Toinen torstai

Joku äijä miesselittää mulle. Sanon äijälle että älä miesselitä. Äijä suuttuu ja yrittää lyödä. Herään.

Tuherran vihkoon jotain. Huomaan että käsialani alkaa muistuttaa äitini käsialaa. Mietin, voiko käsiala olla geneettistä.

Sumu on taas laskeutunut tuntureiden ylle. Peilityynen lammen pinta rikkoutuu, kun tavi seurueineen lipuu sen poikki.

*POKS*

Ja niin lähtevät liikkeelle lapinmestaruuskisan finalistit

Uit-Tavilla vahva aloitus
Nyt olisi tälle Tammukan Molskahduksen kasvatille näytön paikka kotikisoissa
Mutta pystyykö hän peittoamaan vallitsevan lapinmestarin Tovi-Tavin radalla kaksi?

Odotukset ovat korkealla

Multi-Vita-Tavia ei näissä kisoissa näy, sillä viime vuonna hän jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä

Tovi-Tavi edelleen ykkösenä ja heti hänen perässään Uit-Tavi

Pohjoisen Ämpäriä edustavat näissä kisoissa radoilla kolme ja neljä Saavi-Tavi ja hänen sisaruksensa Vati-Tavi, jotka pitävät vuorotellen hallussaan pronssipaikkaa

Oktaavi-Tavi edelleen kahdeksantena

Nyt! Nyt Uit-Tavi liukuu Tovi-Tavin ohitse! Tovi-Tavi menettää johtoaseman

Mutta mitä tekee nuori lupaus Tiivi-Tavi?
Hän ohittaa Saavi-Tavin, Vati-Tavin
…ja Tovi-Tavin!

Tiivi-Tavi seuraa aivan Uit-Tavin pyrstön tuntumassa! Hän liukuu rinnalle!

Loppumetrit ovat käsillä! Ai jai miten jännittävää! Tiivi-Tavi ja Uit-Tavi kilpailevat kultamitalista! Miten käy, miten käy?! Eipä varmaan osannut Uit-Tavi tällaista haastajaa odottaa! Ai että mitä draamaa! Maaliviivalle enää pari metriä! Aivan kohta selviää, kuka on lammenylityksen lapinmestari 2018!!! Oho kappas lentokone

Etenemme kohti länttä. Kiveä kiven perään. Sammaloituneita kiviä. Paljaita kiviä. Isoja kiviä. Pieniä kiviä.

Kivikko alkaa käydä tylsäksi. Ryhdyn suunnittelemaan päässäni miten ompelen muuten niin oivalliseen S***a-merkkiseen retkeilytakkiini puuttuvan rintataskun. Siis miten ihmeessä retkeilytakissa on vain yksi rintatasku?? Lantiotaskuihin ei voi laittaa mitään ei-litistyviä asioita koska ne jää rinkan lantiovyön alle. Mutta on tämä silti parempi kuin F********n.

Halkiotasku, ei ole ihan yksinkertainen juttu se. Mieleen muistuu ala-asteen käsityötunnit ja niiden opettaja, Heljä (nimi muutettu). Heljä oli peljätty ja myös vihattu opettaja. Hänestä liikkui kaikenlaisia kauhutarinoita, kuten että hän olisi joskus heittänyt oppilasta saksilla. Valveutuneempi oppilas saattoi tietysti päätellä, että jos kyseinen tarina olisi ollut totta, Heljä olisi varmaan pidätetty opettajan virasta jo aikaa sitten.

Vaikutelmani Heljästä oli, että hän oli tyly ja tunnekylmä ihminen. Pelkäsin häntä suunnilleen yhtä paljon kuin luokanvalvojaammekin, kuten varmaan kaikki muutkin. Käsityötunneilla oli kieltämättä tiukka kuri, mutta myös työskentelyrauha.

Kuudennen luokan lopussa jaettiin stipendejä eri aineissa “menestyneille” oppilaille. Sain stipendin käsitöistä. Olisin halunnut stipendin kuvaamataidosta, sillä se oli ala-asteen kouluaineista kaikista lähinnä luovaa tekemistä (tietämättömämpi voisi luulla että se olisi ollut musiikkiluokalla musiikki, hah, ei todellakaan). Käsityöt olivat mielestäni kaavamaista suorittamista, johon apinakin pystyy kun vain tekee ohjeiden mukaan.

Olin kuitenkin hyvin otettu ja yllättynyt käsityöstipendistä. Mielestäni luokassa oli tyttöjä (pojathan tekivät tuolloin luonnollisesti puutöitä), jotka suoriutuivat tehtävistä paremmin ja nopeammin kuin minä. Vielä suurempi yllätys oli opettajan antama perustelu. Hän varmaan kehui työni laatua, mutta muistan erityisesti tämän: …auttaa myös muita tunnilla. Ei ollut tullut mieleenikään, että kukaan aikuinen huomaisi mitään mitä oppilaiden välillä tapahtuu, kiusaamisia tai auttamisia, saati välittäisi siitä, saati noteeraisi sen jollain stipendillä.

Vähemmän yllättävää oli, että luokkatoverini pilkkasivat minua tästäkin. Tällä kertaa kiusaamisperuste oli, että käsityöstipendi oli “vain” 50 markan lahjakortti lankakauppaan, kun muiden aineiden stipendit olivat sata markkaa rahaa käteen. Mutta koko stipendidraaman yllättävin käänne oli se, kun luokan kuningatar tuli kahden kesken ilmoittamaan minulle, että hän oli stipendistäni kateellinen, ja että hänen mielestään käsityöstipendi olisi kuulunut hänelle. En olisi ikimaailmassa voinut kuvitellakaan, että tyttöjaoston aateliston päällikkö olisi kaltaiselleni syrjimystöön kuuluvalle hylkiölle kateellinen yhtään mistään. Enkä ymmärtänyt miksi hän sen tuli minulle kertomaan. Mutta ihan lohduttavaa oli tietää, että ainakin hän arvosti stipendiä.

Terveisiä Heljälle, jos olet vielä elossa. Kiitos tästä tunnustuksesta. Se oli tärkeä ja muistan sen aina.

Mäen päällä on kenttää ensimmäisen kerran viikkoon. Kadun jo etukäteen puhelimen avaamista. Kaksi sähköpostia vaatii välitöntä vastausta. Ensimmäinen koskee erästä kurssia, jonka luulin alkavan vasta seuraavalla viikolla. Toinen viesti koskee yhtä kolmesta meneillään olevasta oikeusprosessista. Muutkaan viestit eivät varsinaisesti ole ilouutisia. Selviää, ettei erääseen henkilöön ole voinut luottaa. Lisäksi kaikenlaista tauhkaa, sekä kutsu erään tv-tuotannon pippaloihin.

Yritän vastata sähköposteihin.

Hei, olen täl

PLING! Sinulle on tyhjänpäiväinen messenger-viesti!

Hei, pahoittelen että o

PLING! Toinen turha viesti! Eikö olekin mukavaa?!

Hei, sopiiko että pa

PLING PLING PLING! Lisää viestejä!
Lataan sinulle keskellä tunturia tämän ison liitetiedoston!

Aaargh

PLING PLING PLING PLING!
Tässä myös kaikki kaikille hallinnoimillesi fb-sivuille tulleet viestit!
PLING PLING PLING PLING PLING!

MITEN HELVETISSÄ TÄMÄN MESSENGERIN SAA POIS PÄÄLTÄ?!

Pelkään että akku loppuu kesken. Vastaan kurssin opettajalle paniikissa Älä vastaa tähän osoitteeseen -osoitteeseen.

Nykyelektroniikka ei ole kovin eräystävällistä. Haluaisin ettei puhelin tee mitään mitä en erikseen pyydä, mutta sellaista asetusta ei ole.

Tuntuu että koko loppureissu on pilalla. Valitan stressiä Eräoppaalle. Hän kehottaa katsomaan maisemaa. Katson maisemaa ja yritän ajatella, että lopulta kaikki on merkityksetöntä, ja että kaikista tärkeintä on terveys.

Mietin luottoystäviäni. Ja sitä, että kun luottamus johonkin ihmiseen on mennyt, se on mennyt ikuisiksi ajoiksi. Minulla on ystäviä joista tiedän, etteivät he jättäisi toisia kusiseen paikkaan.

Pystytämme leirin puron varteen jonnekin Tuiskutunturien eteläpuolelle. Alkaa sataa oikein kunnolla. Illemmalla on selkeää ja +2°C. Makaan lämpimässä makuupussissa ja kirjoitan tärkeitä muistiinpanoja. Iho on karseassa kunnossa, minkä epäilen johtuvan vehnäyliannostuksesta.

Hyviä ruokia:

• Broccoli
• Funghi

Pahoja ruokia:

• Oriental
• Tomaattijutut

Kello on 21.05. Kolme päivää ja 2,33 suklaalevyä jäljellä.