Mitä on empatia?

Empatia tarkoittaa kognitiivista roolinottoprosessia eli tietoista rationaalista yritystä asettua toisen asemaan. – Wikipedia (viitattu 6/2016)

Viime vuonna otsikoihin nousi amerikkalainen tutkimus, jossa suomalaiset saivat empatiakyvystään kuudenneksi kehnoimmat pisteet kansainvälisessä vertailussa. Kansan keskuudessa empatian vaatimisesta on tullut suosittu heitto milloin missäkin tilanteessa. Esimerkiksi silloin, kun omalle toiminnalle ei löydy hyviä perusteita.

Empatia on älyllinen prosessi

Kokemukseni mukaan empatiaa ovat vaatimassa muilta ihmisiltä eniten ne, jotka vähiten ymmärtävät mitä se tarkoittaa ja vähiten ovat siihen itse kykeneviä. Empatia-sanan merkitys ei varmaan voisi olla enemmän väärin ymmärretty. Yleensä empatia sekoitetaan sympatiaan eli myötätuntoon, jossa myötäeletään toisen ihmisen tunteet.

Empatia ei ole sitä että hymyillään, rakastetaan kaikkia – tai teeskennellään että rakastetaan – ja lauletaan käsi kädessä Kumbayaata. Empatia ei ole tunne.

Empatia on älyllinen prosessi, jossa tietoisesti asetutaan toisen ihmisen asemaan mielikuvituksen avulla. Tähän tapaan:

Jos olisin tuon ihmisen tilanteessa, mitä tekisin, miltä minusta tuntuisi, ja millaisia vaikeuksia minulla olisi?

Tällainen mielikuvaharjoitus auttaa ymmärtämään toisen ihmisen toimintaa ja tunteita. Empatiakyky on hyvä taito elämässä kaikilla ihmisillä. Jos kaikki kykenisivät empatiaan, maailma olisi takuulla paljon parempi paikka. Mutta on hölmöä moralisoida ihmisiä empatiakyvyttömyydestä ja vaatia, että he muuttuisivat yhtäkkiä itsestään empaattisiksi ilman minkäänlaista koulutusta. Tärkeintä on, että johtajat ja päätöksentekijät kykenevät empatiaan. Jos heillä ei ole empatiakykyä, he voivat jarruttaa kehitystä ja saada paljon vahinkoa aikaan.

Empatiaa voi harjoitella

Joiltakin empatia tapahtuu automaattisesti, useimmilta ei. Hyvä uutinen on se, että koska empatia on älyllinen prosessi, sitä voi harjoitella. Eikä sinun tarvitse teeskennellä rakastavasi ketään ollaksesi empaattinen.

Helppoa on ymmärtää sellaisessa tilanteessa olevaa ihmistä, jonka tilanteessa on joskus ollut itsekin. Minulle avautui syvempiä näkökulmia liikuntarajoitteisen elämään, kun viime vuonna polveni oli totaalisen hajalla ja jouduin kulkemaan kaksi kuukautta kyynärsauvoilla julkisissa liikennevälineissä.

Kaikkea ei tietenkään voi eikä tarvitse kokea omakohtaisesti. Voi myös kuvitella. Jos kuvittelu on sinulle vaikeaa, tai sinulla on vaikeuksia ymmärtää toisen ihmisen tilannetta, tähänkin on yksinkertainen keino: Kysy häneltä ja kuuntele häntä.

Kuuntelu ei tarkoita äänisignaalin vastaanottamista vaan aktiivista pyrkimystä ymmärtää. Tämä tietysti edellyttää, että sinulla on aito halu ymmärtää toista ihmistä. Ymmärrys toisia ihmisiä kohtaan ei putoa taivaasta sellaisen ihmisen päähän, jota ei vaan kiinnosta, vaikka hän kuinka istuisi hiljaa sillä aikaa kun toinen puhuu.

Toisen ihmisen kokemuksiin voi myös päästä sisälle omien kokemustensa kautta, vaikka ne olisivatkin erilaisia. Mies ei voi koskaan kokea sitä väheksyntää, jota nainen kokee siksi että on nainen. Mutta ehkä miestäkin on joskus väheksytty esimerkiksi siksi, että hän oli nuori. Hän voi siten ymmärtää, että ihmisiä väheksytään heidän fyysisten ominaisuuksiensa perusteella, tulla paremmin tietoiseksi syrjinnästä ja ottaa naisiin kohdistuvan väheksynnän vakavasti.

Seuraava empatian esimerkkiharjoitus on pyöräliikenteen suunnittelijoille:

Jos olisin 10 vuotta vanhempi, minulla olisi 10 kg ylipainoa ja kuljettaisin polkupyörällä kahta lasta, jaksaisinko ajaa 5 km tällaista pyörätietä, jossa on tällaisia mäkiä, mutkia, reunakiviä ja pysähdyksiä? Olisiko se edes fyysisesti mahdollista kolmipyöräisellä kuormapyörällä? Valitsisinko mieluummin auton?

Empatiaan kasvaminen

Kun olin peruskoulun ensimmäisellä luokalla, eräs opetus uskonnontunnilta paloi mieleeni. Se oli tämä:

Kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Ajatus oli minusta nerokas. Yksinkertainen ja looginen toimintaohje, jonka lähtökohtana on tasa-arvo ja kiusaamisesta vapaa maailma.

Lähtökohtana tasa-arvo. Ja tämä tosiaan ei tarkoita ”Kohtele alempiarvoisia ihmisiä kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, jos olisit alempiarvoinen ihminen”.

Aikuisenakin on varsin mahdollista oppia uusia asioita, myös empatiaa. Mutta oppiminen on harvoin kivutonta. Varsinkin jos kyse on henkisestä kasvusta, koska se tarkoittaa oman vajavaisuutensa kohtaamista. Nähdäkseni juuri kykenemättömyys kohdata oma vajavaisuutensa ihmisenä on suurin este kehitykselle aikuisena. Sosiaaliset normimmekin kertovat tästä: jostain syystä lapsille saa huomauttaa, jos he kohtelevat tovereitaan huonosti, mutta aikuisille ei. Kummallekin tulee tietysti paha mieli – kenestäpä olisi mukava tajuta toimineensa kusipäisesti. Mutta se on välttämätön vaihe ihmisenä kasvamisessa.

Parasta olisi, jos empatiaan kasvatettaisiin lapsesta pitäen peruskoulussa. Teatteri- ja roolileikit ovat tähän varsin oivallinen keino. Tietysti sen lisäksi taideaineet yleisesti kehittävät ajattelua ja luovuutta.

Kuva: Cathy Wilcox http://cathywilcox.com.au/