Moraali on ihmiskunnan vitsaus

Tänään kirjoitan uskonnollisuudesta, joka riivaa myös sivistyneinä itseään pitäviä ateisteja ja muita rationaaliloordeja. Jos luulet olevasi rationaalinen ajattelija, tai vaikka et luulisikaan, lue ihmeessä alkupaloiksi tämä Janne M. Korhosen twiittiketju aiheesta.

Yksi ihmiskunnan suurimpia vitsauksia on harhakuvitelma, että ihminen on moraalinen olento. Siis moraalinen olento oleellisesti eri tavalla kuin muut eläimet, joiden keskuudessa esiintyy moraalisuuden kaltaisia ilmiöitä, kuten vastavuoroisuutta ja empatiaa, jotka palvelevat yksilön ja yhteisön selviytymistä.

Ajatus, että ihmisen moraalisuus olisi jotain jalompaa kuin pohjimmiltaan yksilön ja yhteisön selviytymistä palveleva ominaisuus, on uskonnollinen. Se tarkoittaisi, että on olemassa absoluuttinen, oikea moraali, jota ihmisen tulee etsiä ja jota kohti ihmisen tulee pyrkiä.

Moraalia ei siis olisi olemassa ilman absoluuttia eli jumalaa.

Tosiasiassa moraali ei ole mikään jumalallinen absoluutti, vaan kasa käyttäytymissääntöjä, jotka riippuvat kulttuurista. Moraalisäännöt ovat neuvottelun, propagandan tai taistelun tulos, kompromissi eri tahojen risteävistä intresseistä. Ei suinkaan aina reilu kompromissi, eivätkä neuvottelupöytään ole päässeet läheskään kaikki.

Moraalisäännöistä käydään jatkuvaa taistelua, ja ne muuttuvat jatkuvasti. Se mikä milloinkin on käyttäytymisen normi, on sosiaalisesti hyväksyttävää ja siten moraalisesti hyväksyttävää. Ei vielä niin kovin kauan aikaa sitten oli hyväksyttävää omistaa orjia.

Pääsääntöisesti ihmiset noudattavat voimassaolevia moraalisääntöjä, vaikka ne eivät suoraan palvelisikaan heidän omaa etuaan, koska he haluavat tulla hyväksytyiksi yhteisöissään. Hyväksynnän tarve on ihmisessä syvällä. Ilman yhteisön hyväksyntää saatoimme tulla karkotetuksi yhteisöstä, mikä tarkoitti käytännössä kuolemantuomiota. Olemme edelleen kaikki riippuvaisia toisista ihmisistä.

Moraalisäännöt palvelevat moninaisia tarkoitusperiä, kuten sosiaalista kontrollia, valtahierarkioita, itsekkäiden tekojen oikeutusta tai yhteiskuntarauhan ylläpitämistä. Niin hyväosaiset kuin huono-osaiset kasvatetaan ajattelemaan, että on vain oikein, että he ovat siinä asemassa kuin ovat. Jos näin ei olisi, meillä olisi jo kapina tai vallankumous, sillä valta ja varallisuus on keskittynyt pienelle vähemmistölle, jolla ei olisi mitään mahdollisuuksia kapinoivaa enemmistöä vastaan.

Köyhyys periytyy, valtasuhteet säilyvät.

Yleensä hyväksymme meille ulkoapäin syötetyt moraalisäännöt sen enempää kyseenalaistamatta. Meillä on muka omatunto, joka kertoo meille, mikä on oikein ja väärin.

Omatunto meillä kyllä on, mutta se ei ole mikään itsenäinen jumalallinen suunnannäyttäjä. Se reagoi tilanteisiin pääasiassa sen mukaan, millaisia moraalisääntöjä sille on ulkoapäin syötetty.

Ihmisten tappaminen

Nopeasti ajattelematta voi tuntua siltä, että on olemassa joitakin lähes universaaleja moraalisääntöjä, kuten esimerkiksi kielto olla tappamatta toista ihmistä. Ihmisen taipumus välttää toisten ihmisten vahingoittamista ei kuitenkaan ole merkki ihmisen sisäsyntyisestä jumalallisesta moraalista, sillä lajitovereiden mielivaltainen tappaminen ei varsinaisesti ole ollut paras strategia selviytymiseen. Ihmisten tappaminen on myös ollut ja on edelleen ”oikeutettua” monissa tilanteissa ja kulttuureissa. Ironisesti juuri uskonnon nimissä on tapettu valtavat määrät ihmisiä.

Länsimainen kulttuuri ei ole tässä suhteessa lähellekään niin sivistynyt kuin kuvittelemme. Kuolemanrangaistus on edelleen voimassa mm. Yhdysvalloissa. Suomi myy edelleen aseita sota-alueille ja lähettää turvapaikanhakijoita varmaan kuolemaan. Väkivallalla uhkailu on viranomaistenkin puolesta sallittua, ainakin kun uhkailija on mies ja uhri nainen.

On monia sosiaalisesti hyväksyttyjä tapoja tappaa toisia ihmisiä, kuten vaikkapa autoilu. Tuhansia ihmisiä kuolee vuosittain ilmansaasteisiin ja meluun. Harvempi autoilija kuitenkaan potee huonoa omatuntoa ihmisten tappamisesta, sillä autoilu on normi. Kaikki muutkin autoilevat, joten autoilija ei varmaankaan tee mitään kovin väärää. Lisäksi kuolemat eivät tapahdu omassa 20 metrin päähän ulottuvassa havaintokentässä, joten ne on helppo hyväksyä. Vastuu on jaettu.

Liikenteen nollavisiot julistavat, miten yksikään liikennekuolema ei ole hyväksyttävissä.

Tämä on pötyä. Todellisuudessa hyväksymme, että pelkästään kolareissa kuolee reilusti yli 200 ihmistä joka vuosi. Jos emme hyväksyisi, autoilu olisi kielletty jo aikaa sitten.

Mutta autoilua ei ole kielletty, sillä autoilu on tärkeää. Autoilu on arvo, joka menee ihmishengen edelle. Siispä ihmisten tappaminen autoilun nimissä on yhteiskunnassamme moraalisesti hyväksyttävää.

Tässä vaiheessa kannattaa huomata, että en ole tässä tekstissä ottanut moraalista kantaa autoiluun, taikka sanonut, että autoilu pitäisi kieltää. Olen ainoastaan todennut se tosiasian, että autoilu tappaa tuhansia ihmisiä vuodessa, ja että annamme tämän tapahtua.

Sen sijaan otan kantaa tähän: Meidän pitäisi tiedostaa ja tunnustaa arvovalintamme eikä jeesustella, että emme muka hyväksy ihmisten tappamista. Kyllä hyväksymme. Autoilu on tästä vain yksi esimerkki. Myös talouskasvun, työllisyyden ynnä muun sellaisen nimissä on hyväksyttävää tappaa ihmisiä.

Lisäksi meidän pitäisi ymmärtää, että noudattamamme moraalisäännöt eivät ole millään muotoa johdonmukaisia. Tietenkään eivät ole, koska otamme ne annettuina emmekä juurikaan ajattele tai kyseenalaista niitä. Eivätkä ne ole perua mistään korkeammasta moraalikoodistosta, vaan palvelevat milloin kenenkin yksilön tai yhteisön intressejä.

Ihminen on valmis tappamaan, kun hän kokee sen oikeutetuksi tai kun vastuun ottaa joku muu. “Noudatin vain käskyjä”, “Kaikki muutkin” tai “Mä oon vaan töissä täällä” oikeuttaa mihin vain. Natsi-Saksan tapahtuminen uudelleen on lähempänä kuin uskommekaan, ihan täällä meillä ABC-pullantuoksuisessa koto-Suomessa. On vaarallista kuvitella, että ihminen olisi jotenkin moraalisesti kehittyneempi kuin sata vuotta sitten tai edes tuhat vuotta sitten.

Kaikki on moraalista?

Ihminen toimii pääosin tuntemustensa ja tottumustensa varassa. Myös “rationaaliset ajattelijat” – ja aivan erityisesti juuri he – toimivat tuntemustensa ja tottumustensa varassa (jos et vielä lukenut tätä Janne M. Korhosen twiittiketjua, lue se nyt).

Jostain suuruudenhullusta syystä kuvittelemme, että koska ihminen on moraalinen olento, jokainen tekomme on moraalisesti harkittu ja perusteltu. Tai ainakin pitäisi olla. Että jos ihminen tekee jotain, hän myös samalla aina ajattelee, että se on moraalisesti oikein. Tai että ihmisellä pitäisi ylipäätään olla moraalinen kanta jokaiseen tekoonsa. Ja että jos ihminen tekee jotain, mikä on meidän mielestämme moraalisesti väärin, hänen moraalinsa on rappeutunut.

Tämä on tietysti aivan pöhkö ajatus. Ensinnäkin se olettaa, että toimintamme on pääsääntöisesti tietoista ja harkittua, kun pääsääntöisesti se on tiedostamatonta ja harkitsematonta. Toiseksi, jos meidän pitäisi moraalisesti perustella jokainen toimintomme, jäisimme ikuiseen luuppiin, emme saisi koskaan mitään tehtyä ja kuolisimme aika pian nälkään.

Jos esimerkiksi kävelen päin punaisia tyhjässä risteyksessä, nurkan takaa hyökkää heti Gotcha-mies vaatimaan selvitystä, mihin moraaliohjesääntölogiikkaan tämä toimintani perustuu, millä kaikilla ajoneuvoilla saa mielestäni ajaa päin punaisia, vai saako mielestäni jokainen valita itse, milloin punaista valoa pitää totella ja milloin ei. Gotcha-miehen tiedostamaton premissi on, että koska kävelen päin punaisia, minulla on mielestäni lupa eli moraalinen oikeutus kävellä päin punaisia, ja tämä lupa täytyy olla johdettavissa jostain loogisesta lupajärjestelmästä, joka on yleistettävissä kaikkeen ihmisen toimintaan, ja ilman lupajärjestelmää mitään ihmisen toimintaa ei voi olla. Gotcha-miehen maailmankaikkeudessa kaikki ihmisen toiminta on moraalista, oikein tai väärin. Uskonnollisuus yhdistettynä insinööritautiin.

Se että jossain tilanteessa kävelen päin punaisia, ei tarkoita, että minulla pitäisi olla yhtään minkäänlaista moraalista kantaa siihen, onko punaisia päin kävely oikein tai väärin.

Usein pelkkä tosiasioiden toteaminen ääneen tulkitaan moraaliseksi kannanotoksi. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen käynyt seuraavan keskustelun:

X: Miksi ihmiset pyöräilevät jalkakäytävällä?

M: Koska ihmisiä on opetettu pyöräilemään jalkakäytävän näköisillä pyöräteillä 70-luvulta asti. Koska pyörätie saattaa yhtäkkiä päättyä eikä pyöräliikennettä ole ohjattu minnekään. Koska pyörätiet ja jalkakäytävät näyttävät aivan samalta. Koska jotkut ihmiset pelkäävät ajaa ajoradalla.

X: Ai jalkakäytäväpyöräily on sinusta siis oikein?! Miksi puolustelet jalkakäytäväpyöräilyä?!

Tällaisten tyyppien mielestä aivan kaikkeen sisältyy moraalinen kannanotto. He eivät kykene erottamaan moraalia ja todellisuutta toisistaan.

Se että kerron syyn jalkakäytäväpyöräilylle ei ole moraalinen kannanotto. Syiden ymmärtäminen on välttämättömyys, jos ongelma halutaan korjata. On mahdotonta ratkaista ongelmia, kun empiirisestä todellisuudesta ei voi puhua neutraalisti ilman moraalin sotkemista joka asiaan.

Moraalisesti oikeaoppinen ihminen

Miten ongelma sitten korjataan?

M: Jalkakäytäväpyöräily korjaantuu rakentamalla johdonmukaista ja laadukasta pyöräilyinfraa.

X: Ai vika on infrassa?! Eikö pyöräilijöissä olekaan mitään vikaa?!

Kyllä, vika on infrassa. Kyllä, pyöräilijöissä, kuten kaikissa ihmisissä, on paljonkin “vikaa”. Toinen näistä on mahdollista korjata.

Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut ongelmien korjaamisesta, en pään hakkaamisesta tiiliseinään. Moralistit sen sijaan eivät ole kiinnostuneita ongelmien korjaamisesta, vaan pään hakkaamisesta tiiliseinään.

He haluavat korjata ihmisen. Paha ihminen pitää korjata moraalisesti oikeaoppiseksi, hyväksi ihmiseksi. Ihmisestä pitää poistaa pahat ominaisuudet, kuten laiskuus, itsekkyys ja mukavuudenhalu.*

Tämä moralistien tavoite perustuu uskonnolliseen moraalikäsitykseen. Siihen että olisi olemassa jokin jeesusmainen ideaali ihminen, vailla perustavanlaatuisia inhimillisiä “vikoja” kuten laiskuutta ja itsekkyyttä, ja meidän kaikkien tulisi pyrkiä tätä ideaalia kohti.

Valitettavasti, tai onneksi, sellaista ei ole. Laiskuus ja itsekkyys eivät ole ihmisen virheitä. Ne ovat ihmisen ominaisuuksia. Ilman niitä emme olisi nyt tässä. Olio, josta nämä ominaisuudet on poistettu, ei ole ihminen vaan ehkä tiskikone.

Uskonnot ja moraalikoodistot kautta aikain ovat yrittäneet piiskata ihmisestä pois syntejä kuten laiskuutta, itsekkyyttä ja seksuaalisuutta. Huonolla menestyksellä.

Ihminen voidaan ohjata, painostaa tai pakottaa käyttäytymään tietyllä tavalla, mutta perustavanlaatuisia inhimillisiä ominaisuuksia ei ole mahdollista poistaa ihmisestä, ainakaan moralisoimalla – ehkä jollain dystooppisilla lääketieteellisillä operaatioilla. Tämä ei tarkoita sitä, että laiskuudella ja itsekkyydellä voisi oikeuttaa asioita. Tämä tarkoittaa vain sitä, että näitä ominaisuuksia ei ole mahdollista poistaa ihmisestä.

Uskonnollinen moraalikäsitys estää meitä ratkaisemasta ongelmia. Kun tosiasioita ei tunnusteta, ei ongelmia päästä korjaamaan. Sen sijaan hakataan päätä tiiliseinään ja käydään tuloksetonta ristiretkeä epämoraalista ihmistä vastaan.

Yleinen tapa

Uskonnollisen moraalikäsityksen takia emme tunnusta todellisia motiivejamme. Emme voi millään myöntää, että emme ole mitään korkeampia moraalisia olentoja, vaan itsekkäitä ja laiskoja ihmisiä. Jokainen teko pitää oikeuttaa mitä kummallisemmalla tarinalla, joka ei välttämättä liity tekoon mitenkään. Kuten

  • Mun on pakko
  • Kaikki muutkin
    • Lähtökohdaksi riittää että yksi tekee niin, joten seuraavakin saa tehdä niin, ja sitä seuraava, ja n+1 seuraavaa eli kaikki
  • Mä oon töissä
    • joten saan rikkoa tieliikennelakia
  • Ajatelkaa lapsia
    • Mulla on lapsia, joten mun on pakko asua keskellä metsää kaukana palveluista ja ajaa citymaasturilla kymmeniä kilometrejä joka päivä töihin, kauppaan ja lasten harrastuksiin, joiden on pakko olla jääkiekko.

Käsityksemme siitä mikä on pakko tai tarpeellista, saattaa kyllä muuttua hyvinkin pian, kun ilmastonmuutos sanelee elämisen realiteetit.

“Kaikki muutkin” oikeuttavana perusteluna todistaa vahvasti sen puolesta, ettei moraali ole mitään sen jalomielisempää kuin kulloinenkin yleisesti hyväksytty tapa.

Joskus haastan autoilijan siitä, että hän ajaa kolmion takaa suoraan eteeni pyörätien jatkeelle odottamaan risteävälle ajoradalle pääsyä, vaikka näkyvyys pyörätielle on esteetön ja lain mukaan hänen pitäisi ensin väistää minua. Hyvin omituinen ilmiö tapahtuu: sivulliset alkavat huudella minulle vihaisia kommentteja. He alkavat puolustaa lakia rikkonutta autoilijaa hyökkäämällä minua vastaan – vaikka minä olen se jonka henki vaarannettiin, ja autoilija se joka vaaransi henkeni rikkomalla lakia. Tämä paljastaa arvojärjestyksen: Ensisijainen puolustettava arvo ei ole ihmishenki eikä edes laki. Ensisijainen puolustettava arvo on yleinen tapa. On hyvin yleistä ajaa autolla kolmion takaa suoraan pyörätien jatkeelle väistämättä pyöräilijöitä, vaikka se on laitonta ja vaarallista.

Tilanteeseen liittyy myös hierarkian ylläpitäminen. Koska olen pyöräilijänä hierarkiassa alempana kuin autoilija, minulla ei ole oikeutta pitää oikeuksistani kiinni.

Moralismi on oleellisesti sokeaa auktoriteettiuskoa tai sellaisen teeskentelyä. Minun ei tarvitse ajatella itse, olen vastuusta vapaa ja minulla on oikeus, koska isi antoi luvan. Isin tai säännön voimme valita aina sen mukaan, mikä milloinkin palvelee itsekkäitä intressejämme.

Luterilainen moraali

Kutsun luterilaiseksi moraaliksi ilmiötä, jota pidän erityisesti suomalaisille ominaisena moraalikulttuurina. Sillä ei siis varsinaisesti ole tekemistä Luther-nimisen henkilön kanssa.

Luterilaisen moraalin ominaispiirteitä ovat kärsimys, vaatimattomuus ja työ.

Mitä vaatimattomampi olet, sitä parempi ihminen olet. Vaatimattomuuden aste riippuu asemasta sosiaalisessa hierarkiassa. Köyhän on oltava vaatimattomampi kuin rikkaan. Luterilaiselle ei riitä, että hän on itse vaatimaton. Hän vaatii myös muilta samaan sosioekonomiseen luokkaan kuuluvilta asianmukaista vaatimattomuutta. Jos joku loistaa liikaa, hänet painetaan alas. Jos joku vaatii tasa-arvoa, hänet hiljennetään. Luterilainen moraali ylläpitää valtahierarkioita.

Vaikka korkeassa asemassa olevan henkilön ei tarvitse olla yhtä vaatimaton kuin alhaisessa asemassa olevan, voi ajoittainen vaatimattomuusperformanssi olla hänelle hyödyllistä peeärrää Suomessa. Presidentti Niinistö istui portailla Turun kirjamessuilla katsomon ollessa täynnä, ja kansa laukesi ekstaasiin. Valtion korkein virkamies istuu portailla kuin kuka tahansa, ihanan vaatimatonta, kyllä me ollaan Suomessa niin tasa-arvoisia!

Luterilaisuudessa ihmisarvo pitää ansaita tekemällä työtä. Työ on itseisarvo. Sillä ei ole merkitystä, saako työstä riittävää tai minkäänlaista toimeentuloa. Sillä ei ole merkitystä, onko työ hyödyllistä, yhdentekevää vai haitallista. Luterilaisuudessa työ on aina arvokasta.

Ilmoittihan jo vanhan testamentin Jumala, että otsasi hiessä on sinun leipäsi ansaitseman. Leipäsi, eli oikeutesi olla olemassa, eli ihmisarvosi.

TE-toimiston virkailija soitti ja saarnasi pitkään, miten on parempi tehdä mitä tahansa työtä kuin olla työtön. Mikä noin objektiivisemminkaan tarkasteltuna ei todellakaan pidä paikkaansa, varsinkaan näinä ilmastonmuutoksen tajuamisen aikoina. TE-virkailijan väite ei perustu minkään valtakunnan logiikkaan vaan vahvaan ideologiaan. Mutta sitä hän tuskin on ajatellut. Hänen työnsä on saada ihmisiä pois tilastoista, ideologisesti “oikeisiin” töihin (joihin ei kuulu esimerkiksi vapaaehtoistyö), ja tämä on oikein, koska se on hänen työnsä, ja työ on aina oikein.

Työllä voi oikeuttaa mitä tahansa. Lain rikkomista, luonnon tuhoamista, turkistarhausta, ihmisten hengen vaarantamista, jopa ihmisten tappamista.

Luterilaiseen työmoraaliin kuuluu lammasmainen nöyrtyminen mihin tahansa riistoon, koska aina voisi olla huonommin, tai ei ole pakko tehdä tätä työtä jos ei ehdot kelpaa. Meillä menevät läpi aktiivimallit, alustataloudet, yleissitovuuden alasajot ja muut orjatyömarkkinoihin tähtäävät oikeiston toimenpiteet, koska ihmiset typeryyksissään suostuvat niihin. Ilmeisesti uskoen ansaitsevansa tällä tavoin itselleen paremman ihmisarvon, nousun sosiaalisessa hierarkiassa tai kiiltävämmän taivaspaikan. Ja naiivisti uskoen, etteivät ne lopulta osu tavalla tai toisella omaan nilkkaan.

Luterilainen “vaatimattomuus” on olevinaan hyve. Tosiasiassa se on epäsolidaarisuutta. Se ylläpitää hajota ja hallitse -politiikkaa. Jos joku on ehdottamassa, että mitä jos tästä työstä maksettaisiin edes jonkinlaista järkevää palkkaa, heti kymmenen luterilaista ilmaistyöntekijää hyökkää hänen kimppuunsa ja pistää hänet ruotuun. Mene muualle jos ei ehdot miellytä.

Hölmöt suomalaiset vastustavat omien työehtojensa parantamista, ja riistäjä käärii tyytyväisenä voitot.

Ei nopeasti tule mieleen toista yhtä idioottimaista ideologiaa, jota merkittävä osa työväestöstä vapaaehtoisesti noudattaa, ja joka ampuisi yhtä huolella heitä itseään jalkaan, edistäen samalla eriarvoisuutta ja valtaapitävien intressejä.

Kaikki on moraalista, paitsi yritys

Vaikka moraali on koskevinaan kaikkea ihmisen toimintaa, siihen on olemassa yksi ääneen lausuttu poikkeus: yritykset.

Aina kun joku kritisoi yrityksiä epäeettisestä toiminnasta, joku oman elämänsä kauppakorkeafuksi ilmestyy narisemaan, että kuule kun yritykset ovat moraalin ulkopuolella, yritysten tehtävä on vain tuottaa voittoa.

Ikään kuin yritys olisi jokin luonnossa vapaana elävä eläin, joka ei tiedä ihmisen moraalista tuon taivaallista. Ikään kuin yritys ei tekisi asioita juuri niin kuin ihmiset yrityksessä päättävät tehdä. Ikään kuin “yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa” olisi joku jumalan sanelema totuus, tai absoluuttinen luonnonvakio johon ihminen ei voi vaikuttaa.

Tietysti hyvin monet muutkin asiat ovat käytännössä moraalin ulkopuolella, erityisesti jos ne liittyvät omistavan luokan intresseihin. Mutta yleensä niiden osalta edes teeskennellään, että kyllä ollaan moraalisia tässä, noudatetaan tätäkin arvoa, jonka valitsimme juuri tähän tilanteeseen sopivana oikeuttamaan omien intressiemme mukaisen toiminnan.

Yritysten moraalivapaus on ehkä omituisimpia kapitalistisen järjestelmän doktriineja. Vielä omituisempaa on se, että tämä älyvapaa ajatus yritysten villieläimellisyydestä on menestyksekkäästi istutettu kansaan.

Vallitsevan ideologian mukaan kaikki ihmisen toiminta on moraalista. Paitsi jos menet yritykseen ja toimit yrityksen nimissä. Silloin olet moraalista vapaa.

Mitä haittaa moraalista on

Moralismista ja uskonnollisesta moraalikäsityksestä aiheutuu kaikenlaisia ongelmia.

Hyväksymme arvojemme vastaista tai meille haitallista toimintaa, jos se on näennäisesti oikeutettu jollain muulla arvolla. Arvojärjestys sanellaan tai otetaan itsestäänselvänä. Ääneen lausumattomia arvoja ei tiedosteta, niistä ei keskustella eikä niistä äänestetä. Ironisesti juuri moraali mahdollistaa kaikenlaisen epäeettisen toiminnan.

Kerromme itsellemme ja muille olevamme moraalisia, kun tosiasiassa ajamme omia intressejämme, tai jonkun toisen intressejä, jos meihin on iskostettu tietty moraalikoodisto, jota emme tule kyseenalaistaneeksi. Moraali ylläpitää valtahierarkioita.

Moraalimme ei ole johdonmukainen. Kun arvot ovat keskenään ristiriidassa, valitsemme sen arvon, joka palvelee juuri siinä tilanteessa omaa etuamme. Esteetön autoilu vai turvallisuus, työ vai terveys, talouskasvu vai elinkelpoinen maapallo.

Ekokatastrofin partaalla kulttuurimme arvojärjestyksen järjettömyys on tullut näkyvämmäksi, koska kaikki muut arvot voi heittää romukoppaan, jos maapallosta tulee ihmiselle elinkelvoton. Siltikin jotkut vielä jaksavat jankata, että entäs talouskasvu. Ehkä tästä päästään kohta yli, toivottavasti.

Arvoteeskentelyllä ajetaan läpi päätöksiä, jotka eivät palvele virallisesti ilmoitettua arvoa, vaan jotain aivan muuta, ääneen lausumatonta arvoa. Näin tehtiin esimerkiksi kevytautolain kanssa. Ainoa virallinen peruste lakimuutokselle oli turvallisuus. Kuitenkin lakiesityksen selvityksessä todettiin, että turvallisuus heikkenee ainakin, jos kevytautojen maksiminopeus nostetaan 60 km/h:iin. Siitä huolimatta laki hyväksyttiin korkeammalla nopeusrajoituksella. Laille ei siis tosiasiassa jäänyt mitään perustelua. Mutta turvallisuuskorttia käytettiin silmät kirkkaina ja ilman tunnontuskia lain läpiviemiseksi. Jokainen voi tykönään miettiä, kenen intressejä palveleekaan kolme ikäluokkaa lisää auton rattiin. Tämä taho veti kansanedustajia kuin presidentti bostoninterrieriä.

Emme juurikaan ajattele moraalipremissejämme, vaan toimimme selkäytimestä sillä tavalla kuin meistä tuntuu oikealta. Miettimättä mistä tämä tuntemus tulee, ja olemmeko todella itse valinneet sen, vai onko se syötetty meille huomaamatta.

Sotkemme moraalin asioihin joihin se ei kuulu, kuten turvallisuuteen. Tutkimusten mukaan moraali vaikuttaa riskiarvioon.

Yksi moralismin omituisimpia sisäisiä ristiriitoja on syyllistämisestä syyllistäminen. Epämoraalisuudesta on epämoraalista huomauttaa. Moralismi menee itsensä kanssa solmuun pahemmin kuin Penrosen kolmio.

Moraali tai se mitä kutsutaan moraaliksi ei toki ole tarpeeton sinänsä. Tarvitsemme arvoja ja moraalia päätöksenteon pohjaksi, mutta meidän pitäisi paremmin tunnistaa ne ja ymmärtää, että ne ovat kasa sopimuksia. Tämä edellyttää että hyväksymme sen tosiasian, ettei ihminen ole ensisijaisesti moraalinen vaan itsekäs olento.

Silloin voimme lähestyä erilaisia oikeutuksia kriittisemmästä näkökulmasta. Mitä arvoa todellisuudessa edistetään, kuka siitä on päättänyt ja kenen intressejä se palvelee? Mikä on todellinen arvojärjestys? Mitkä arvot jäävät ääneen lausumatta?

Silloin voimme ratkaista itse ongelmaa, sen sijaan että yritämme muuttaa ihmistä. Liikkumattomuusongelma ei ratkea rakentamalla lisää liikuntapaikkoja, valistamalla ihmisiä istumisen vaaroista ja odottamalla, että ihmiset muuttuvat reippaammiksi. Se ratkeaa rakentamalla sellaista kaupunkia, jossa jalankulku ja pyöräily ovat helpoin, nopein ja miellyttävin tapa siirtyä paikasta toiseen. Toisin sanoen: rakentamalla kaupunkia laiskoille pullamössöille.

Silloin voimme myöntää virheemme, ilman että se tekee meistä huonoja ihmisiä. Virheen myöntäminen on edellytys virheen korjaamiselle.

Poliittisen päätöksenteon pohjana on arvo. Mutta se miten tavoitteeseen päästään, ei ole moraalinen vaan käytännöllinen kysymys. En tarkoita sitä etteikö matkalla tavoitteeseen voisi tulla vastaan lisää eettisiä dilemmoja, kuten että kuka maksaa ilmastonmuutoksen torjunnan. Tarkoitan sitä että ratkaisu ei voi perustua odotukseen, että ihmiset muuttuvat paremmiksi ihmisiksi, kunhan heille vain kerrotaan mikä on oikein.

Tavoitteen pohjalla oleva arvo sekä eri arvojen tärkeysjärjestys tulisi pitää kirkkaana mielessä. Planeetan säilyttämisen elinkelpoisena on oltava ensisijaista. Mutta koska politiikassa ei ole arvojärjestystä ja arvoilla vain pelataan, yhtäkkiä piotallous ja työ oikeuttavat jälleen uuden ilmastonmuutosta kiihdyttävän sellutehtaan.

Jos päätöksentekokoneisto olisi tekoäly, jolle syötettäisiin ihmisten demokraattisesti sopimat arvot painotuksineen, kevytautolaki tai uudet sellutehtaat eivät olisi mahdollisia. Ihminen ei ole moraalissaan johdonmukainen, mutta tekoäly on. Päättäjien pitäisi useammin kysyä: Mitä tekoäly tekisi?

Moraali on kasa sääntöjä, jotka ohjaavat yhteisön toimintaa. Siksi meidän pitäisi yhteisönä olla tiedostavampia ja analyyttisempiä harjoittamamme moraalin suhteen. Yksittäisiltä kansalaisilta tiedostavuutta ei voi vaatia, mutta päättäjiltä voi. Ihmiskunnan tulevaisuus on heidän käsissään. Odottamalla yksilöiltä moraalisia valintoja maailma ei tule pelastumaan, sillä ihminen ei ole moraalinen olento.

 


*) Laiskuudella tarkoitan sitä, että ihminen pyrkii toiminnassaan säästämään energiaa, en sitä, että ihminen pyrkisi jatkuvasti lepäämään laakereillaan. Itsekkyydellä tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että ihminen valitsee itseään hyödyttävän vaihtoehdon, vaikka siitä aiheutuu epätasa-arvoa tai kärsimystä toisille.

Otsakekuva: The Simpsons Movie

Yksi vastaus artikkeliin ”Moraali on ihmiskunnan vitsaus

  1. Päivitysilmoitus: Ekokatastrofin kolme skenaariota | VastameluVastamelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *