Epäpätevyyskerroin osa 2

Uusimmassa jaksossa Kotus ilmoittaa, että tässä mitään Ameriikasta kopioituja kotkotuksia viljellä, vaan sisusuomalaisen suoraselkäisesti tehdään ihan omaperäinen isänmaallinen sarja, jolla on suomenkielinen nimi. Produktion copywriterit on totaalisesti like samaa mieltä, ja castingi kans. Muistakaa tämä, Jonnet.

Miesasianainen Laura Huhtasaari irtisanoutuu feminismistä once and for all. Samalla hän luopuu kansanedustajan paikastaan, äänioikeudestaan, koulutuksestaan ja kaikista muistakin feminismin aikaansaannoksista. Huhtasaari huomaa, että oikeastaan feminismistä on pirun vaikea irtisanoutua. Hän matkustaa Jenkkilään, ostaa aseen, vähentää sen verotuksessa opettajan työvälineenä, ja liittyy joihinki amisheihin.

Hesari menee itseensä (??!!!) ja ilmoittaa jälleen kiinnittävänsä huomiota asiantuntijoiden sukupuolittuneisuuteen haastatteluvalinnoissa. Miesasianainen 2 Sanna Ukkola kyselee naistoimittajalta, että kumman ottaisit haastateltavaksi, substanssia tuntevan miehen vai nelisormimagnustin. Naistoimittaja vastaa, että no öö miehen. Miestoimittaja Pekka Ervastin mielestä moinen veto on Hesarilta söpön trendikästä mutta tarkoitushakuista vääntämistä, sillä asiantuntijuus on luonnostaan miehinen ominaisuus, joka sijaitsee peniksessä. Katsoja 1 kysyy, että tästäkö hän maksaa Yle-verossa?! Katsoja 2 kysyy, voiko miesselittäminen tarttua ulostesiirrossa.

Mieskansanedustaja ja tasa-arvon teddy-kankainen puolestapuhuja Mikael Jungner ilmoittaa kannattavansa sähköistä äänestystä ja “vapaaehtoista” äänen julkistamista. Vaalisalaisuus ja demokratia eivät vaarannu, sillä kenenkään ei ole pakko julkistaa ääntä, paitsi jos on esim. kotona väkivaltainen aviomies, joka pakottaa julkistamaan, mutta siis Jungnerilla ei ainakaan ole. Lisäksi sellainen pakottaminen on ihan normaalia vuorovaikutusta. Äänten todentamismahdollisuus ei myöskään aiheuta äänten ostamista, sillä se on laitonta, ja Suomessa ei tapahdu laittomia asioita. Jungner kuitenkin myöntää, ettei hän ole ehtinyt ajatella tätä asiaa kovin pitkälle, sillä hänen aikansa on mennyt Nalle Luppakorvan 17. tuotantokauden kuvauksissa. Jungnerin näyttelijän ura ei kuitenkaan etene, sillä hänen osoittautuu mahdottomaksi eläytyä itseään vähemmän etuoikeutettujen ihmisten asemaan.

Hallitus tuo eduskuntaan vapaaehtoisuuslain, jonka mukaan ympäristölainsäädännön noudattaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Tämä parantaa Suomen kilpailukykyä luonnonvarojen poistohyllynä ja myrkkyjätteiden loppusijoituspaikkana. Hallitus toteaa, että kyllä vapaaehtoisuus on aina parempi kuin pakottaminen. Seuraavaksi hallitus vapaaehtoistaa palkanmaksun.

Hallitus näyttää esimerkkiä vapaaehtoisuudessa ja vapaaehtoisesti kaivaa itselleen sote- ja maakuntakuopan, kaataa sen täyteen kaivosteollisuuden saasteita, ampuu itseään jalkaan ja lopuksi silleen leap of faith -tyyppisesti heittäytyy kuoppaan. Hallitus sanoo, että paska juttuhan tämä on, mutta pakko tehdä kun kerta on pelattu näin pitkälle, ja poliittinen uskottavuuskin on vaarassa. Hypätessään kuoppaan Juhana Vartiainen huutaa

MINÄ USKON HUVIKSENI!

niin että koko Talvivaara raikaa. Miespääministeri Juha Sipilä vastaa Juhanalle, että hänkin kyllä uskoo, mutta ihan työkseen.

Eduskuntaan tulee huoli, sillä osoittautuu, että kansalaisaloite, jonka tarkoitus on antaa kansalaisille mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan, antaa kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan. Huoli on, että jos aloitteiden tekeminen jatkuu, kansanedustajien pitäisi alkaa kuunnella kansaa. Huoli pohtii, pitäisikö sellaiset kansalaisaloitteet kieltää, jotka vastustavat hallituksen politiikkaa, tai pitäisikö vaikka aloitteiden tekemistä vaikeuttaa nostamalla vaadittavien allekirjoitusten määrää esim. miljoonaan. Huoli törmää jälleen perustuslakiin ja saa aivotärähdyksen, mikä on hieman noloa, sillä tämä on ehkä noin 59. kerta tällä hallituskaudella.

Huoli lähtee kansanedustajan sopeutusmisrahoilla seksilomalle opintomatkalle Ruotsiin tutustumaan suostumuksen käsitteeseen. Suostumus kuitenkin unohtuu, sillä Ruotsissa Huoli tapaa suomalaisen Mieskyyneleen. Huoli ja Mieskyynel rakastuvat, menevät tasa-arvoiseen avioliittoon ja muuttavat yhdessä Etelä-Savoon Önkälöjärvelle. Mieskyynel liittyy Keskustapuolueeseen ja saa mukavapalkkaisen viran Etelä-Savon maakuntavalvontaviranomaisen Önkälöjärven paikallisyhteysosaston alitarkastajana. Huoli ja Mieskyynel yrittävät perustaa perheen, mutta eivät onnistu, sillä käsikirjoittaja saa yllättävän pahoinvointikohtauksen.

Yle tekee jutun vapaaehtoisesti lapsettomista miehistä. Lukijat on silleen, että ompa kiinnostavaa joo kiinnostava juttu hei. Yle tekee jutun vapaaehtoisesti lapsettomista naisista. Lukijat on silleen, että miksi ette jo polttaneet roviolla tuollaisia huoranoitia??!!! Uuslaasaslaisen kirkon Otaniemen nuoriso-osasto tekee tieteellisen tutkimuksen, jonka tuloksena on, että lasten hankkimattomuus on naiselle täysin luonnotonta, kun taas miehelle se on täysin luonnollista. Hesarin toimituksessa sattuu olemaan sinä päivänä töissä joku naistoimittaja, jonka mielestä materiaali ei ihan täytä journalistisia kriteereitä, joten Hesari julkaisee aiheesta nimettömän pääkirjoituksen.

Käsikirjoittaja hankkii itselleen 4G-internetin, huomaa olevansa Antti Holman mutsi-hahmo ja kriisiytyy. Helvetin taiteilijat.

Seuraavassa jaksossa: Onko tasa-arvo mennyt liian pitkälle? Laskeeko Hesarin taso entisestään, kun asiantuntijoina haastatellaankin naisia? Onko se edes mahdollista?? Saako miehet enää sanoa mitään? Vastaako Jumala Juhana Vartiaiselle? Kuka on @pyllytar? Pitäisikö kysymysmuotoisten otsikoiden kirjoittajille antaa kenkää? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin [KOTUKSEN HYVÄKSYMÄ VERBI] seuraavassa jaksossa! Pysy viritettynä!

Huvikseen uskomista voi edesauttaa esimerkiksi laittamalla pahvilaatikon päähän.

#jesuispyllytar

Naisen keho kuuluu naiselle

Palaan vielä edellisen kirjoitukseni aiheeseen, sillä asia on ilmeisen vaikea ymmärtää, kuten ideologiset kysymykset usein ovat, ja se vaatii lisää rautalankaa. Kirjoitan tässä naisten oikeuksista, mutta luonnollisesti samat oikeudet koskevat kaikkia ihmisiä sukupuoleen katsomatta.

Sillä välin jälleen yksi seksuaaliseen häirintään sekaantunut mies on mennyt laukomaan mediassa hölmöyksiä, mikä on herättänyt ihan aiheellista paheksuntaa.

Seksuaalisesta häirinnästä puhuttaessa pitää ymmärtää, että ihmiset lähestyvät kysymystä oleellisesti kahden erilaisen ideologian pohjalta. Ideologia vastaa kysymykseen, kenelle naisen keho kuuluu. Tästä vastauksesta seuraa suoraan säännöt, kuinka naisia pitäisi kohdella.

  1. Naisen keho kuuluu miehelle. Lähtökohtaisesti naisen kehoon saa kajota, sitä saa kommentoida jne, ellei sitä erikseen kielletä.
  2. Jokaisen keho kuuluu hänelle itselleen. Jokaisella on täydellinen määräysvalta omaan kehoonsa. Lähtökohtaisesti toisen ihmisen kehoon ei saa kajota, ellei sitä erikseen sallita.

Pitkään naisen keho on kuulunut miehelle, ja todella monet ihmiset edelleen pitävät tätä oletusta voimassa, vaikka eivät sitä itse tiedostakaan. He muodostavat mielipiteensä tämän vanhan ideologian pohjalta tajuamatta, mihin oletukseen heidän mielipiteensä perustuu. Tästä näkökulmasta katsottuna Törhösen, Rajalan, Häkkäsen, Laasasen yms lausunnot ovat täysin loogisia. Jos naisen keho on miehen omaisuutta, on epäreilua alkaa rajoittamaan mieheltä hänen oikeuttaan tähän omaisuuteen. Tätä miehen oikeuden rajoittamista ei nähdä naisen itsemääräämisoikeuden harjoittamisena vaan puritanismina, vallankäyttönä tms, koska ei tulla edes ajatelleeksi sitä, ettei naisen keho tosiaankaan kuulu kenellekään muulle kuin hänelle itselleen.

Olemme siirtymässä siihen ideologiaan, jonka mukaan myös naisilla on ihmisarvo ja oikeus määrätä omasta kehostaan. Tämä saa tietysti konservatiivimiehet takajaloilleen. Heidän “oikeuksiaan” ollaan rajoittamassa – koska ne polkevat toisten ihmisten ihmisoikeuksia. Ihmisoikeudet ovat kuitenkin tärkeämmät kuin jonkun miesasiamiehen lähtökohtainen oikeus kajota naiseen aina kun panettaa.

Tasa-arvoisen ideologian (2) mukaan pitäisi olla itsestään selvää, että esim. raiskauksen määritelmän pitää perustua suostumuksen puutteeseen. Kun olen sanonut tämän, olen saanut vastaani “teknokraatteina” itseään pitäviä miehiä, jotka ilmoittavat, että ei sitä nyt noin vain voi, koska laillisuusperiaate eli mistä voi mieskin tietää, milloin ei saa tunkea penistään toiseen ihmiseen, ellei laissa näitä tilanteita erikseen luetella. Heidänkin lähtökohtansa on siis, että saa tunkea, ellei sitä erikseen kielletä. Nämä tyypit eivät nähtävästi tiedosta, että heidän näkemyksensä perustuu vanhalle ideologialle (1). He sairastavat teknillisille aloille tyypillistä jumalakompleksia, eli kuvittelevat olevansa ideologioista vapaita objektiivisia faktanlausujia.

Miehet ovat myös kertoneet minulle, että ei sitä nyt noin vain voi, koska liian subjektiivisesti tulkinnanvaraista, ja miten määritellään yksiselitteisesti suostumus, ja maailma on monimutkainen, ajattelin kertoa tämän koska tuollaisena vähän naiivina naisihmisenä et varmaan sitä itse tajua, ja muuta käsienheiluttelua hei.

Ensinnäkin. Laissa on jo nyt vaikka mitä subjektiivisesti tulkinnanvaraisia kohtia, kuten vaikka seksuaalinen ahdistelu.

Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Subjektiivisuus ja tulkinnanvaraisuus ei siis ole argumentti. Sitä varten meillä on oikeuslaitos, joka näitä kysymyksiä tarvittaessa ratkoo.

Toiseksi. Jos hyväksytäänkin hetkeksi pöhkö ajatus, että ihmiseltä ei voi kohtuudella vaatia, että hän ymmärtää milloin toinen on suostuvainen seksiin, ja tämän takia suostumus pitäisi yksiselitteisesti määritellä laissa, niin täsmälleen sama pätee ei-suostumukseen.

Jos keksit yksiselitteisen määritelmän ei-suostumukselle, olet löytänyt myös yksiselitteisen määritelmän suostumukselle. Otat vain sen määritelmäsi ja muokkaat sitä vastaavilta osin.

Esimerkiksi:

  • Ei-suostumus: Ihminen vastustelee fyysisesti tai sanoo “Ei”.
  • Suostumus: Ihminen myötäilee fyysisesti tai sanoo “Kyllä”.

Esimerkki on tietysti pöhkö, koska lähtöoletuskin on pöhkö. Näsäviisastelijalla on tässä vaiheessa oivallinen tilaisuus syöksyä itsensä ja keskustelu-uhrinsa ikuiseen luuppiin ja vaatia yksiselitteistä määritelmää myötäilylle. Mutta sitten pitäisi olla yksiselitteinen määritelmä vastustelullekin. Ja uudesta määritelmästä löytyisi taas joku sana, joka pitäisi yksiselitteisesti määritellä. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Johtopäätös on, että ei, suostumusta ei voi yksiselitteisesti määritellä laissa, kuten ei voi ei-suostumustakaan. Eikä tarvitsekaan, koska on täysin kohtuullista vaatia aikuiselta ihmiseltä ymmärrystä siitä, milloin seksuaalisessa kanssakäymisessä toinen osapuoli on ilmaissut olevansa halukas. Jos halukkuus ei ole tullut selväksi, niin silloin on oletettava, että toinen ei ole halukas. Silloin ei tehdä mitään. Ei se ole niin vaikeaa.

Lopulta tullaankin siihen kysymykseen, kumpi on lain ja yleisen moraalin silmissä voimassa:

  1. Suostumus on lähtökohtaisesti voimassa, ellei sitä erikseen kiistetä, vai
  2. Suostumus lähtökohtaisesti ei ole voimassa, ellei sitä erikseen ilmaista.

Kysymys ei ole lakitekninen vaan ideologinen. Kumpikaan lähtökohta ei ole lakiteknisesti sen helpompi tai vaikeampi.

Voisin kertoa muutamankin tarinan iskuyrityksistä esimerkkinä siitä, miten naista edelleen pidetään miehen omaisuutena. Tyypit esimerkiksi aloittavat lähestymisen kysymällä, onko minulla poikaystävää tai odottaako kotona mies, vaikka en olisi osoittanut mitään kiinnostusta heitä kohtaan. Joku on joskus jäänyt itsepintaisesti tivaamaan parisuhdestatustani senkin jälkeen, kun olen jättänyt vastaamatta kysymykseen ja indikoinut, että asia ei kuulu hänelle. Näitä tyyppejä on ensisijaisesti kiinnostanut se, olenko jo jonkun toisen miehen omaisuutta, ja vasta toissijaisesti se, olenko minä kiinnostunut heistä. He kunnioittavat naista enemmän toisen miehen omaisuutena kuin itsenäisenä ihmisenä.

Mieskonservatiivit eivät varmasti elinaikanaan tule sisäistämään naisen oikeutta omaan kehoonsa. Tämäkin asia muuttuu todennäköisesti vähitellen, uusien sukupolvien myötä, kun heidät kasvatetaan kunnioittamaan omaa ja toisten itsemääräämisoikeutta.

Oikeus omaan kehoon

Trigger warning: seksi, raiskaus, rumat sanat, ironia

Eduskunnan naisverkosto on jättänyt lakialoitteen, jossa vaaditaan, että rikoslakiin lisätään raiskauksen keskeiseksi määritelmäksi suostumuksen puute.

Sivistynyt ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kannattaja, joka tosin hieman naiivisti on tuudittautunut ajatukseen, että hei mehän eletään niinku tavallaan oikeusvaltiossa, tässä vaiheessa havahtuu kysymään, että miten helvetissä raiskauksen määritelmä ei jo ole suostumuksen puute, ja korjatkaa se ja vähän äkkiä, senkin pässit.

No, ei se näinkään räikeän ihmisoikeusepäkohdan korjaaminen laissa niin yksinkertaista ole. Nähkääs kun pitäisi muutamakin etuoikeutettu mies ensin vakuuttaa siitä, että ihan totta naisen keho ei enää ole sun omaisuutta, vaikka ehkä isoisäsi omaisuutta olikin.

Oikeusministeri Häkkäsen mielestä on elämälle vierasta, että kumppaninkin pitäisi olla suostuvainen seksiin. Siis kenen elämälle, Häkkäsenkö? Sanoinko jo että Häkkänen on Suomen oikeusministeri?

Ja kyllä on Törhöselläkin vaikeaa. Mistä voi rehellinen elokuvataiteen professori tietää mitenkä päin tässä pitäisi olla, kun standardit randomisti muuttuilee noin vain, ja katkaisijasta kääntämällä naisillekin tuli yhtäkkiä ihmisarvo. Eihän sellaiseen nyt voi tavallinen heteromies varautua. Sitä paitsi maailma nyt vaan on seksistinen ja mä vaan niinku objektiivisena taiteilijana silleen kuvaan maailmaa ja täytyyhän sitä varten vähän kenttätutkimusta tehdä heh heh MÄ OON GALILEO GALILEI.

Onneksi Törhöstä kuitenkin varjeltiin uransa loppuun asti. Nyt vanhoilla päivillä voidaan vähän paheksua. Koska kuitenkin no hei kohtuus kaikessa ja sentään miehen ura ennen naisen ihmisoikeuksia.

Naisen kehon omistaminen on ollut patriarkaalisen yhteiskunnan etuoikeutetun puoliskon saavutettu etu, ja nyt kun ollaan viimein havahtumassa siihen, että oho muuten, ehkä jokaisella pitäisi tosiaan olla oikeus ihan itse määrätä omaan kehoonsa kohdistuvasta koskettelusta, alkavat käppäukkelit oikeiden argumenttien puutteessa nönnöttää, että no milläs todistat oliko suostumus, ja pitääkö tässä alkaa sopimuksia allekirjoittamaan ennen panemista, hö höö.

Joillekin miehille on ennenkuulumatonta, että heidän pitäisi ihan oikeasti olla kiinnostunut siitä, haluaako se kumppani vai ei. Mahtaa olla huonoa seksiä, tuli vaan mieleen.

Käppäukkeleiden hiekkalaatikkologiikalla rikoslaista pitäisi poistaa kaikki sellaiset rikokset, joita voi olla vaikea todistaa ilman todistajaa tai fyysistä todistusaineistoa. Kuten nyt vaikka esimerkiksi, sanotaanko, niskoittelu. Että bodycamiako tässä pitäisi alkaa käyttämään 24h, että voisin todistaa että en kieltäytynyt antamasta poliisille henkilötietojani, häh, kelatkaa nyt vähän tyypit.

Mutta arvatkaapa mitä. Sitten kun rikoslain raiskauksen määritelmä korjataan, esimerkiksi 10-vuotiaaseen yhtyminen on lähtökohtaisesti raiskaus, eivätkä raiskaaja tai hovioikeuden oikeusoppineet voi enää trollailla, että eeikä ollut raiskaus koska se 10-vuotias varmaankin halusi sitä, eihän se edes juossut karkuun.

Ja sitten on ihan se asian ydin, eli valtakunnan ylin käyttäytymisohje. Laki.

Laki puuttuu sellaiseen käyttäytymiseen, jolla voi aiheuttaa vahinkoa muille. Kuten vaikka siihen, että tunget peniksesi ihmiseen, joka ei sitä sinne halua. Kun laissa sanotaan, että niin ei saa tehdä, kukaan ei voi enää teeskennellä, että aijaa en mä tienny.

Laki antaa vahvan moraalisen viestin. Laki vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Jos laissa väännetään seksuaalinen itsemääräämisoikeus rautalangasta, ihmiset alkavat vähitellen kunnioittaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, toisten ja omaansa. Lain pitää sanoa, että ihmiseen kajoaminen ilman hänen suostumustaan on väärin. Tämä on ensisijaista. Toissijaista on, lisääkö laki raiskaustuomioita. Jos tätä on jotenkin vaikea tajuta, pysähdy hetkeksi ja mieti.

No öö mistä sit voi tietää mikä on raiskaus ja uskaltaako tässä naisille enää puhuakaan?!!

Raiskaus on, jos harrastat seksiä ihmisen kanssa, joka ei sitä halua.

No öö mistä sit voi tietää haluaako toinen vai ei?!!

Jos kumppanisi ei vaikuta selvästi innostuneelta, kysy. Jos hän ei vastaa kysymykseen selvästi myöntävästi, silloin vastaus on ei.

Aika yksinkertaista, vai mitä?

Jos tunnetaitosi ovat niin kehittymättömät, että et erota innostunutta ja ei-innostunutta ihmistä toisistaan, kannattaa varmaan hakea ammattiapua.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuuluu ihan jokaiselle. Jokaisella on oikeus päättää, kuka hänen kehoonsa saa koskea ja millä tavalla. Myös sinulla.

Lopuksi pieni empatiaharjoitus heille, joille suostumuksen käsite on vaikea ymmärtää.