Rituaalivapaata Joulua

Kun olin noin 5-vuotias, äitini ja iltapäiväkerhon täti pyysivät minua esiintymään iltapäiväkerhon joulujuhlassa. Aluksi kieltäydyin kunniasta. Mutta kun maanittelu jatkui, lopulta suostuin, koska halusin miellyttää aikuisia. Asia tuntui olevan heille hyvin tärkeä.

Tässä elämää suuremmassa juhlatilaisuudessa sitten pönötin joulukuusen edessä ja vedin a cappella Joulupuu on rakennettu, kaikki kolme ensimmäistä säkeistöä, tiukasti suoritukseen keskittyen. Varmaan tosi söpöä. Itselle se oli jännittävintä ikinä.

Yleisöystävällisyyden nimissä kolme säkeistöä on riittävä määrä biisille, jonka ainoa rytmillinen haaste on kaksi kappaletta kahdeksasosanuotteja.

Muistan hämärästi tuolloin kelailleeni jotain sellaista, että onko oikein laulaa kiitos sulle Jeesuksemme, jos ei oikeastaan usko Jeesukseen. Ja että miten niin Jeesus tuli vieraaksemme, eihän tullut. Ja ainakaan kuvitteellinen Jeesus ei todellakaan ole paras joululahjamme.

Joululaulujen sanat on muutenkin outoja. Kuten Salla huomautti twitterissä, ei vältsiin ole kovin hyvä idea esim. päästää vankeja vankiloistaan. Paitsi ehkä silloin, jos he ovat poliittisia vankeja. Tai jos he ovat joutuneet putkaan poliisiauton valokuvaamisesta.

Lapsena minulla oli tapana istua pimeässä huoneessa ikkunan ääressä ja katsella kaupungin valoja. Kerran näin kun joulupukki saapui paikalle polkupyörällä. Mielestäni se oli hyvin hauskaa.

Joulupukin vierailu olikin sitten aina varsin kiusallinen tapahtuma, mikä ei ehkä vähiten johtunut siitä, että pukkina oli usein esiintymistaidoiltaan vähemmän suvereeni teini-ikäinen partiopoika. En ymmärtänyt, miksi minun pitäisi laulaa jollekin tuntemattomalle tyypille, saati istua hänen polvelleen (ew, creepy). Kaiken huippu oli se, kun joku random pukki tiesi nimeni lisäksi harrastuksistani ja muusta elämästäni. Koin että yksityisyyttäni oli vakavasti loukattu, ja että olin joutunut suuren petturuuden uhriksi.*

Nämä rituaalit ovat teidän omaksi parhaaksenne, lapsukaiset.

Eräänä vuonna sitten ehdotin, että voitaisiinko joulupukin tilaamisesta jo luopua, koska ketä se oikeastaan palvelee. Sain ehdotukseni läpi.

Muuten. Tietäkää, että joulupukilla kuuluu olla juutinvärinen parta ja muutenkin vähän nuhjuinen olemus. Cocacolapukin sädehtivä pepsodent-look valkoisine kikkarapartoineen on valheellinen. Joulupukin kuuluu myös olla laiha, vähäsanainen ja hieman kiusaantunut sosiaalisissa tilanteissa.

Tänäkään vuonna en onnistunut välttämään pukkia, sillä hän päivysti salakavalasti S-marketin porttien takana jakelemassa karkkeja. Siis niiden porttien, joista voi kulkea vain yhteen suuntaan, minkä jälkeen pakeneminen on myöhäistä. Mielestäni joulupukit pitäisi sijoittaa niin, että ne voi halutessaan kiertää kaukaa, kuten muutkin feissarit.

En myöskään ymmärtänyt, miksi jouluna ei voi syödä tavallista ruokaa, vaan pitää syödä pahoja jouluruokia, tai miksi pitää antaa lahjaksi jotain tarpeetonta roinaa. En ymmärrä sitä vieläkään. Tai no, tavallaan ymmärrän. Kunnon ihmisen kuuluu harjoittaa joulurituaaleja, koska muuten lapset varmaankin pettyvät, ja lisäksi joku voisi ajatella ettei se mulkku rakasta perhettään. Kauppaketjujen aivopesu.

Kelatkaa muuten, jos joulupukkiperinteen sijaan meillä olisikin jeesusperinne. Jeesukseksi pukeutunut tyyppi tulisi käymään kotonanne ja jakelemaan lapsille aineettomia “parempia” joululahjoja. Tämä olisi tietysti niiden etuoikeutettujen kakaroiden omaksi parhaaksi ja auttaisi heitä eheytymään materialismin viheliäisestä vitsauksesta.

Näin aikuisena ihmettelen vain sivusta, kun ihmiset vapaaehtoisesti stressaavat itsensä kuoliaaksi joulun suorittamisen paineessa. Ikään kuin joku heitä aseella uhaten siihen pakottaisi, tai vaikka työpaikka lähtisi alta, tai maailma räjähtäisi, jos ei rituaalit ole asianmukaisesti suoritettuna.

Itse en jaksa hinkata mitään kaakeleita, joten tavallisesta poikkeavana siivouksena suoritin rituaalipuhdistuksen kahvinkeittimelle ja vedenkeittimelle. Kahvinkeitin puhdistui synneistään. Vedenkeittimen kanssa mokasin ja kaadoin vahingossa etikat pois ennen kiehauttamista. Ehkä uusi yritys sitten ensi vuonna, kun Jeesus syntyy seuraavan kerran.

Kerran menin jouluna Malmin hautausmaalle. En mennyt toista kertaa. Kehä ykköselläkin on vähemmän autoja. Hietaniemen hautausmaalla autoilu on jonkin verran rajoitetumpaa, mutta sielläkin ajellaan joka vuosi yhä enemmän peltikotteroilla pitkin puistokäytäviä.

Oulussa auto on jätettävä hautausmaan porttien ulkopuolelle. Helsinki on autokaupunki, jossa edes hautausmaa ei ole rauhoitettu autoilulta. Olen luullut, että hautausmaalle tullaan hiljentymään, mutta siitä autorallista on kyllä hiljentyminen kaukana. Ilmeisesti hautausmaalle ei tulla hiljentymään vaan suorittamaan joulurituaali, jolla ilmennetään kunnon ihmisyyttä. Drive-in hautausmaa ja teleskooppisytkäri, niin voit suorittaa vainajien muistelon poistumatta autosta lainkaan.

[Tähän väliin hyviä muistoja joulusta] Lumiukko on hieno animaatio!

Vuoden lopulla on joskus (siis joskus) kiva miettiä, mitä kaikkea on tullutkaan puuhattua. Kahteen viime vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista, hyviä, huonoja ja isojakin juttuja. Perustin mm. tämän blogin (hyvä juttu, ei kovin iso juttu). Joistain muista jutuista saatan ehkä joskus kertoa, tai sitten en. Nyt olen kiitollinen ystävistä, itsenäisyydestä, kodista, terveydestä ja esittävistä taiteista. Taiteen voima niissä hyvissä jutuissa on ihmeellinen.

Toivotan kaikille rauhaisaa joulua. Muistakaa elää.

*) Joulupukin tiedustelutoimisto sijaitsee nykyään Tikkakoskella.

Jeesus, muusani

Tänään kirjoitan ajatusvirtaa Jeesuksesta. Inspiraation lähteenä toimii naapurini, joka tälläkin hetkellä tuo pääsiäisen ilosanomaa kotiini, vaikka tietääkseni Jeesus ylösnousi jo eilen. Syy ei toki ole naapurissa vaan, kuten aina, infrassa eli 70-luvun kerrostalon rakenteissa. 

Nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, eripituinen nuotti. Nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, nuotti, eripituinen nuotti. Aamen.

Guardian-lehti pohdiskeli, oliko Jeesusta olemassa vai eikö ollut, ja mitä todisteita asiasta on. On myös esitetty, että Jeesuksen tarina olisi kooste useammasta eri henkilöstä ja keksityistä lisäyksistä. Ainakin se ylösnoussut tyyppi oli varmaankin eri henkilö kuin ristiinnaulittu. Jengillä ei ollut siihen aikaan piilolinssejä, ja saattoipa vielä olla alkoholiakin veressä hautajaisten jäljiltä, tai ainakin paha krapula.

Epäilemättä tuolloin eli useampikin tyyppi, jonka nimi oli Jeesus. Itsehän en voi muuten koskaan vedota, että en se minä ollut, se oli joku toinen, jolla on sattumoisin sama nimi. Lopulta Jeesus Nasaretilaisen faktisella olemassaololla ei ole merkitystä. Mutta jos hän oli olemassa, ihan mielenkiintoinen kysymys on, minkä sortin persoonallisuushäiriö hänellä oli.

Se millä on merkitystä, on Jeesuksen tarina. Jeesusoletettu on arvioitsijasta riippuen vaikutusvaltaisin historiallinen henkilö tai ainakin top kolmosessa. En kylläkään tiedä voiko vaikutusvaltaisuudeksi laskea sitä, että kaikenmaailman urpouksia tehdään jonkun nimissä. Varmasti ne olisi tehty joka tapauksessa, vaikka suuren Cthulhun nimissä, jos ei Jeesusta olisi ollut.

Aikana jolloin ihminen oli suunnilleen yhtä arvokas kuin kuivunut lantakasa, tarvittiin tietysti jokin suurempi auktoriteetti julistamaan propagandaa. Enhän minä, mutta tämä Jeesus, ja hän on sentään jumalan poika. Minä olen vain viestinviejä. Ikävää tässä on se, että henkilöpalvonnasta tuli ykkösasia ja itse sanoma jäi toisarvoiseksi. Jeesus sitä Jeesus tätä. Oma ajattelu ei varsinaisesti ole ollut ihmiskunnan historiassa kovin suosittu harrastus.

Kovin montaa hetkeä en muista yläasteen historiantunneilta. Sen muistan, että kun kysyimme uskonnon oppitehtävänä muun muassa historianopettajaltamme, kuka oli Jeesus, hän vastasi, että Jeesus oli ensimmäinen sosialisti. Toinen on se, kun hän värikkäästi kuvaili, miten Kennedyn aivot levisivät cadillacin takapenkille.*

Jeesus on siitä hyvä tyyppi, että hän muokkautuu moneksi. Testaa ihmeessä, millainen on sinun Jeesuksesi. Oma Jeesukseni on maan hiljaisten ystävä.

Kapinallisten ja homehtuneiden kirkko

En tiedä missä vaiheessa vaiko heti kirkko, tai ainakin se kirkko joka minulle näyttäytyi, kadotti koko pointin, ja siitä tuli elämiseen kyllästyneiden ruumiiden homeviljelmä, jossa koitetaan tukahduttaa oma ajattelu mahdollisimman tehokkaasti toistelemalla tarkoituksettomia mantroja. Päämääränä ei ollut esimerkiksi parempi ja oikeudenmukaisempi maailma, vaan pirunmoinen uskominen. Ja kuulkaas lapset, jos ette usko, palatte ikuisesti helvetissä, eli uskokaa nyt, kannattaa uskoa. Ei noin vaan vilpittömästi! Ja sivumennen sanoen, kaikki maanpäällinen riisto on OK koska lopulta pääset taivaaseen, ja mitä enemmän kärsit sitä enemmän taivaaseen pääset (ainakin luterilaiset toim. huom.).

Musiikillisessa mielessä luterilainen kirkko oli aikaansa edellä ja omaksunut jo varhain postmodernin taiteen kriteerit eli yleisön kuoliaaksi tylsistyttämisen. Lastenlauluissakin, joita vihasin jo lapsena, on jännittävämpi melodia ja sointukulku kuin virsissä. Toisaalta jumalalle on omistettu paljon hyviäkin biisejä kuten vaikka Mozartin Requiem. Niitä saavat tavalliset maan matoset tyytyä vain kuuntelemaan. Toiset omistavat koko elämänsä sorminäppäryyden harjoittelulle jotta voisivat toistaa näitä klassisia mestariteoksia livenä. Vaikka onhan siitä toki muutakin iloa.

Jeesus oli toisinajattelija ja kapinajohtaja. Kirkko on viime aikoina ottanut aktiivisempaa roolia sorrettujen puolustajana (Päivi Räsäsellä ei sitten ole tämän asian kanssa mitään tekemistä), tai sitten asia vain tulee silmille, nyt kun valtiovalta on vajonnut ihmisoikeuksien tuolle puolen, ja perustuslakikin on hallitukselle vain turha hidaste jalossa päämäärässä eriarvoistaa yhteiskunta takaisin maaorjuuden ajalle. Joka tapauksessa, onneksi edes joku instituutio muistuttaa vielä ihmisyydestä ja arvoista, jotka ehkä joskus olivat enemmän itsestään selviä kuin nyt.

Taiteilijoiden tulkintojen mukaan Jeesus oli usein blondi ja varsin mukiinmenevän näköinen. Kuva: http://www.inheaven.name/

*) Saamieni tietojen mukaan John F. Kennedyn auto ei ollut Cadillac vaan Lincoln Continental.