Kun olin noin 5-vuotias, äitini ja iltapäiväkerhon täti pyysivät minua esiintymään iltapäiväkerhon joulujuhlassa. Aluksi kieltäydyin kunniasta. Mutta kun maanittelu jatkui, lopulta suostuin, koska halusin miellyttää aikuisia. Asia tuntui olevan heille hyvin tärkeä.

Tässä elämää suuremmassa juhlatilaisuudessa sitten pönötin joulukuusen edessä ja vedin a cappella Joulupuu on rakennettu, kaikki kolme ensimmäistä säkeistöä, tiukasti suoritukseen keskittyen. Varmaan tosi söpöä. Itselle se oli jännittävintä ikinä.

Yleisöystävällisyyden nimissä kolme säkeistöä on riittävä määrä biisille, jonka ainoa rytmillinen haaste on kaksi kappaletta kahdeksasosanuotteja.

Muistan hämärästi tuolloin kelailleeni jotain sellaista, että onko oikein laulaa kiitos sulle Jeesuksemme, jos ei oikeastaan usko Jeesukseen. Ja että miten niin Jeesus tuli vieraaksemme, eihän tullut. Ja ainakaan kuvitteellinen Jeesus ei todellakaan ole paras joululahjamme.

Joululaulujen sanat on muutenkin outoja. Kuten Salla huomautti twitterissä, ei vältsiin ole kovin hyvä idea esim. päästää vankeja vankiloistaan. Paitsi ehkä silloin, jos he ovat poliittisia vankeja. Tai jos he ovat joutuneet putkaan poliisiauton valokuvaamisesta.

Lapsena minulla oli tapana istua pimeässä huoneessa ikkunan ääressä ja katsella kaupungin valoja. Kerran näin kun joulupukki saapui paikalle polkupyörällä. Mielestäni se oli hyvin hauskaa.

Joulupukin vierailu olikin sitten aina varsin kiusallinen tapahtuma, mikä ei ehkä vähiten johtunut siitä, että pukkina oli usein esiintymistaidoiltaan vähemmän suvereeni teini-ikäinen partiopoika. En ymmärtänyt, miksi minun pitäisi laulaa jollekin tuntemattomalle tyypille, saati istua hänen polvelleen (ew, creepy). Kaiken huippu oli se, kun joku random pukki tiesi nimeni lisäksi harrastuksistani ja muusta elämästäni. Koin että yksityisyyttäni oli vakavasti loukattu, ja että olin joutunut suuren petturuuden uhriksi.*

Nämä rituaalit ovat teidän omaksi parhaaksenne, lapsukaiset.

Eräänä vuonna sitten ehdotin, että voitaisiinko joulupukin tilaamisesta jo luopua, koska ketä se oikeastaan palvelee. Sain ehdotukseni läpi.

Muuten. Tietäkää, että joulupukilla kuuluu olla juutinvärinen parta ja muutenkin vähän nuhjuinen olemus. Cocacolapukin sädehtivä pepsodent-look valkoisine kikkarapartoineen on valheellinen. Joulupukin kuuluu myös olla laiha, vähäsanainen ja hieman kiusaantunut sosiaalisissa tilanteissa.

Tänäkään vuonna en onnistunut välttämään pukkia, sillä hän päivysti salakavalasti S-marketin porttien takana jakelemassa karkkeja. Siis niiden porttien, joista voi kulkea vain yhteen suuntaan, minkä jälkeen pakeneminen on myöhäistä. Mielestäni joulupukit pitäisi sijoittaa niin, että ne voi halutessaan kiertää kaukaa, kuten muutkin feissarit.

En myöskään ymmärtänyt, miksi jouluna ei voi syödä tavallista ruokaa, vaan pitää syödä pahoja jouluruokia, tai miksi pitää antaa lahjaksi jotain tarpeetonta roinaa. En ymmärrä sitä vieläkään. Tai no, tavallaan ymmärrän. Kunnon ihmisen kuuluu harjoittaa joulurituaaleja, koska muuten lapset varmaankin pettyvät, ja lisäksi joku voisi ajatella ettei se mulkku rakasta perhettään. Kauppaketjujen aivopesu.

Kelatkaa muuten, jos joulupukkiperinteen sijaan meillä olisikin jeesusperinne. Jeesukseksi pukeutunut tyyppi tulisi käymään kotonanne ja jakelemaan lapsille aineettomia “parempia” joululahjoja. Tämä olisi tietysti niiden etuoikeutettujen kakaroiden omaksi parhaaksi ja auttaisi heitä eheytymään materialismin viheliäisestä vitsauksesta.

Näin aikuisena ihmettelen vain sivusta, kun ihmiset vapaaehtoisesti stressaavat itsensä kuoliaaksi joulun suorittamisen paineessa. Ikään kuin joku heitä aseella uhaten siihen pakottaisi, tai vaikka työpaikka lähtisi alta, tai maailma räjähtäisi, jos ei rituaalit ole asianmukaisesti suoritettuna.

Itse en jaksa hinkata mitään kaakeleita, joten tavallisesta poikkeavana siivouksena suoritin rituaalipuhdistuksen kahvinkeittimelle ja vedenkeittimelle. Kahvinkeitin puhdistui synneistään. Vedenkeittimen kanssa mokasin ja kaadoin vahingossa etikat pois ennen kiehauttamista. Ehkä uusi yritys sitten ensi vuonna, kun Jeesus syntyy seuraavan kerran.

Kerran menin jouluna Malmin hautausmaalle. En mennyt toista kertaa. Kehä ykköselläkin on vähemmän autoja. Hietaniemen hautausmaalla autoilu on jonkin verran rajoitetumpaa, mutta sielläkin ajellaan joka vuosi yhä enemmän peltikotteroilla pitkin puistokäytäviä.

Oulussa auto on jätettävä hautausmaan porttien ulkopuolelle. Helsinki on autokaupunki, jossa edes hautausmaa ei ole rauhoitettu autoilulta. Olen luullut, että hautausmaalle tullaan hiljentymään, mutta siitä autorallista on kyllä hiljentyminen kaukana. Ilmeisesti hautausmaalle ei tulla hiljentymään vaan suorittamaan joulurituaali, jolla ilmennetään kunnon ihmisyyttä. Drive-in hautausmaa ja teleskooppisytkäri, niin voit suorittaa vainajien muistelon poistumatta autosta lainkaan.

[Tähän väliin hyviä muistoja joulusta] Lumiukko on hieno animaatio!

Vuoden lopulla on joskus (siis joskus) kiva miettiä, mitä kaikkea on tullutkaan puuhattua. Kahteen viime vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista, hyviä, huonoja ja isojakin juttuja. Perustin mm. tämän blogin (hyvä juttu, ei kovin iso juttu). Joistain muista jutuista saatan ehkä joskus kertoa, tai sitten en. Nyt olen kiitollinen ystävistä, itsenäisyydestä, kodista, terveydestä ja esittävistä taiteista. Taiteen voima niissä hyvissä jutuissa on ihmeellinen.

Toivotan kaikille rauhaisaa joulua. Muistakaa elää.

*) Joulupukin tiedustelutoimisto sijaitsee nykyään Tikkakoskella.