Oikeusvaltion rappio

Eilen blogin kävijämäärä oli toiseksi korkein ikinä, vaikka en ole kirjoittanut mitään puoleen vuoteen. Ajattelin, että josko tänne sitten pitäisi kirjoittaakin jotain, kun kerta olen niin tavattoman kiinnostava ihminen. Paitsi että kohu on jo laantunut ja samoin kävijämäärä, joten enköhän voi rauhassa jatkaa kirjoittelemista lähinnä itselleni sekä pienelle yleisölle.

Piti kirjoittaa seuraavaksi Pariisin liikenteestä, mutta sitten tulikin kaikkea muuta tekemistä.

Jos joku ei siis tiedä, mistä on kyse, niin tästä. Harkitsin kyllä, teenkö asiasta julkisen vai en. Tiesin että paskaa tulee niskaan, mutta sitä nyt tulee aina kun naisena esität mielipiteitä tai sanot jotain ääneen. Ylipäätään elämässä on vähemmän ongelmia noin yksilön navasta käsin katsottuna, mitä enemmän yrittää miellyttää kaikkia, vaikenee epäkohdista ja antaa öykkäröinnin tapahtua. Mutta tällaiset tolkun lampaat mahdollistavat kaikenlaisen kiusaamisen, kansalaisoikeuksien murentamisen ja pahimmillaan poliisivaltion. Poliisin mielivallasta ei saa vaieta.

Ei ole mukavaa joutua putkaan, mutta pidän silti koko keissiä enemmän huvittavana kuin pöyristyttävänä. En ole mitenkään yllättynyt poliisin mielivaltaisesta toiminnasta. Kyllähän se silti vähän järkytti kun poliisi heitti minut putkaan, kun olin kaikessa rauhassa matkalla kotiin.

En varmasti ole ensimmäinen ihminen joka joutuu putkaan ihan vaan siksi, että poliisi haluaa näyttää, kuka määrää. Voin vain etäisesti kuvitella miten epäreilua kohtelua saavat esimerkiksi ei-kantasuomalaiset. Vaikkapa kai minäkin edustan naisena ja polkupyörällä liikkuvana jotain marginaalia, kun normaali suojeltava ihmislaji on keski-ikäinen, keskiluokkainen, valkoihoinen, autoa ajava mies. Jolla ei ainakaan, btw, ole koskaan mitään ongelmaa poliisin kanssa joten jos jollain on, kyllä sen täytyy olla ihan omaa syytä. Tai jos natsi hyökkää kimppuusi niin sekin on omaa syytäsi, mitäs menit harjoittamaan perustuslain mukaista sananvapauttasi senkin tollo.

Kuinka idioottimaisen tietämätön ihminen voi olla omasta etuoikeutetusta asemastaan.

Putkareissu nyt ei ollut kovin ihmeellinen enkä joutunut olemaan siellä kovin kauan. Mitä nyt poliisi sotki kameraani tahallisesti laittamalla kurakengät sen päälle. Tai onhan toki myös mahdollista, että kyse ei ollut tahallisuudesta vaan jostain typeryyden syvemmästä asteesta, jota en voi ymmärtää, koska olen niin helvetin akateeminen. Siitä olin hieman yllättynyt, kuinka monta virka-asuista tyyppiä asemalla seisoskeli tekemättä yhtään mitään. Ehkä he päivystivät siinä minua varten, koska olin vaarallinen rikollinen. Resurssipulaan nähden sain poliisilta melkoiset määrät huomiota.

Harmillisesti minulla ei ole putkasta yhtään valokuvaa, sillä kaikki tavarani otettiin pois. Edellisiltä vangeilta ei ainakaan ollut otettu kyniä pois, sillä seinät olivat täynnä raapustuksia, muun muassa:

KYTÄT ON NATSISIKOJA

I LOVE JANI

Putkassa kulutin aikaani mm. tekemällä kyykkyjä, koska olen nähnyt elokuvista, että suljetussa kopissa kuuluu urheilla. Ja sit olin ihan kuin Sarah Connor. Leuanvetotanko puuttui, mikä oli lievä pettymys, mutta tavallaan ymmärrettävää.

Putkareissua enemmän ahdisti klikkiuutisena oleminen. On yksi asia postata tarina julkisesti. Ja toinen asia, että postaus saa 1300 jakoa ja juttu on Hesarin luetuimpien ykkösenä yli vuorokauden. Ja kuulemma vilkkui jossain metrojen näyttötauluillakin (itsehän kuljen pyörällä). En odottanut ihan sellaista julkisuutta. Kelatkaa muuten, että mitä jos 1300 jaon jälkeen vaan päättäisin poistaa koko ketjun. Minulla olisi täysi vapaus se tehdä. Olishan se vähän tylyä.

Miltä tuntuu olla klikkiuutinen? Ahdistavalta. Mutta poliisin mielivallasta ei saa vaieta.

Pidän whataboutismia ja “maailmassa on pahempiakin ongelmia” paskimpina argumentteina ikinä. Aina on pahempia ongelmia. Mutta silti tekisi mieli täältä koko farssin keskipisteestä käsin ihan vähän saarnata, että ihanko totta olette yllättyneitä, ja meillä on täällä hei muuten esim. ilmastonmuutos, tai että voisitteko pöyristyä yhtä innokkaasti aina kun autoilija ajaa pyöräilijän yli ja poliisi keskeyttää esitutkinnan, koska tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei sitä vaadi.

Se on vain sellainen pieni fiilis. Ja tämän sanottuani totean, että tämä tapaus on yksi palanen matkalla fasistiseen yhteiskuntaan, ja on tärkeää, että ihmiset huomaavat kun se tapahtuu. Sellaisessa valtiossa ei oikeasti halua elää kukaan.

Ihmisiä siis kiinnostaa, mikä on tietysti hyvä juttu ja mistä olen kiitollinen. Toivottavasti he tulevat paikalle pöyristymään uudestaan sitten kun häviän kaikki kantelut sun muut. Odotukset eivät nimittäin ole kovin korkealla. Tässä maassa poliisin sana voittaa kansalaisen sanan, ja silloin ihminen on syyllinen kunnes toisin todistetaan. Pitäisi oman oikeusturvansa takia aina ulkona liikkuessaan tallentaa elämäänsä jollain google laseilla poliisin mielivallan varalta. Olisikohan silmälasit muuten takavarikoitu ennen putkaan heittämistä? Hmm.

Se mistä mun oikeastaan piti kirjoittaa, oli ihmiset.

Ihmiset, jotka vaativat omien perusoikeuksiensa rajoittamista, kuten liikkumisvapauden ja mielipiteen ilmaisun vapauden rajoittamista. Ihmiset, jotka ovat sitä mieltä, että vaatimus kantaa henkilötodistusta mukana aina ulkona liikkuessaan olisi vaan ihan kohtuullista ja oikein, ja joille ei tule edes mieleen, että kaikilla ei välttämättä ole edes varaa henkilötodistukseen. Ihmiset, joiden mielestä vähimmällä pääset kun alistut nöyrästi kiusaamiseen ja mielivaltaan ja annat öykkäreiden rellestää vapaasti, koska muuten voisi tulla konflikti. Ihmiset, jotka kävelevät ohi eivätkä ainakaan sekaannu, kun pyydän heitä ottamaan videota tilanteesta, koska ei ole heidän ongelmansa. Ihmiset, joiden mielestä ansaitset joutua putkaan, jos et luovu kaikista oikeuksistasi, tai jos et niiaa ja hymyile nätisti poliisisedälle, tai jos vaikka erehdyt katsomaan häntä suoraan silmiin, etkä hieman alaviistoon kuten kunnon luterilaisen kansalaisen kuuluu.

Jos ajautuisimme totalitarismiin, se olisi juuri näiden ihmisten syytä. Tolkun lampaiden, jotka hiljaa katsoivat muualle, koska parempi olla tekemättä ongelmaa. Ja sittenhän on toki vielä nämä pässinpäät, jotka eivät suinkaan ole hiljaa, vaan suu vaahdossa suorastaan vaativat, että perustuslaki kumottava. Tolkun lampaiden aggressiivinen siipi.

Suomalaisten lammasmainen auktoriteettiuskovaisuus ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua. Ehkä se liittyy jotenkin sotaan ja puuroon, mutta silti. Kyllä se nykypäivänä on vaan ihan puhdasta idiotismia. Ainakin, jos olet aikuinen itsenäinen ihminen, eikä elämäsi ole riippuvainen jonkun hirmunarsistin mielenliikkeistä.

Ja lopuksi jotain positiivista, mitä ajattelin itsenäisyydestä tällä viikolla ennen tätä typerää farssia.

Olen onnellinen siitä, että olen itsenäinen. Se on aivan helvetin mahtavaa.


P. S. Olkaa siivosti, ettei tarvitse pistää esimoderointia kommentoinnista päälle. Se on aina vähän ikävää kommentoijan kannalta, kun pitää odottaa oman kommentin julkaisua.

Edit: Ja esimoderointi pärähti sitten päälle, koska ihan kaikki eivät nähtävästi ole vielä oppineet, miten internetissä käyttäydytään.

Pariisi osa 3 – Louvre, turismi ja sosiaalinen konformismi

Museo on laitos, joka kerää, säilyttää, tutkii ja pitää esillä historiallista, kulttuurihistoriallista tai luonnontiedettä koskevaa aineistoa. Wikipedia

Louvre, tuo maailman yksi kuuluisimmasta museoista. Kasapäin kulttuurihistoriallisia aarteita, joihin tutustumiseen tarvittaisiin useampi kuukausi. Käytän puoli päivää.

Löydän kerrankin kohteen lähistöltä vapaan pyöräparkin. Tai sitten en. Lukitsen pyörän pyöräparkin liikennemerkkiin.

Lämpötila lähentelee jälleen neljääkymmentä. Ulkona jonotus kestää siedettävät 20 minuuttia, johon olen varautunut hatulla, huivilla ja puolella litralla vettä. Jos vesi unohtui kotiin, sitä voi ostaa vesikauppiaalta eurolla pullo. Edessä jonottavan brittinaisen iho punoittaa pahan näköisesti, eikä hänellä ole mitään auringonsuojaa. Joku on älynnyt ottaa sateenvarjon. Takana oleva nuoripari ymmärtää pitää riittävän etäisyyden. Pro tip: Reppu auttaa siihen, etteivät ihmiset tunge liian lähelle jonoissa, vaikka heillä olisi toisenlainen käsitys henkilökohtaisen reviirin laajuudesta.

Koska käytössäni on rajallinen määrä aikaa ja energiaa, päätän käydä tsekkaamassa pari pyhiinvaelluskohdetta ja ainakin kreikkalaiset veistokset, koska ne ovat hienoja. Vuokraan audioguiden viidellä eurolla, mutta siitä ei ole paljon iloa, sillä hälinä on joka paikassa niin kova. Lisäksi Nintendo-ihmeestä loppuu akku kesken.

Ensimmäinen pyhiinvaelluskohde on Mona Lisa. Siinä se on, lasin takana, turistimeren ympäröimänä. Näyttää ihan samalta kuin valokuvissa. Mona Lisan ”salaperäinen hymy” on vuosisatojen ajan askarruttanut joitain tyyppejä. Ilmeisesti kuvassa hymyileminen oli siihen aikaan jotain normaalista poikkeavaa. Toisin on nykyään. Taulun ympärillä pörrää niin paksu massa ihmisiä kameroineen, etten edes yritä päästä lähelle.

Wikipedian mukaan useimmat ihmiset tulevat museoon oppimaan jotain uutta. Ei pidä paikkaansa. Useimmat ihmiset tulevat museoon ottamaan selfieitä.

Toinen pyhiinvaelluskohde on Venus de Milo. Täälläkin pörrää paljon ihmisiä, mutta ei ihan niin paljon. Hivuttaudun vähitellen lähemmäs patsasta sitä mukaa kun ihmisiä poistuu. Heti kun pääsen patsaan lähelle, joku pyytää minua siirtymään, jotta voi ottaa itsestään ja patsaasta kuvan ilman että siinä näkyy muita ihmisiä.

Mietin noin puolentoista sekunnin ajan mikä on näyttelyn ensisijainen käyttötarkoitus: taideteosten katsominen vai selfie-imagonrakennus. Olen tullut katsomaan taideteoksia, en osallistumaan kenenkään imagonrakennukseen. Päätän että saan rauhassa nauttia teoksesta eikä minun tarvitse siirtyä. Selfie-turisti on eri mieltä ja jää jankkaamaan. Just for a moment. Mielestään ihan kohtuullinen vaatimus. Logiikka on sama kuin pyörätielle pysäköijällä: Ei haittaa jos mä vaan nopeesti, omasta navasta noin metrin päähän ulottuva oikeutus ilman kokonaiskuvaa ja oivallusta siitä, että kun kaikki muutkin vaan nopeesti, niin pyörätiellä seisoo aina auto. Venuksen ympärillä on kymmeniä muitakin valokuvien ottajia.

En kyllä itse kehtaisi pyytää keneltäkään, joka on katsomassa teosta, että voisitko keskeyttää kulttuurikokemuksesi ja siirtyä, jotta voisin lavastaa kuvan, jossa olen Louvressa katsomassa patsasta ja katsokaa, siellä ei ole ketään muita ihmisiä! Enkä varsinkaan kehtaisi jäädä jankkaamaan asiasta. Se nyt vaan tuntuisi jotenkin törkeän itsekkäältä ja lisäksi aika turhalta. Asia ei mielestäni muutu miksikään sillä, että massat, tai törkeimmät yksiköt, ovat huutoäänestys-kyynärpäätaktiikalla päättäneet, että näyttelyn ensisijainen käyttötarkoitus ei olekaan teoksiin tutustuminen vaan selfieiden ottaminen.

Ymmärrän kyllä, että joku voi haluta itselleen kauniin valokuvan teoksesta ilman ylimääräistä kohinaa eli ihmisiä. Sellainen löytyy Wikipediasta.

Paine siirtyä on kova, koska sosiaalinen konformismi. Sosiaalisen konformismin ja laumakäyttäytymisen nimissä ajaudutaan kaikenlaisiin typeryyksiin ja kohtuuttomuuksiin, ääritilanteessa ihmisten tappamiseen. Tekemisen perustelu on ainoastaan kun kaikki muutkin. Milanossa ulkomaalainen opiskelija tuhosi patsaan selfietä ottaessaan.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset ottavat selfieitä ja turistikuvia, kunhan jättävät minut rauhaan. Kun kieltäydyn siirtymästä, saan osakseni paheksuntaa ja hämmentynyttä naureskelua. Ehkä tämä on heille ennen kokematon tilanne.

Sama vaatimus esitetään toisessakin tilanteessa, kun teoksen äärellä ei ole muita kuin minä ja valokuvan ottaja. Tällöin paine siirtyä on vielä suurempi, koska sehän on vaan ihan pieni vaiva ja nuo varmaankin pitävät minua mulkkuna, jos en siirry. Pitääkö minun siksi siirtyä? Mielestäni ei tarvitse. Valokuvan ottaja odottakoon, että lähden omine aikoineni sitten, kun olen nauttinut teoksesta riittävän kauan – mikä muuten ei ole kovin pitkä aika, jos ei minua koko ajan häiritä, eikä pieni odottaminen liene kohtuuton vaiva, jos se kuva kerran on hänelle niin tärkeä.

Venus-patsaassa huomioni kiinnittyy huonoon ryhtiin. Näyttää vähän siltä, kuin Venus olisi ajanut maantiepyörällä enemmänkin tai sitten istunut liikaa tietokoneen ääressä. Venuksen puuttuvat käsivarret ovat kai jonkinlainen mysteeri. Arvailuja on esitetty, että Venus ehkä punoi lankaa, sillä tarinan mukaan tämä oli yleinen aktiviteetti prostituoitujen keskuudessa. Ehkä se oli toiseksi tuottoisin työ mitä nainen saattoi tuohon aikaan tehdä. Rekonstruktio näyttää ihan uskottavalta. Toisaalta Venus oli jumalatar, niin miksi hän nyt jotain lankaa punoisi. Toisaalta mistä kukaan tietää että kyseessä on juuri Venus. Venus-oletettu saattoi myös esimerkiksi pidellä peiliä eli tavallaan vähän kuin ottaa selfietä.

Tässä oma tulkintani teoksen alkuperäisestä muodosta:

Louvren ehkä kaunein veistos on Psyche Revived by Cupid’s Kiss. Tähän liittyi joku tarina, että Venus lähetti Psyykkeen hakemaan huumausaineita paikallisesta manalasta, ja pulloa ei missään nimessä saanut avata, mutta Psyyke kuitenkin avasi ja haisteli höyryjä, jotka vaivuttivat hänet koomaan, josta Cupido hänet lopulta herätti. Tarinan opetus on, että typerä utelias nainen sai ansionsa mukaan, mutta onneksi mies kuitenkin pelasti hänet, ja että älä kysele vaan tee niin kuin sanotaan.

Jossain kaukana laukeaa hälytys ja tulen noin varttitunnin ajaksi suljetuksi halliin, jossa on paljon krumeluuria, jotain jalokiviä sekä kohtuullisen epäkiinnostavia maalauksia Louis XIV:stä ja muista pöhöttyneistä miehistä. Vartijat eivät päästä ketään sisään tai ulos.

Antiikin veistokset ylistävät ihmisvartalon kauneutta. Ideaalin ruumiin palvonta ei kohdistu vain naiseen vaan myös mieheen sekä sukupuoleltaan dikotomisesti määrittelemättömään. Hahmot poseeraavat estottomasti ja rikkovat kaikkia kristillisiä siveysnormeja, mutta ilmeisesti tämä on nyky-yhteiskunnassamme sallittua jos kuva on marmoria. Kuvitelkaa vaikka tämäkin patsas värivalokuvana, ja olisiko se hyväksyttävää pistää yleisesti näytille. Joillakin patsailla roikkuu lanteilla lakana, joka pysyy paikallaan vain jumalatarten tahdosta.

Jos syöt terveellisesti, nukut hyvin ja pyöräilet joka päivä, voit näyttää tältä. No okei, ehkä pitää tehdä lisäksi punnerruksia.