Epäpätevyyskerroin osa 2

Uusimmassa jaksossa Kotus ilmoittaa, että tässä mitään Ameriikasta kopioituja kotkotuksia viljellä, vaan sisusuomalaisen suoraselkäisesti tehdään ihan omaperäinen isänmaallinen sarja, jolla on suomenkielinen nimi. Produktion copywriterit on totaalisesti like samaa mieltä, ja castingi kans. Muistakaa tämä, Jonnet.

Miesasianainen Laura Huhtasaari irtisanoutuu feminismistä once and for all. Samalla hän luopuu kansanedustajan paikastaan, äänioikeudestaan, koulutuksestaan ja kaikista muistakin feminismin aikaansaannoksista. Huhtasaari huomaa, että oikeastaan feminismistä on pirun vaikea irtisanoutua. Hän matkustaa Jenkkilään, ostaa aseen, vähentää sen verotuksessa opettajan työvälineenä, ja liittyy joihinki amisheihin.

Hesari menee itseensä (??!!!) ja ilmoittaa jälleen kiinnittävänsä huomiota asiantuntijoiden sukupuolittuneisuuteen haastatteluvalinnoissa. Miesasianainen 2 Sanna Ukkola kyselee naistoimittajalta, että kumman ottaisit haastateltavaksi, substanssia tuntevan miehen vai nelisormimagnustin. Naistoimittaja vastaa, että no öö miehen. Miestoimittaja Pekka Ervastin mielestä moinen veto on Hesarilta söpön trendikästä mutta tarkoitushakuista vääntämistä, sillä asiantuntijuus on luonnostaan miehinen ominaisuus, joka sijaitsee peniksessä. Katsoja 1 kysyy, että tästäkö hän maksaa Yle-verossa?! Katsoja 2 kysyy, voiko miesselittäminen tarttua ulostesiirrossa.

Mieskansanedustaja ja tasa-arvon teddy-kankainen puolestapuhuja Mikael Jungner ilmoittaa kannattavansa sähköistä äänestystä ja “vapaaehtoista” äänen julkistamista. Vaalisalaisuus ja demokratia eivät vaarannu, sillä kenenkään ei ole pakko julkistaa ääntä, paitsi jos on esim. kotona väkivaltainen aviomies, joka pakottaa julkistamaan, mutta siis Jungnerilla ei ainakaan ole. Lisäksi sellainen pakottaminen on ihan normaalia vuorovaikutusta. Äänten todentamismahdollisuus ei myöskään aiheuta äänten ostamista, sillä se on laitonta, ja Suomessa ei tapahdu laittomia asioita. Jungner kuitenkin myöntää, ettei hän ole ehtinyt ajatella tätä asiaa kovin pitkälle, sillä hänen aikansa on mennyt Nalle Luppakorvan 17. tuotantokauden kuvauksissa. Jungnerin näyttelijän ura ei kuitenkaan etene, sillä hänen osoittautuu mahdottomaksi eläytyä itseään vähemmän etuoikeutettujen ihmisten asemaan.

Hallitus tuo eduskuntaan vapaaehtoisuuslain, jonka mukaan ympäristölainsäädännön noudattaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Tämä parantaa Suomen kilpailukykyä luonnonvarojen poistohyllynä ja myrkkyjätteiden loppusijoituspaikkana. Hallitus toteaa, että kyllä vapaaehtoisuus on aina parempi kuin pakottaminen. Seuraavaksi hallitus vapaaehtoistaa palkanmaksun.

Hallitus näyttää esimerkkiä vapaaehtoisuudessa ja vapaaehtoisesti kaivaa itselleen sote- ja maakuntakuopan, kaataa sen täyteen kaivosteollisuuden saasteita, ampuu itseään jalkaan ja lopuksi silleen leap of faith -tyyppisesti heittäytyy kuoppaan. Hallitus sanoo, että paska juttuhan tämä on, mutta pakko tehdä kun kerta on pelattu näin pitkälle, ja poliittinen uskottavuuskin on vaarassa. Hypätessään kuoppaan Juhana Vartiainen huutaa

MINÄ USKON HUVIKSENI!

niin että koko Talvivaara raikaa. Miespääministeri Juha Sipilä vastaa Juhanalle, että hänkin kyllä uskoo, mutta ihan työkseen.

Eduskuntaan tulee huoli, sillä osoittautuu, että kansalaisaloite, jonka tarkoitus on antaa kansalaisille mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan, antaa kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan. Huoli on, että jos aloitteiden tekeminen jatkuu, kansanedustajien pitäisi alkaa kuunnella kansaa. Huoli pohtii, pitäisikö sellaiset kansalaisaloitteet kieltää, jotka vastustavat hallituksen politiikkaa, tai pitäisikö vaikka aloitteiden tekemistä vaikeuttaa nostamalla vaadittavien allekirjoitusten määrää esim. miljoonaan. Huoli törmää jälleen perustuslakiin ja saa aivotärähdyksen, mikä on hieman noloa, sillä tämä on ehkä noin 59. kerta tällä hallituskaudella.

Huoli lähtee kansanedustajan sopeutusmisrahoilla seksilomalle opintomatkalle Ruotsiin tutustumaan suostumuksen käsitteeseen. Suostumus kuitenkin unohtuu, sillä Ruotsissa Huoli tapaa suomalaisen Mieskyyneleen. Huoli ja Mieskyynel rakastuvat, menevät tasa-arvoiseen avioliittoon ja muuttavat yhdessä Etelä-Savoon Önkälöjärvelle. Mieskyynel liittyy Keskustapuolueeseen ja saa mukavapalkkaisen viran Etelä-Savon maakuntavalvontaviranomaisen Önkälöjärven paikallisyhteysosaston alitarkastajana. Huoli ja Mieskyynel yrittävät perustaa perheen, mutta eivät onnistu, sillä käsikirjoittaja saa yllättävän pahoinvointikohtauksen.

Yle tekee jutun vapaaehtoisesti lapsettomista miehistä. Lukijat on silleen, että ompa kiinnostavaa joo kiinnostava juttu hei. Yle tekee jutun vapaaehtoisesti lapsettomista naisista. Lukijat on silleen, että miksi ette jo polttaneet roviolla tuollaisia huoranoitia??!!! Uuslaasaslaisen kirkon Otaniemen nuoriso-osasto tekee tieteellisen tutkimuksen, jonka tuloksena on, että lasten hankkimattomuus on naiselle täysin luonnotonta, kun taas miehelle se on täysin luonnollista. Hesarin toimituksessa sattuu olemaan sinä päivänä töissä joku naistoimittaja, jonka mielestä materiaali ei ihan täytä journalistisia kriteereitä, joten Hesari julkaisee aiheesta nimettömän pääkirjoituksen.

Käsikirjoittaja hankkii itselleen 4G-internetin, huomaa olevansa Antti Holman mutsi-hahmo ja kriisiytyy. Helvetin taiteilijat.

Seuraavassa jaksossa: Onko tasa-arvo mennyt liian pitkälle? Laskeeko Hesarin taso entisestään, kun asiantuntijoina haastatellaankin naisia? Onko se edes mahdollista?? Saako miehet enää sanoa mitään? Vastaako Jumala Juhana Vartiaiselle? Kuka on @pyllytar? Pitäisikö kysymysmuotoisten otsikoiden kirjoittajille antaa kenkää? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin [KOTUKSEN HYVÄKSYMÄ VERBI] seuraavassa jaksossa! Pysy viritettynä!

Huvikseen uskomista voi edesauttaa esimerkiksi laittamalla pahvilaatikon päähän.

#jesuispyllytar