välitä ideologioista, oikeaoppisuudesta tai moraalista. Pidän hölmönä ajatusta, ettei planeettaa kannattaisi yrittää pelastaa, jos se ei voi tapahtua ideologisesti oikeaoppisin keinoin. Jos menetämme elinkelpoisen planeetan puhdasta demokratiaa varjellessamme, menetämme myös demokratian. Tuhoutuneella planeetalla ei ole parlamentarismia tai mitään muitakaan jaloja yhteiskuntajärjestelmiä.

Voi hyvinkin olla, että ihminen on jo tuhoon tuomittu. Voi olla, että itsetuhomekanismi on geeneissämme. Vaistot, jotka aiemmin auttoivat meitä selviytymään, vievät meidät väistämättä ennen pitkää tuhoon. Voi olla, että emme yksinkertaisesti kykene rakentamaan kestävää yhteiskuntaa emmekä ratkaisemaan globaaleja, vaistonvaraisen käsityskykymme ulottumattomissa olevia ongelmia.

Ehkä kuitenkin kannattaisi vielä yrittää. Ja jos yritetään, yritetään tosissaan. Yrittämisen teeskentelystä ei ole hyötyä.

Yle: Synkkä YK-arvio valmis: Luonnon tila heikentyy nyt ennennäkemätöntä vauhtia – kolmannes maapallon luonnosta tuhoutuu vuoteen 2050 mennessä