Urho Kekkosen kansallispuisto osa 2: Tunturi

Torstai

Lapin armoton erämaa koettelee kulkijaansa. Kivinen tunturi on ihmiselle epätyypillinen elinympäristö, ja maasto on erittäin vaikeakulkuinen. Sata metriä sekunnissa puhaltava tuuli yrittää jatkuvasti horjuttaa retkikuntalaisia, ja heidän on taisteltava kaikin voimin pysyäkseen pystyssä. Yksikin harha-askel saattaa tarkoittaa kuolemaa. Tai ainakin kipeää akillesjännettä.
Lukija: Erja Manto

Nousemme hienon tunturikoivumetsän läpi Peuranampumapäälle ja Hirvaspäille. Tunturilla on loputtomasti mustikkaa. Tänne sitä kuulkaa työttömät vaan poimimaan. Pelkät matkat 250 euroa, plus varusteet ja safkat, ja heikompikuntoisille varmaan Susanna Koski maksaa helikopterilennot edestakaisin, niin että voivat sitten myydä sangollisen mustikkaa viidelläkympillä Ivalon torilla.

Kivikko on loputon, mutta vaivannäkö on sen arvoista. Kilometrien päähän ulottuva poutapilvinen tunturinäkymä täyttää retkeilijän majesteettisella seesteisyydellään. Ylhäisen avaruuden laella ei asu ketään. Se on temppeli, jonne tullaan vain vierailemaan. Hengittämään ja tuntemaan oma merkityksettömyys suuruuden edessä. Tunturi antaa vapautuksen.

Syömme lounaan ylhäällä tuulensuojassa kivisessä solassa. Pussiateria ei uppoa kokonaan, ja tarjoan loput Eräoppaalle. Kivenkolosta pilkottaa Kismet-paperi. Joku muukin on pitänyt täällä evästauon. Eräopas poimii roskan talteen.

Kannattaako nyt jotain Kismettejä raahata tunturiin? Tosi epätehokas kalori-tilavuussuhde. Paitsi sillä ei ole väliä, jos tulee helikopterilla.

Kenttää ei ole, ja kännykkä jää tarkistamatta.

Eräwiki: Matkapuhelinverkon katvealue
Grandiöösi ajatus siitä, että matkapuhelinverkko on lähtökohtaisesti olemassa kaikkialla, paitsi siellä, missä on reikä. Ks. myös: Matkapuhelinverkon kuuluvuusalue

Eräwiki: Matkapuhelinverkon kuuluvuusalue
Matkapuhelinverkko on olemassa siellä, minne on pystytetty kännykkämastoja.

Laskeudumme alas tunturikoivujen puutarhan läpi. Kohteena on joku Maalpurinojan putous. Se on ihan jylhä, paitsi kuvassa ei tietenkään näytä miltään. Hämmästelemme putousta eri puolilta hyvän tovin.

Purossa lojuu poron raato. Se näyttää olleen paikallaan talven yli. Ei ehkä enää hygieniaongelma. Toivottavasti.

Jatkamme matkaa alajuoksulle. Telttapaikka löytyy kahden puron välistä. Vesi on hyistä.

Puhelin ahdistaa. En päässyt tarkistamaan sitä tänään, ja tulevina päivinä signaali vain heikkenee. Meneillään on pari tärkeää juttua, jotka saattavat yllättäen vaatia suhteellisen nopeaa reagointia. Yhtään en ole siis nettiriippuvainen tai mitään.

Toisaalta mietin miten mahtavaa on ottaa etäisyyttä yhteiskuntaan. Täällä voi vaan katsella tuntureita ja kuunnella puron solinaa, eikä tarvitse lukea typeriä uutisia siitä, miten jossain Peuranpieremällä ei riitä kaikille miehille naisia, kuin ne olisivat jotain ämpäreitä jotka on kaupasta loppu.

Joillain on varmaan vaikeaa, kun eivät voi muuttaa kotoa pois ennen kuin niillä on nainen, koska kuka niiden kalsarit sitten pesee?

Kirjoitamme molemmat muistiinpanoja ennen nukkumaanmenoa. Eräoppaan vihko on säälittävän ohut ja pieni. Toisaalta se mahtuu taskuun, eikä paina paljon.

– Eikö sulla lopu kohta vihko kesken?
– On se aiemminkin riittänyt. Ei tänne tule kun jotain säätiloja ja reittejä.
– Mutta jos sä kirjotat sinne jotain fiiliksiä?
– Ei mulla esim. tänään ollut mitään fiiliksiä.
– Miten niin ei ole fiiliksiä?! Aina on fiiliksiä.

Perjantai

Herään 6.30. Yöllä on satanut vettä. Illalla lämpötila oli nollassa, mutta aamuyöstä tuli hiki. Olen ehkä liioitellut talvivarustuksen kanssa. Lisäksi 9 cm E***d-merkkinen makuualusta vie pienessä H*******g-merkkisessä teltassa aivan helvetisti tilaa. Enpäs ollut tullut tätä ajatelleeksi. Toisaalta paleleminen olisi aivan hirveää.

Huomaan kirjoittaneeni tähän tekstiin jo kolme kertaa “toisaalta”, ja haluan huomauttaa, että en sitten ole mikään tolkun ihminen, vaikka toisaalta “toisaalta” on ihan tarpeellinen sana, ja kyllä silläkin on oikeus olla olemassa.

Teen varustelistaa siitä, mitä kaikkea olisi pitänyt ottaa mukaan.

  • Pesurätti
  • Ohuempi makuualusta

Lähdemme kulkemaan pitkin jotain historiallista tietä, jonka varrella oli tarkoitus tehdä hakkuita, mutta sitten ne jäikin tekemättä, tuli ehkä maailmansota tai jotain.

Ylitämme leveän virran (Anterinjoki) ja seuraamme puroa ylös. Pysähdymme lounaalle puron varrelle. Aurinko paistaa. On sillai mukavasti kuuma.

Äärimmäiset lämpötilavaihtelut seilaavat retkikuntalaisten sietokykyvyn rajoilla. Jokainen minuutti on selviytymistä. Pienikin virhe pukeutumisessa voi johtaa lämpöhalvaukseen tai hypotermiaan.

En jaksa vetää pussillista kokonaan. Tarjoan loput Eräoppaalle.

Makoilemme auringossa. Jossain matkan päässä metsän olennot alkavat laulaa Sibeliuksen säveltämää kuorolaulua, sellaista vähän laahaavaa virsimäistä, jossa on maltilliset harmoniat eikä mitään turhaa rytmillistä kikkailua. Melodia vaikuttaa improvisoidulta. Se muuttuu koko ajan. Sibelius on siirtynyt tuonpuoleisessaan jo modernismiin.

Metsän olento katselee purolla makaavaa vaeltajaa.

– Miksi olet tullut tänne? olento tiedustelee.
– Kuolemaan, vastaa vaeltaja. – Viimeiselle matkalle.

Tirsojen jälkeen nousemme kohti Lokan Alen Muurivaaraa. Koemme huiputtamisilluusion. Huippu näyttää olevan aina parinkymmenen metrin päässä, mutta ei sitten olekaan. Illuusio johtuu siitä, että noustessa mäen derivaatta laskee. Samasta syystä huipulta ei välttämättä ole paremmat maisemat kuin rinteestä, josta saattaa nähdä kauemmas.

Eräwiki: Huiputtaa (verb.)

  1. Nousta mäen, vaaran, vuoren tms huipulle
  2. Se mitä Sipilän hallitus tekee.

Laella kaivan kännykän esiin. Eräopas epäilee, ettei kenttää ole. Kokeilen silti. Täydet palkit, mutta ei signaalia. Ilmeisesti kyseessä on Putinin pystyttämä kännykkämasto. Hätäpuheluita voi soittaa, jos nyt vaikka sattuisin töpeksimään jotenkin hengenvaarallisesti.

Eräopas tiedustelee, haluanko huiputtaa Reututunturin.

– Ei siellä kyllä ole mitenkään erityisemmät maisemat kuin tässä.
– Miksi sitten haluaisin huiputtaa sen?
– Jos haluat krediittejä.
– En mä kaipaa krediittejä tai sellaiseen perustuvaa hyväksyntää.

Sinäkin olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. P.S. VÄLTÄ NÄITÄ VIRHEITÄ TINDER-PROFIILIKUVASSA! Lisäksi kannattaa hymyillä, näyttää hyvältä ja olla alle 35-vuotias.

Skippaamme Reututunturin ja suuntaamme Siliäselkää pitkin etelään. Harjanteen takana kukkuloiden suojaamassa tyhjässä altaassa ilma on pysähtynyt, ja hiljaisuus on täydellinen. Paikka on kuin valtaisa äänieristetty tv-studio. Astun kiviselle puhujankorokkeelle ja laulan vuorille. Tuhnuinen kaiku vastaa laiskasti.

Hei,

Kiitos palautteestasi. Pahoittelen vastauksen viivästymistä. Henkilökuntamme on leipääntynyttä, eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa. Tässä pyytämäsi raportti. Se on laadittu sääntöohjekirjan minimivaatimusten mukaisesti. Toivottavasti matkasi on ollut antoisa, ja tervetuloa uudestaan.

Ystävällisin terveisin,

Kaiku
viestintäosasto

Liite: valituslomake.doc

Toinen poron raato, kappaleina siellä täällä. Laskeudumme puron vartta pitkin. Kulkeminen on todella hankalaa, koska rinne on jyrkkä molemmin puolin puroa. Joudumme jatkuvasti sahaamaan ylös ja alas kiertäessämme puunrunkoja tai muutoin kulkukelvottomia kohtia. Miten jotkut porot pääsee täällä menemään?

– Kai ne nyt jotenkin pääsee.

Saavumme Kuusikuruun. Telttapaikkaa ei löydy helposti. Suolla tarpominen ottaa voimille, vaikka olemme jättäneet rinkat etsinnän ajaksi. Paikka on täynnä hyttysiä ja mäkäräisiä. Olen aivan poikki.

Lopulta telttapaikka löytyy kuivuneen uoman ääreltä. Virtaava purokaan ei ole liian kaukana. Uitan jalkoja purossa, jonka vesi on kylmempää kuin luulin mahdolliseksi. Varpaat meinaavat jäätyä.

Peseytymisen aikana suoöttiäiset ovat kadonneet. Selitys löytyy lämpömittarista: +1,5 °C. Onneksi otin mukaan talvimakuupussin ja 9 cm makuualustan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *