Epäpätevyyskerroin 3 – uuden vuoden spesiaali

Näin uuden vuoden kynnyksellä tuotantotiimimme on jälleen herännyt verryttelemään kynäilylihastaan, ja mikäs sen sopivampaa kuin koostella, mitä kaikkea sitä onkaan tullut viime aikoina töpeksittyä. Lisäksi luvassa ennustuksia aidosta radioaktiivisesta lyijyhevosenkengästä ilmaiseen ämpäriin valettuna. Tässä tulee! [...]  Lue lisää ->

Jouluevankeliumi

Marjutin mukaan

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Sipiliukselta kävi käsky, että kaikki maailma, paitsi yksityiset terveystalot, saastuttavat kaivosyhtiöt sekä hyvin toimeentulevat keski-ikäiset miehet joiden omaisuus on holding-yhtiöissä ja vakuutuskuorissa, oli verolle pantava. Ja tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta Sipiliuksen ollessa maaherrana.

Ja niin lähtivät Maria, joka oli raskaana, ja hänen silloinen avopuolisonsa Joosef Puistolaan, Helsingin pitäjän lähiöön, sillä heillä ei ollut enää varaa asua Kalliossa, joka oli urbaani ja chik. Ja Maria sanoi Joosefille: “Katso, Pyhä Henki tuli minun päälleni ja teki minut raskaaksi”, sillä hän piti Joosefia vähän tyhmänä.

Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja he ajoivat Peijakseen, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Ja kaikki kerääntyivät heidän ympärilleen ja riemuitsivat, sillä joku muu ottaisi nyt vastuun ja ajattelisi heidän puolestaan.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä Suuntimopuistossa vartioimassa laumaansa nollasopimuksella. Yht’kkiä heidän edessään levitoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, sillä Sipilius oli poistanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja Rouvan enkeli oli joutunut jäämään kotiin kakaroita vahtimaan. Ja enkeli sanoi heille:

“Katso (mutta älkää nyt helvetissä toljottako). Kukaan ei ole teitä vapauttaman, vaan teidän on itse se tekemän. Totisesti minä sanon teille: Teidän niin sanottu Vapahtajanne olisi 82% todennäköisyydellä huomionhakuinen narsisti, joka epäpätevyyttään olisi teidät perikatoon syöksemän, sillä poliittinen järjestelmänne suosii heidän kaltaisiaan. Menkää ja ottakaa itseänne niskasta kiinni, lopettakaa se henkilöpalvonta ja ajatelkaa omilla aivoillanne, senkin lampaat.” [...]  Lue lisää ->

Epäpätevyyskerroin osa 2

Uusimmassa jaksossa Kotus ilmoittaa, että tässä mitään Ameriikasta kopioituja kotkotuksia viljellä, vaan sisusuomalaisen suoraselkäisesti tehdään ihan omaperäinen isänmaallinen sarja, jolla on suomenkielinen nimi. Produktion copywriterit on totaalisesti like samaa mieltä, ja castingi kans. Muistakaa tämä, Jonnet.

Miesasianainen Laura Huhtasaari irtisanoutuu feminismistä once and for all. Samalla hän luopuu kansanedustajan paikastaan, äänioikeudestaan, koulutuksestaan ja kaikista muistakin feminismin aikaansaannoksista. Huhtasaari huomaa, että oikeastaan feminismistä on pirun vaikea irtisanoutua. Hän matkustaa Jenkkilään, ostaa aseen, vähentää sen verotuksessa opettajan työvälineenä, ja liittyy joihinki amisheihin.

Hesari menee itseensä (??!!!) ja ilmoittaa jälleen kiinnittävänsä huomiota asiantuntijoiden sukupuolittuneisuuteen haastatteluvalinnoissa. Miesasianainen 2 Sanna Ukkola kyselee naistoimittajalta, että kumman ottaisit haastateltavaksi, substanssia tuntevan miehen vai nelisormimagnustin. Naistoimittaja vastaa, että no öö miehen. Miestoimittaja Pekka Ervastin mielestä moinen veto on Hesarilta söpön trendikästä mutta tarkoitushakuista vääntämistä, sillä asiantuntijuus on luonnostaan miehinen ominaisuus, joka sijaitsee peniksessä. Katsoja 1 kysyy, että tästäkö hän maksaa Yle-verossa?! Katsoja 2 kysyy, voiko miesselittäminen tarttua ulostesiirrossa.

Mieskansanedustaja ja tasa-arvon teddy-kankainen puolestapuhuja Mikael Jungner ilmoittaa kannattavansa sähköistä äänestystä ja “vapaaehtoista” äänen julkistamista. Vaalisalaisuus ja demokratia eivät vaarannu, sillä kenenkään ei ole pakko julkistaa ääntä, paitsi jos on esim. kotona väkivaltainen aviomies, joka pakottaa julkistamaan, mutta siis Jungnerilla ei ainakaan ole. Lisäksi sellainen pakottaminen on ihan normaalia vuorovaikutusta. Äänten todentamismahdollisuus ei myöskään aiheuta äänten ostamista, sillä se on laitonta, ja Suomessa ei tapahdu laittomia asioita. Jungner kuitenkin myöntää, ettei hän ole ehtinyt ajatella tätä asiaa kovin pitkälle, sillä hänen aikansa on mennyt Nalle Luppakorvan 17. tuotantokauden kuvauksissa. Jungnerin näyttelijän ura ei kuitenkaan etene, sillä hänen osoittautuu mahdottomaksi eläytyä itseään vähemmän etuoikeutettujen ihmisten asemaan.

Hallitus tuo eduskuntaan vapaaehtoisuuslain, jonka mukaan ympäristölainsäädännön noudattaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Tämä parantaa Suomen kilpailukykyä luonnonvarojen poistohyllynä ja myrkkyjätteiden loppusijoituspaikkana. Hallitus toteaa, että kyllä vapaaehtoisuus on aina parempi kuin pakottaminen. Seuraavaksi hallitus vapaaehtoistaa palkanmaksun.

Hallitus näyttää esimerkkiä vapaaehtoisuudessa ja vapaaehtoisesti kaivaa itselleen sote- ja maakuntakuopan, kaataa sen täyteen kaivosteollisuuden saasteita, ampuu itseään jalkaan ja lopuksi silleen leap of faith -tyyppisesti heittäytyy kuoppaan. Hallitus sanoo, että paska juttuhan tämä on, mutta pakko tehdä kun kerta on pelattu näin pitkälle, ja poliittinen uskottavuuskin on vaarassa. Hypätessään kuoppaan Juhana Vartiainen huutaa

MINÄ USKON HUVIKSENI!

niin että koko Talvivaara raikaa. Miespääministeri Juha Sipilä vastaa Juhanalle, että hänkin kyllä uskoo, mutta ihan työkseen.

Eduskuntaan tulee huoli, sillä osoittautuu, että kansalaisaloite, jonka tarkoitus on antaa kansalaisille mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan, antaa kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan. Huoli on, että jos aloitteiden tekeminen jatkuu, kansanedustajien pitäisi alkaa kuunnella kansaa. Huoli pohtii, pitäisikö sellaiset kansalaisaloitteet kieltää, jotka vastustavat hallituksen politiikkaa, tai pitäisikö vaikka aloitteiden tekemistä vaikeuttaa nostamalla vaadittavien allekirjoitusten määrää esim. miljoonaan. Huoli törmää jälleen perustuslakiin ja saa aivotärähdyksen, mikä on hieman noloa, sillä tämä on ehkä noin 59. kerta tällä hallituskaudella.

Huoli lähtee kansanedustajan sopeutusmisrahoilla seksilomalle opintomatkalle Ruotsiin tutustumaan suostumuksen käsitteeseen. Suostumus kuitenkin unohtuu, sillä Ruotsissa Huoli tapaa suomalaisen Mieskyyneleen. Huoli ja Mieskyynel rakastuvat, menevät tasa-arvoiseen avioliittoon ja muuttavat yhdessä Etelä-Savoon Önkälöjärvelle. Mieskyynel liittyy Keskustapuolueeseen ja saa mukavapalkkaisen viran Etelä-Savon maakuntavalvontaviranomaisen Önkälöjärven paikallisyhteysosaston alitarkastajana. Huoli ja Mieskyynel yrittävät perustaa perheen, mutta eivät onnistu, sillä käsikirjoittaja saa yllättävän pahoinvointikohtauksen.

Yle tekee jutun vapaaehtoisesti lapsettomista miehistä. Lukijat on silleen, että ompa kiinnostavaa joo kiinnostava juttu hei. Yle tekee jutun vapaaehtoisesti lapsettomista naisista. Lukijat on silleen, että miksi ette jo polttaneet roviolla tuollaisia huoranoitia??!!! Uuslaasaslaisen kirkon Otaniemen nuoriso-osasto tekee tieteellisen tutkimuksen, jonka tuloksena on, että lasten hankkimattomuus on naiselle täysin luonnotonta, kun taas miehelle se on täysin luonnollista. Hesarin toimituksessa sattuu olemaan sinä päivänä töissä joku naistoimittaja, jonka mielestä materiaali ei ihan täytä journalistisia kriteereitä, joten Hesari julkaisee aiheesta nimettömän pääkirjoituksen.

Käsikirjoittaja hankkii itselleen 4G-internetin, huomaa olevansa Antti Holman mutsi-hahmo ja kriisiytyy. Helvetin taiteilijat.

Seuraavassa jaksossa: Onko tasa-arvo mennyt liian pitkälle? Laskeeko Hesarin taso entisestään, kun asiantuntijoina haastatellaankin naisia? Onko se edes mahdollista?? Saako miehet enää sanoa mitään? Vastaako Jumala Juhana Vartiaiselle? Kuka on @pyllytar? Pitäisikö kysymysmuotoisten otsikoiden kirjoittajille antaa kenkää? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin [KOTUKSEN HYVÄKSYMÄ VERBI] seuraavassa jaksossa! Pysy viritettynä!

#jesuispyllytar [...]  Lue lisää ->

Incompetence Factor

*** SPOILER ALERT ***

Tähän mennessä tapahtunutta Incompetence Factorissa:

Sipilä hallituksineen aikoo myydä lopunkin valtiollisesta omaisuudesta kavereilleen, “katsoa mitä tapahtuu” ja “korjailla sitten matkan varrella”. Yksi kokoomuslainen kansanedustaja huomauttaa, että tuo on muuten melkoisen paska idea, minkä seurauksena hallitus ajautuu jälleen uuteen kriisiin. Sipilä uhkaa / lupaa jälleen hajottaa hallituksen, koska tuloste tai uloste, ja eduskunnan viimeinen telefaksilaitekin tuli jo lahjoitettua Rauman poliisilaitokselle.

Ex-kokoomusministeri ja vale-YK-lähettiläs Suvi Lindén matkailee Ugandassa markkinoimassa älyvimpaimia, jotka voi kahden vuoden käyttöiän päätyttyä kätevästi loppusijoittaa samalle mantereelle. Hänen seuranaan on suomalainen liikemies, joka puolestaan on Ugandassa feissaamassa jokamiehen asetukku Patrian esitteitä suorittaakseen aktiivimallin mukaiset työtunnit vapaaehtoistyönä. Liikemies murhataan. Pääministeri Sipilää ei kiinnosta, mitä Lindén teki Ugandassa, koska onhan se nyt herranen aika aikuinen ihminen ja osaa huolehtia omista asioistaan, ja kyllä varmaankin myös Patrian asekauppa on ihan eettistä ja Reilu Kauppa -sertifioitua. Sipilä ilmoittaa, että asia on loppuunkäsitelty.

Tämän jälkeen Yle tekee jutun yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta, jääkärijuhlasta. Äärioikeistolainen leikkimedia Päivän Byrokraatti tekee merkittävän tutkivan journalistisen työn selvittämällä huolellisesti erään naisoletetun toimittajan kaikki kakka-aiheiset twiitit.

Hallitus päättää, että työttömyys ratkeaa siten, että kaikki työttömät kävis töissä. TE-toimisto ilmoittaa eräälle työttömälle, että hänen on käytävä töissä saadakseen työttömyystukea, ja että hänen työssäkäyntivelvoitteensa on alkanut takautuvasti puolitoista kuukautta sitten. TE-toimisto vaatii 60-vuotiasta ajokortitonta mummoa hakemaan automyyjän paikkaa. Hallitus lisää poliisin urkintavaltuuksia, mutta uusi tiedustelulaki ei aiheuta muutosta kansalaisten oikeuksiin, sillä poliisi on tähänkin asti urkkinut ketä huvittaa.

Tampereen valtuuston ratikkakeskustelusta tehty dokumenttifilmi Puheenvuoro saa kansainvälisillä lyhytelokuvafestivaaleilla pääpalkinnon sarjassa Crazy Horror-Comedy. Joukko nahistuneita esinahkiaisia tyrmistyy, että kyllä nyt on saatana ahdasmielistä kun ei tässä saa enää teatterituotannoissakaan kohdella naisia miten sattuu, vaikka ne ovat luonnostaan alempiarvoisia kuin miehet.

Toimittaja Saarikoski ilmoittaa vastustavansa sananvapautta. Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen paheksuu, että mitä siitäkin tulisi, jos köyhilläkin olis niinku oikeus elää.

Paavo Väyrysen perustama puolue erottaa Paavo Väyrysen puolueesta.

Seuraavassa jaksossa Valinnanvapaus 2 hallitus pohtii, pitäisikö köyhien saada valita vapaasti myrkkypiikin palveluntarjoaja yksityisen ja julkisen teurastamon välillä, vai lähetettäisiinkö heidät vaan turvapaikanhakijoiden mukana Syyriaan, mikä tulisi ehkä halvemmaksi. Stay tuned!

P.S. Julkisuudessa on vihjailtu, että sarjamme käsikirjoittajalla olisi päihde- ja mielenterveysongelmia. Tuotantopäällikkömme kiistää kaiken ja vastaa, että kenelläpä ei olisi. Sitä paitsi luova työ nyt vaan on sellaista, että välillä pitää vähän ottaa viinaa ja huumeita ja kouria naisia. Ei tämä ole mikään pyhäkoulu[...]  Lue lisää ->

Uusi vuosi, vanha meno

Se on sitten uusi vuosi 2018 jos joku ei vielä huomannut. Kirjoitan sen väärin ainakin pari seuraavaa viikkoa.

Istuva presidentti piti perinteisesti puheen, jota sitten lingvistit, historioitsijat ja sen semmoiset analysoivat pitkin medioita, että mitäköhän presidentti mahtoi milläkin sanomisillaan tarkoittaa, kuin hän olisi mikäkin ulkoavaruuden suurlähettiläs Kosh.

Koska olen lähestulkoon kaiken maailman dosenttien veroinen ajattelija, ajattelin minäkin vähän kommentoida Niinistön puhetta. Tai sitä ei-puhetta.

Ei sanaakaan sotesta tai työttömien raippalaista. Sen sijaan presidentti oli huolissaan velkaantumisesta. Voi voi.

Meni taloudessa sitten miten hyvänsä, on tärkeää ylläpitää huolta velkaantumisesta, jotta köyhempi kansanosa ymmärtää, että juuri heidän on viimeisillä roposillaan pelastettava Suomi velkaantumiselta, ja selkänahasta höylääminen on kipeää mutta välttämätöntä nähkääs, ja mitä kipeämpää sitä enemmän pääsette luterilaiseen taivaaseen, senkin idiootit, ja tämä on teidän omaksi parhaaksenne, se on vaan välittämistä, koska joka vitsaa säästää se lastaan vihaa, ja paluu orjatyömarkkinoihin on kuulkaatten hyvä idea, ja tulitteko muuten ajatelleeksi, että kyllähän kaikissa työttömyysturvamalleissa kuritetaan työtöntä öhö höö, ette muuten saleen keksi mitään yhtä nokkelaa, ja lisättiin muuten poliisin resursseja, koska parempien ihmisten turvallisuus on nyt enemmän uhattuna kasvavan eriarvoistum siksi, että k-kaupasta saa nelosta.

Tolkun presidenttiydessä on sellainen hankaluus, että ei voi sanoa mitään eikä voi olla mitään mieltä. Maksimaalinen kansansuosio vaatii uhrauksensa, eikä varmaan ole helppoa olla ulosanniltaan laimennettu vesimeloni. Toisaalta olemme myös nähneet eräänlaisen toisen ääripään. Ihme etteivät Trump ja Niinistö annihiloineet toisiaan kätellessään viime syksynä.

Ääritolkullisuus kunniaan.

“Historian suhteen on uskallettava olla rehellinen, sillä vain rehellisyys luo pohjan luottamukseen. Yhteisö on vahva, jos se kykenee käsittelemään myös kipeitä asioita. Menneisyyden kanssa on hierottava sovintoa.”

– Presidentti Sauli Niinistö

Entäs onko nykyisyyden ja tulevaisuuden suhteen oltava rehellinen? Rehellisyydestä puhuminen on tietysti suuri vitsi, vähemmän hauska sellainen, nykyisen hallituksen tapauksessa, joka on rikkonut suunnilleen kaikki vaalilupauksensa, kutsuu hyvinvointivaltion purkutoimenpiteitään orwellilaisesti aktiivimalliksi, valinnanvapaudeksi ja niin edelleen, ja teeskentelee, ettei kuule eikä näe asiantuntijoita, jotka toistavat, että älkää nyt hyvät ihmiset helvetissä tehkö noin, ja tämä on muuten perustuslain vastaista.

Aktiivimalli lisää työpaik umm katso, nelosolut! Laa laa! Keksikää ite parempi sitten!

Jotenkin tulee mieleen se klassinen pyörätielle pysäköijä, joka puolustautuu argumentilla “Mihin mä sitten parkkeeraan?” ikään kuin olisi minun tehtäväni etsiä hänelle laillinen parkkipaikka eikä hänen tehtävänsä, tai ikään kuin parkkipaikka viiden metrin säteellä kohteesta olisi ylipäätään joku ihmisoikeus.

Siinä suhteessa kuin byrokratian lisääminen ja työttömien toimeentulon heikentäminen lisää työpaikkoja, vaihtoehtoja ei ole vaikea keksiä. Palkataan TE-toimistoon henkilöitä vaikka rei’ittämään konfettia työnhakijoiden raporteista, jota voidaan sitten sadettaa istuvan presidentin päälle hänen koko kansan vaalikiertueellaan.

[KANSA HURRAA]

Papereiden rei’ittely tyydyttäisi luterilaisten moralistien ahdistuksen siitä, että kun jotkut viheliäiset työttömät, nuo moraalittomat pikku kakkiaiset, eivät innosta hihkuen halua vastaanottaa työtä, joka heikentää heidän toimeentuloaan entisestään, ihan vaan työn tekemisen ilosta, kuten kunnon luterilaisen kuuluu, koska työn tekeminen on itseisarvo, oli siitä sitten ihmiskunnalle hyötyä tai ei, taikka haittaa. Kyllä näistäkin työttömistä vielä saadaan kunnon kansalaisia, kun heidät oikein isän kädestä piiskataan haluamaan sitä työtä. Osaisivat arvostaa sitä, että minunkin isoisoisälläni oli kyllä rankkaa, kun peltomaa oli jäässä, kunnes hän 30 asteen pakkasessa paljain kätösin vastatuuleen hiihtäen perusti jonkun holding-yhtiön, että ihan omaa ansiotani kuulkaa on, ja kyllä se on itsestä kiinni.

Luterilainen moraali on sumentanut järjen tässäkin. Ei työn tekeminen ole itseisarvo. Hyvinvointi on itseisarvo. Ei Sipilän ja hänen sukulaistensa hyvinvointi, vaan mahdollisimman monen ihmisen hyvinvointi. Sitä varten on muun muassa ratkaistava ilmastonmuutos ja nälänhätä.

Tietenkään työttömien kurittaminen ei luo lisää työpaikkoja. Kun köyhän toimeentuloa heikennetään entisestään, se korkeintaan alentaa kynnystä ottaa vastaan työtä paskoilla ehdoilla. Kyseessä on siis halpatyömarkkinoiden ja köyhän työväenluokan laajentaminen (nämähän ovat jo olemassa). Lisää ihmisiä, jotka joutuvat käyttämään kaiken aikansa raatamiseen, mutta eivät tule siitä saatavalla korvauksella toimeen. Lisää ihmisiä, jotka ennen pitkää sairastuvat, koska heille ei jää vapaa-aikaa lepäämiseen, itsestään huolehtimiseen ja ihmisarvoiseen elämään. Kyseessä on siis hyvinvointivaltion alasajo, paluu jonnekin viime vuosisadan alkupuolelle.

Historia on opettanut, että tämä ei ole kestävä ratkaisu. Se ei ole kenenkään, edes kapitalistin etu pitkällä tähtäimellä. Kun eriarvoistuminen lisääntyy, edes poliisin resurssien lisääminen ei ratkaise asiaa.

Ihmiskunta on kohtaamassa sellaisia haasteita, että niistä selviytymiseen tarvitaan kaikkien kykenevien panos. On käsittämättömän typerää tuhlausta, että merkittävä määrä ihmisiä joutuu käyttämään aivokapasiteettinsa sen murehtimiseen, mistä saa rahat seuraavan päivän ateriaan, vuokraan ja lääkkeisiin. Kun ei sen tarvitse olla niin.

Perustoimeentulon turvaaminen, koulutukseen panostaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat investointeja. Ne ovat välttämättömiä. Ihmisresurssit on saatava tehokkaammin käyttöön. Ei rikkaiden rikkauksien lisäämiseksi, vaan kaikkien hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Uusi vuosi symboloi muutosta. Muutos kyllä tapahtuu, mutta hitaasti. Olemme kattilassa keittyviä sammakoita. Jos on syntynyt kattilaan, ei välttämättä edes tajua että jokin on pielessä. Valitettavasti tajuamiseen tarvitaan yleensä katastrofi. Silloin on usein liian myöhäistä.

 [...]  Lue lisää ->

Vaalikoneet remonttiin

Kävin tänään äänestämässä. En äänestänyt ehdokasta, joka on kanssani mahdollisimman samaa mieltä mahdollisimman monesta vaalikoneen määrittelemästä kysymyksestä. En tehnyt yhtäkään vaalikonetta.

Äänestin ensisijaisesti puoluetta, jonka vallan kasvu parhaiten tällä hetkellä edistäisi ideologiani mukaisia tavoitteita. Äänestin toissijaisesti ehdokasta seuraavilla kriteereillä: ajattelukyky, sukupuoli ja ikä.

Koko vaalikonetouhu on yksi suuri epädemokraattinen harhautus. Ei ole juuri merkitystä, mitä mieltä ehdokkaasi on jostain vaalikoneen kysymyksestä juuri nyt. Vaikka nämä kysymykset tulisivatkin valtuuston päätettäväksi, ja vaikka ehdokkaasi äänestäisi tismalleen antamiensa vastausten mukaan, todennäköisesti hänellä ei ole tarpeeksi tietoa kaikista kysymyksistä, jotta hän voisi vastata niihin perustellusti. Todennäköisesti sinullakaan ei ole. Eikä tarvitsekaan olla. Kaikki eivät voi tietää kaikesta kaikkea. Oleellisempaa on, että valtuutettu ymmärtää oman tietonsa rajat ja osaa tarvittaessa hankkia tietoa tai kysyä asiantuntijoilta.

Turhat vaalikoneet voisi hävittää ja mediat voisivat tarjota niiden sijaan tuloksia erilaisista älykkyys- ja soveltuvuustesteistä. Minua ainakin kiinnostaisi osaako ehdokkaani esim.

  • hankkia tietoa ja analysoida sitä
  • päivittää käsityksiään saadessaan uutta tietoa
  • tunnistaa virhepäätelmiä
  • ymmärtää mitkä tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa
  • tietää mitä tietää ja mitä ei tiedä
  • oppia uutta.

Ideologisten kysymysten kannalta oleellisempaa on tietää, millaista ideologiaa eri puolueet ajavat. Nähtävästi monikaan ei tiedä – ja äänestää siten oman etunsa vastaisesti. Siksi tarvitaan puoluevaalikoneita. Puoluevaalikone perustuisi puolueen toteutuneeseen äänestyskäyttäytymiseen, ei mihinkään juhlapuheisiin miten mekin ollaan muuten nyt työväenpuolue, koulutuspuolue, päivähoitopuolue ja pyöräilypuolue. [...]  Lue lisää ->