Toinen tiistai
Pieni pajulintu, tai lapintiainen, tai mikä helvetin tiltaltti lieneekään, on saapunut retkikunnan leiriin julistamaan aamua. Se tweettailee ja retweettailee tuntikausia, kunnes teltasta alkaa kuulua levotonta kääntyilemistä. Välillä tintti pyrähtelee oksalta toiselle. Prh. Prrrh. Yhtäkkiä tintti muistaa, että ainiin sen piti käydä tänään Patentti- ja rekisterihallituksessa. Sitten se on kadonnut.
Lukija: Erja Manto
Aamiaiseksi syömme marjoja, joiden seassa on höysteenä vähän puuroa. Ilma on sumuinen. Lähdemme lampsimaan tietä pitkin kohti tuntureita.
Sumu muuttuu sateeksi, ja Eräopas tekee suunnitelmanmuutoksen. Vedän sadevaatteet päälle, mutta kengät eivät pidä jatkuvaa sadetta. Kosteus alkaa tunkea läpi.
Vietämme lounaan hienolla paikalla, putouksen laella kallionkielekkeen suojassa. Valkkaan mieleiseni aterian kurjan sään vastapainoksi. Pasta ai funghi uppoaa ongelmitta kokonaan. Omnom.
Oikeilla värivalinnoilla tilan tuntua keittiöön. Pipo: Tommy Hilfiger. Takki: Ralph Lauren. Meikki: Dior. Kuva ja kasku: Eräopas.
Matka jatkuu sumuisessa tihkusateessa kohti Sokostia. Eräopas bongaa neljä poroa. Itse ehdin vain täpärästi nähdä, kun puskassa vilahtaa pari valkoista takamusta. Sumuisten vuorten porollat hölkkäävät reippaasti karkuun.
Eräwiki: Eränkävijän epämukavuuslause
Vähintään yksi, enintään kaksi seuraavista on aina voimassa:
- Hyttysiä
- Helvetin kylmä
- Sataa
Vesi hölskyy kengissä. Lits läts. Splurts tursk. Lirsk lursk. Taidepaussit alkavat rasittaa. Haluaisin nopeasti perille, jotta voin kaataa vedet pois kengistä.
Mieleen muistuu eskarin Vettä kengässä -peli. Se meni jotensakin silleen, että ryhmä jaettiin kahtia, ja jokainen sai kortin, jonka vastapari oli jollain toisen ryhmän jäsenellä. Sitten toinen ryhmä meni ulos huoneesta ja toinen jäi sisään. Ulkoryhmästä yksi kerrallaan tuli sisään, valitsi jonkun, näytti tälle korttiaan ja kysyi “Oletko ystäväni?”. Jos arvaus osui oikeaan, vastaus oli “Pääset taivaaseen!” tai jotain muuta uskonnollista. Jos arvaus meni väärin, vastaus oli “Vettä kengässä!” ja kyselijä joutui nilkuttamaan ulos huoneesta ja yrittämään seuraavalla kierroksella uudestaan.
Peli oli aika tylsä, joten tein siitä itselleni mielenkiintoisempaa huijaamalla tyyppejä luokseni häikäilemättömällä silmäpelillä. Se tosin toimi vain ensimmäisellä kyselykerralla.
Luulen että tässä opetettiin lapsille politiikan alkeita. Ehdota lehmänkauppaa, vastaa kysymyksen ohi, vetoa uskontoon ja kuseta kaikkia minkä kerkeät.
Etsimme telttapaikan läheltä Sokostia tunturikoivujen laaksosta. Sumuinen tihkusade ympäröi meidät ja sulkeudumme telttaan.
Yöllä tuuli humisee vainajalassa. Synkät ajatukset valtaavat mielen.
Toinen keskiviikko
Näen unta että olen lupautunut hoitamaan erään työkeikan, mutta en pysty tekemään sitä, koska olen keskellä erämaata tuhannen kilometrin päässä Helsingistä. Ilmeisesti stressi painaa. Muistivihko pitää minut järjen tällä puolen. Se on uskollinen ystävä, viimeinen kosketus itseen ja sivistykseen.
Aamulla lapintiainen visertää kuin olisi hyväkin sää. Ei ole. Edelleen sataa saatana ropisee pili pili pom. Teltan päälle putoilee jotain.
Tuulella on hengitysvaikeuksia.
Minä puhkun ja puhisen telttanne kumoon! Puuuuh. Eiku – phhuuu. Eiku sittenki – puu-huu. Phuh. PUUUH!!! No voi helvetti. Anyway, tästä saatte, pläts! Ja tästä. Pläts!
Könyän ulos. Teltan päällä lojuu märkiä koivun lehtiä.
Yöksi ulos jättämäni sukat ovat vähemmän yllättäen edelleen märät. Kuten kaikki muukin. Epämääräinen nälän kaltainen tunne kertoo, että pitäisi saada ruokaa. Toivottavasti sumupilvet menisivät tänään pois.
Tintit kerääntyvät katselemaan pakkaamistamme, koska mikäpä sen jännempää. Lähdemme huiputtamaan Sokostia. Vähitellen poutapilvistö syrjäyttää sumupilvistön.
Huipulla on vastassa jälleen uusi kriisi. Kamera vilkuttaa akkua. Näppään paniikissa pari viimeistä kuvaa maisemista ja tungen kameran taskuun lämpiämään. Näkymät ovat upeat, mutta en voi ottaa kuvia. Harmittaa.
Tästä Eräopas varoitti. Hänellä on mukanaan vara-akku, mutta minä en edes omista sellaista. Ajattelin että akku riittää pariksi viikoksi, kun se on riittänyt kuukausiksi pyörätielle pysäköityjen autojen kuvaamiseenkin, ja niitä on muuten paljon. Suren taiteellisten ilmaisumahdollisuuksieni rajoittumista. Onneksi sentään vihkosta ei lopu akku kesken.
Huipulla tuulee jotain sata metriä sekunnissa. Kännykkämaston sähköntuotanto on hoidettu optimistisesti aurinkopaneeleilla. Ehkä tuuliturbiini pilaisi luontoarvot tai jotain. Vaikka eivätpä ne kännykkämasto, aurinkopaneelit ja huoltomökkikään varsinaisesti näytä jääkauden muovaamilta.
Soneran mastosta ei ole meille mitään iloa. Voisko näissä paneeleissa olla edes pistorasia? Huoltomökissä varmasti on. Harkitsen tönöön murtautumista.
Allekirjoittanut halaamassa kännykkämastoa. Kuva: Eräopas (obviously)
Otan kamerasta lcd-näytön pois päältä. P*******c L***x -kamerassani on etsin, jota voi käyttää näytön sijaan. Siis sellainen kuin filmikameroissa oli. Kameraa ostaessani ajattelin, että onpas vähän turha retro-ominaisuus. Lämmenneeseen akkuun tulee hieman eloa.
Lähdemme laskeutumaan Jarrutusku… ? …Jaurutuskurun suuntaisesti kohti länttä. Matkalta tarttuu mukaan jättikokoisia mustikoita. Sokostilla on ruuhkaa. Huipulta kuuluu ääniä, ja polulla tulee vastaan kaksi nuorehkoa miestä.
Eräwiki: Jauruttaa (verb.)
Raahata henkilöä väkivalloin maastossa samalla, kun tämä pyrkii vastakkaiseen suuntaan esimerkiksi tarttumalla mustikanvarpuihin.
Lounastamme hobittimajalla. Sateen uhka leijuu ilmassa. Majaan ei mahdu nukkumaan, mutta kai sinne voisi hätätilanteessa pelastautua myrskyltä.
Metsätaipaleella ylitsemme lentää lintu, jonka laulu kuulostaa siltä kuin joku tursottaisi vedellä laimennettuja hammastahnan jämiä muovituubista ulos. Plööörts. Aikoinaan eräät sukulaiseni todella harrastivat tämäntyyppistä säästämistä. Yritäpä siinä pestä puoleen selkään ulottuvaa tukkaa laimennetulla shampoolla.
Tammukkalammen nuotiopaikalla ekstrovertti lapintiainen tulee morjenstamaan.
– Jumalan terve! Oisko ruokaa??!
Pistämme teltan pystyyn. 6 °C, ei hyttysiä. Erämaalammella kaikuu Palokärjen laulu.
Tammukkalampi. Kuva: Eräopas.