Kaiken mitättömyys

Onko pakko mölistä koko maailmalle olemassaolostasi? Maailmankaikkeutta ei kiinnosta sinun olemassaolosi. Higgsin hiukkanen tulee ja deletoi sinut olemasta, ilman että ehdit huomata, kesken lau

Tiedän. Se olisi ratkaissut kaikki ongelmasi. Mutta kuten lääkäri sanoi syöpäpotilaalle arvioidessaan leikkauksesta selviytymisen mahdollisuuksia, valitettavasti se on erittäin epätodennäköistä.

Tämä lääkäri ei sentään kärsi jumalaharhasta, sillä hän epäonnistuu ihmisten pelastamisessa joka päivä, mikä sillai mukavasti juurevoittaa maan pinnalle. Eräs toinen lääkäri, nuori nainen, on kiinnostunut potilaan hyvinvoinnista. Potilas tuntee itsensä arvokkaaksi.

“Teitä vaivaa terminaalivaiheen kykenemättömyys joukkohallusinaatioon.”

On tiistai. Seisot tyhjässä risteyksessä Vantaalla. Ketään ei näy missään. Liikennevalo näyttää punaista. Jäätkö odottamaan vihreää? Miksi?

Palaat avaruusmatkalta. Laskeudut Vantaalle ja huomaat, että kaikki ihmiset maailmasta ovat kadonneet. Ketään ei näy missään. Liikennevalo näyttää punaista. Jäätkö odottamaan vihreää? Miksi et?

Ketä varten teet asioita?

Sinun taiteellasi ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kannalta. Ketään ei ole tarpeellista uhrata sinun taiteesi vuoksi. Se on yksi hyttysen pieraisu Mojaven aavikolla.

Blogi täyttää vuoden. Se osaa jo kävellä itse. Se on kuulemma minun näköiseni.

Ihminen elää viimeisiä hetkiään. Ihminen syntyy, näkee sodan ja nälän, kurjuutta ja kuolemaa. Hän puuhaa ja pulputtaa aivan pirusti, ettei hänen tarvitsisi kohdata todellisuutta. Se ei kuitenkaan auta. Todellisuus ei mene minnekään. Se tulee yleisavaimella sisään ja keittää itselleen teetä. “Kohta sinua ei enää ole”, Todellisuus ilmoittaa. “Muistatko muuten ne kaikki ikävät jutut? Annas kun autan.”

”Mikä on tärkeää?”, ihminen kysyy viimeisinä päivinään.

Korkeassa sosioekonomisessa asemassa oleva poliitikko pelkää, että köyhät pääsevät nauttimaan vapaudesta. Se ei käy päinsä, sillä vapaus on rikkaiden etuoikeus. Hän leikkaa köyhien toimeentuloa ja määrää heidän ajankäytöstään, jotta hierarkkinen järjestys säilyisi, ja jotta hän voisi säilyttää asemansa erään Taka-Mukkelin kaakkoiskulmassa sijaitsevan männyn juuressa kuhisevan kusiaispesän huipulla.

Alemman kerroksen kusiainen ilmentää statustaan autolla. Hän vastustaa kiivaasti sähköavusteisen polkupyörän hankintatukea, sillä se vähentäisi auton korkeampaa statusta.

Loput kusiaiset yksinkertaisesti kyykyttävät toisia kusiaisia egonsa pönkittämiseksi. He ovat huolissaan ikiaikaisesta oikeudestaan painaa toisia maahan.

Kusiaiset puolustavat niin touhokkaasti ilmaisia parkkipaikkojaan, etteivät he huomaa, kun tulva valtaa kellarin. Ensin hukkuvat alimman kerroksen kusiaiset. Sitten keskimmäisen kerroksen kusiaiset. Lopulta tulva pyyhkii koko keon mennessään. Kaikki kusiaiset ovat tasa-arvoisesti kuolleita.

Todellisuus istahtaa paistattelemaan päivää Mont Blancin nykyään muutamia metrejä matalammalle huipulle eikä ole pätkän vertaa kiinnostunut kenenkään statuksesta.

Ohut pilvi leijailee äänettömästi auringon eteen ja palauttaa värit. Kirkas vesi solisee kuivuneisiin uomiin.

Mikä saa sinut liikkeelle?

Miksi kiusaaminen on tuotava julki

Yhteiskunnan näkymättömät patriarkaaliset muurit jatkavat romahtamistaan, kun kahdeksan suomalaista näyttelijää (naisia) toi julkisuuteen, miten elokuvaohjaaja Aku Louhimies (mies) on nöyryyttänyt ja kohdellut heitä sadistisesti heidän työskennellessään Louhimiehen ohjaamissa elokuvatuotannoissa. Asiasta keskusteltiin myös A-studiossa.

Jotkut (pääasiassa miehet) ihmettelevät, miksi kiusaajien (pääasiassa miesten) tekemisiä pitää käsitellä julkisuudessa. He sanovat, että uhrit (pääasiassa naiset) haluavat vain julkisuutta itselleen. He tekevät kiusaajasta uhrin ja uhrista kiusaajan puhumalla “lynkkaamisesta”, “ajojahdista” ja “some-oikeudenkäynnistä”. Miksi näitä asioita ei voisi vaan käsitellä yksityisesti?

Vaatimus käsitellä kiusaamista yksityisesti toistuu usein. Omassa elämässäni olen vielä useammin törmännyt vaatimukseen, että kiusaamista ei saisi käsitellä edes yksityisesti, vaan se pitäisi lakaista maton alle, jotta ei tulisi “konfliktia”, eikä kiusaajalle tulisi paha mieli. Kiusaajaa pitää varjella kiusaamisensa seurauksilta. Hänen hyvinvointinsa on tärkeämpää kuin uhrien hyvinvointi. Kuitenkin kiusaajalla on valta lopettaa kiusaaminen, uhrilla ei. Kiusaaja voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa yksinkertaisesti lopettamalla kiusaamisen.

Kiusaamisen julkistamisesta tulee väistämättä ikävyyksiä sekä kiusaajalle että uhrille, joka omalla nimellään tuo asian julki. Nämä seuraukset voivat olla vakaviakin. Ne ovat kuitenkin kiusaajan itsensä aiheuttamia. Hän on valinnut kiusata. Uhrin syytä ne eivät ole. Tapahtunut vääryys on kiusaaminen, ei kiusaamisen julki tuominen.

Mitä hyötyä sitten on tuoda kiusaaminen julki? Miksi tuottaa lisää ikävyyksiä kenellekään? Vastauksen ymmärtämiseksi on ensin ymmärrettävä, miten hyväksytyksi tulemisen tarve ohjailee ihmisen käyttäytymistä.

Ihmisellä on tarve hyväksyntään

Pieni lapsi on täysin riippuvainen huoltajistaan. Jos hänet hylätään, hän kuolee. Kuoleman riski on ollut merkittävä myös isommalla lapsella ja aikuisella, jos yhteisö sulki heidät ulkopuolelle. Hyväksytyksi tuleminen on ihmisellä perustavanlaatuinen ja eloonjäämisen kannalta välttämätön tarve.

Pikkulapsi on äärimmäisen itsekäs. Tämä on hänelle sallittua. Kasvaessaan isommaksi lapsi vähitellen oppii, että hän ei voi käyttäytyä täysin itsekkäästi piittaamatta muiden ihmisten tarpeista ja rajoista, tai hän voi menettää lähipiirinsä hyväksynnän. Hän oppii ottamaan muut ihmiset huomioon ja asettumaan heidän asemaansa. Empatiakyky kehittyy juuri tällä tavalla. Empatia ei ole jotain, mikä toisilla ihmisillä vain luonnostaan on ja toisilla ei. Empatia on älyllinen prosessi, ja sitä voi opetella myös aikuisena.

Jos joku hyväksytään yhteisössä, vaikka hän käyttäytyisi tuhoisasti toisia ihmisiä kohtaan, hän ei koskaan joudu opettelemaan toisten ihmisten huomioon ottamista. Tuhoisa käytös jatkuu, koska sen annetaan jatkua.

Julkisuus lopettaa kiusaamisen

Kiusaamisesta suunsa avaava uhri riskeeraa henkilökohtaisen elämänsä ja uransa. Hän saa niskaansa niin paljon paskaa ja kostotoimenpiteitä, ettei hän todellakaan puhu kiusaamisesta huvikseen tai saadakseen julkisuutta. Itsekeskeisen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää, että muiden ihmisten motiivit eivät aina ole itsekeskeisiä. Kyse ei ole uhrin julkisuudesta tai kiusaajan elämän pilaamisesta.

Kyse on siitä, että kiusaamisen halutaan loppuvan.

Kun puhuminen suoraan kiusaajalle tai työyhteisölle ei ole tehonnut, ainoa keino on julkisuus. Ja se tehoaa.

Miksi se tehoaa? Koska ihmisellä on tarve tulla yhteisön hyväksymäksi.

Kiusaaminen vähenee tai loppuu, kun on merkittävä riski, että se voi tulla julki. Kiinni jäämisen riski on joillekin ainoa motiivi muuttaa tapojaan. Anteeksi* pyydetään vasta sitten, kun on pakko – kun vaihtoehtona olisi tulla yhteisön hylkäämäksi. Yhden tai monenkaan ihmisen paheksunta ei välttämättä riitä siihen, että kiusaaja lopettaisi kiusaamisen. Miksi? Koska kiusaajan ei tarvitse lopettaa. Kiusaaja on heihin nähden valta-asemassa. Kiusaaja ei menetä mitään, vaikka ei kuuntelisi heitä. Mutta yhteisön hylkäämäksi kiusaajalla ei ole varaa tulla, varsinkaan pienellä ammattikentällä.

Julkisuus ei tietenkään ole mikään itsetarkoitus. Kaikkien ihmisten kaikkia mokia ei pidä julkaista medioissa. Jokaisella on joskus huono päivä, ja jokainen käyttäytyy joskus mulkusti. Aikuinen, psyykkisesti kokonainen ihminen yleensä tajuaa sen itsekin, pyytää anteeksi ja ottaa opikseen. Mutta jos kiusaaminen on jatkuvaa eivätkä muut keinot ole auttaneet, se on tuotava julki. Muuten yhteisö hiljaisella hyväksynnällään mahdollistaa kiusaamisen.

Julkisuus on välttämätöntä muutokselle, jossa valtarakenteet murtuvat. Valtaapitävät eivät oma-aloitteisesti luovu muita ihmisiä sortavista etuoikeuksistaan, eivät pehmein keinoin eivätkä nätisti yksityisesti pyytämällä. Muutokseen tarvitaan yhteisön painetta.

Syrjinnän, seksismin ja kaikenlaisen vallan väärinkäytön on loputtava. Kiusaamisen on loputtava. Siksi kiusaaminen on tuotava päivänvaloon. Jotta se loppuisi.


*) Louhimiehen “anteeksipyyntö” oli tyypillinen non-apology. Hän pyysi anteeksi muiden ihmisten tunteita, kokemuksia ja tekoja (“te ette ole voineet puhua minulle”), ja “kommunikaation epäonnistumista”. Hän ei pyytänyt anteeksi omia tekojaan – sitä, että hän oli kohdellut näyttelijöitä törkeästi. Louhimies kiisti, ettei hän kunnioittaisi näyttelijöitä. Hän kunnioittaa näyttelijöitä jopa niin paljon, että sallii heihin kohdistuvan vihapuheen facebook-sivullaan.

Epäpätevyyskerroin osa 2

Uusimmassa jaksossa Kotus ilmoittaa, että tässä mitään Ameriikasta kopioituja kotkotuksia viljellä, vaan sisusuomalaisen suoraselkäisesti tehdään ihan omaperäinen isänmaallinen sarja, jolla on suomenkielinen nimi. Produktion copywriterit on totaalisesti like samaa mieltä, ja castingi kans. Muistakaa tämä, Jonnet.

Miesasianainen Laura Huhtasaari irtisanoutuu feminismistä once and for all. Samalla hän luopuu kansanedustajan paikastaan, äänioikeudestaan, koulutuksestaan ja kaikista muistakin feminismin aikaansaannoksista. Huhtasaari huomaa, että oikeastaan feminismistä on pirun vaikea irtisanoutua. Hän matkustaa Jenkkilään, ostaa aseen, vähentää sen verotuksessa opettajan työvälineenä, ja liittyy joihinki amisheihin.

Hesari menee itseensä (??!!!) ja ilmoittaa jälleen kiinnittävänsä huomiota asiantuntijoiden sukupuolittuneisuuteen haastatteluvalinnoissa. Miesasianainen 2 Sanna Ukkola kyselee naistoimittajalta, että kumman ottaisit haastateltavaksi, substanssia tuntevan miehen vai nelisormimagnustin. Naistoimittaja vastaa, että no öö miehen. Miestoimittaja Pekka Ervastin mielestä moinen veto on Hesarilta söpön trendikästä mutta tarkoitushakuista vääntämistä, sillä asiantuntijuus on luonnostaan miehinen ominaisuus, joka sijaitsee peniksessä. Katsoja 1 kysyy, että tästäkö hän maksaa Yle-verossa?! Katsoja 2 kysyy, voiko miesselittäminen tarttua ulostesiirrossa.

Mieskansanedustaja ja tasa-arvon teddy-kankainen puolestapuhuja Mikael Jungner ilmoittaa kannattavansa sähköistä äänestystä ja “vapaaehtoista” äänen julkistamista. Vaalisalaisuus ja demokratia eivät vaarannu, sillä kenenkään ei ole pakko julkistaa ääntä, paitsi jos on esim. kotona väkivaltainen aviomies, joka pakottaa julkistamaan, mutta siis Jungnerilla ei ainakaan ole. Lisäksi sellainen pakottaminen on ihan normaalia vuorovaikutusta. Äänten todentamismahdollisuus ei myöskään aiheuta äänten ostamista, sillä se on laitonta, ja Suomessa ei tapahdu laittomia asioita. Jungner kuitenkin myöntää, ettei hän ole ehtinyt ajatella tätä asiaa kovin pitkälle, sillä hänen aikansa on mennyt Nalle Luppakorvan 17. tuotantokauden kuvauksissa. Jungnerin näyttelijän ura ei kuitenkaan etene, sillä hänen osoittautuu mahdottomaksi eläytyä itseään vähemmän etuoikeutettujen ihmisten asemaan.

Hallitus tuo eduskuntaan vapaaehtoisuuslain, jonka mukaan ympäristölainsäädännön noudattaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Tämä parantaa Suomen kilpailukykyä luonnonvarojen poistohyllynä ja myrkkyjätteiden loppusijoituspaikkana. Hallitus toteaa, että kyllä vapaaehtoisuus on aina parempi kuin pakottaminen. Seuraavaksi hallitus vapaaehtoistaa palkanmaksun.

Hallitus näyttää esimerkkiä vapaaehtoisuudessa ja vapaaehtoisesti kaivaa itselleen sote- ja maakuntakuopan, kaataa sen täyteen kaivosteollisuuden saasteita, ampuu itseään jalkaan ja lopuksi silleen leap of faith -tyyppisesti heittäytyy kuoppaan. Hallitus sanoo, että paska juttuhan tämä on, mutta pakko tehdä kun kerta on pelattu näin pitkälle, ja poliittinen uskottavuuskin on vaarassa. Hypätessään kuoppaan Juhana Vartiainen huutaa

MINÄ USKON HUVIKSENI!

niin että koko Talvivaara raikaa. Miespääministeri Juha Sipilä vastaa Juhanalle, että hänkin kyllä uskoo, mutta ihan työkseen.

Eduskuntaan tulee huoli, sillä osoittautuu, että kansalaisaloite, jonka tarkoitus on antaa kansalaisille mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan, antaa kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan. Huoli on, että jos aloitteiden tekeminen jatkuu, kansanedustajien pitäisi alkaa kuunnella kansaa. Huoli pohtii, pitäisikö sellaiset kansalaisaloitteet kieltää, jotka vastustavat hallituksen politiikkaa, tai pitäisikö vaikka aloitteiden tekemistä vaikeuttaa nostamalla vaadittavien allekirjoitusten määrää esim. miljoonaan. Huoli törmää jälleen perustuslakiin ja saa aivotärähdyksen, mikä on hieman noloa, sillä tämä on ehkä noin 59. kerta tällä hallituskaudella.

Huoli lähtee kansanedustajan sopeutusmisrahoilla seksilomalle opintomatkalle Ruotsiin tutustumaan suostumuksen käsitteeseen. Suostumus kuitenkin unohtuu, sillä Ruotsissa Huoli tapaa suomalaisen Mieskyyneleen. Huoli ja Mieskyynel rakastuvat, menevät tasa-arvoiseen avioliittoon ja muuttavat yhdessä Etelä-Savoon Önkälöjärvelle. Mieskyynel liittyy Keskustapuolueeseen ja saa mukavapalkkaisen viran Etelä-Savon maakuntavalvontaviranomaisen Önkälöjärven paikallisyhteysosaston alitarkastajana. Huoli ja Mieskyynel yrittävät perustaa perheen, mutta eivät onnistu, sillä käsikirjoittaja saa yllättävän pahoinvointikohtauksen.

Yle tekee jutun vapaaehtoisesti lapsettomista miehistä. Lukijat on silleen, että ompa kiinnostavaa joo kiinnostava juttu hei. Yle tekee jutun vapaaehtoisesti lapsettomista naisista. Lukijat on silleen, että miksi ette jo polttaneet roviolla tuollaisia huoranoitia??!!! Uuslaasaslaisen kirkon Otaniemen nuoriso-osasto tekee tieteellisen tutkimuksen, jonka tuloksena on, että lasten hankkimattomuus on naiselle täysin luonnotonta, kun taas miehelle se on täysin luonnollista. Hesarin toimituksessa sattuu olemaan sinä päivänä töissä joku naistoimittaja, jonka mielestä materiaali ei ihan täytä journalistisia kriteereitä, joten Hesari julkaisee aiheesta nimettömän pääkirjoituksen.

Käsikirjoittaja hankkii itselleen 4G-internetin, huomaa olevansa Antti Holman mutsi-hahmo ja kriisiytyy. Helvetin taiteilijat.

Seuraavassa jaksossa: Onko tasa-arvo mennyt liian pitkälle? Laskeeko Hesarin taso entisestään, kun asiantuntijoina haastatellaankin naisia? Onko se edes mahdollista?? Saako miehet enää sanoa mitään? Vastaako Jumala Juhana Vartiaiselle? Kuka on @pyllytar? Pitäisikö kysymysmuotoisten otsikoiden kirjoittajille antaa kenkää? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin [KOTUKSEN HYVÄKSYMÄ VERBI] seuraavassa jaksossa! Pysy viritettynä!

Huvikseen uskomista voi edesauttaa esimerkiksi laittamalla pahvilaatikon päähän.

#jesuispyllytar

Incompetence Factor

*** SPOILER ALERT ***

Tähän mennessä tapahtunutta Incompetence Factorissa:

Sipilä hallituksineen aikoo myydä lopunkin valtiollisesta omaisuudesta kavereilleen, “katsoa mitä tapahtuu” ja “korjailla sitten matkan varrella”. Yksi kokoomuslainen kansanedustaja huomauttaa, että tuo on muuten melkoisen paska idea, minkä seurauksena hallitus ajautuu jälleen uuteen kriisiin. Sipilä uhkaa / lupaa jälleen hajottaa hallituksen, koska tuloste tai uloste, ja eduskunnan viimeinen telefaksilaitekin tuli jo lahjoitettua Rauman poliisilaitokselle.

Ex-kokoomusministeri ja vale-YK-lähettiläs Suvi Lindén matkailee Ugandassa markkinoimassa älyvimpaimia, jotka voi kahden vuoden käyttöiän päätyttyä kätevästi loppusijoittaa samalle mantereelle. Hänen seuranaan on suomalainen liikemies, joka puolestaan on Ugandassa feissaamassa jokamiehen asetukku Patrian esitteitä suorittaakseen aktiivimallin mukaiset työtunnit vapaaehtoistyönä. Liikemies murhataan. Pääministeri Sipilää ei kiinnosta, mitä Lindén teki Ugandassa, koska onhan se nyt herranen aika aikuinen ihminen ja osaa huolehtia omista asioistaan, ja kyllä varmaankin myös Patrian asekauppa on ihan eettistä ja Reilu Kauppa -sertifioitua. Sipilä ilmoittaa, että asia on loppuunkäsitelty.

Tämän jälkeen Yle tekee jutun yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta, jääkärijuhlasta. Äärioikeistolainen leikkimedia Päivän Byrokraatti tekee merkittävän tutkivan journalistisen työn selvittämällä huolellisesti erään naisoletetun toimittajan kaikki kakka-aiheiset twiitit.

Hallitus päättää, että työttömyys ratkeaa siten, että kaikki työttömät kävis töissä. TE-toimisto ilmoittaa eräälle työttömälle, että hänen on käytävä töissä saadakseen työttömyystukea, ja että hänen työssäkäyntivelvoitteensa on alkanut takautuvasti puolitoista kuukautta sitten. TE-toimisto vaatii 60-vuotiasta ajokortitonta mummoa hakemaan automyyjän paikkaa. Hallitus lisää poliisin urkintavaltuuksia, mutta uusi tiedustelulaki ei aiheuta muutosta kansalaisten oikeuksiin, sillä poliisi on tähänkin asti urkkinut ketä huvittaa.

Tampereen valtuuston ratikkakeskustelusta tehty dokumenttifilmi Puheenvuoro saa kansainvälisillä lyhytelokuvafestivaaleilla pääpalkinnon sarjassa Crazy Horror-Comedy. Joukko nahistuneita esinahkiaisia tyrmistyy, että kyllä nyt on saatana ahdasmielistä kun ei tässä saa enää teatterituotannoissakaan kohdella naisia miten sattuu, vaikka ne ovat luonnostaan alempiarvoisia kuin miehet.

Toimittaja Saarikoski ilmoittaa vastustavansa sananvapautta. Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen paheksuu, että mitä siitäkin tulisi, jos köyhilläkin olis niinku oikeus elää.

Paavo Väyrysen perustama puolue erottaa Paavo Väyrysen puolueesta.


Seuraavassa jaksossa Valinnanvapaus 2 hallitus pohtii, pitäisikö köyhien saada valita vapaasti myrkkypiikin palveluntarjoaja yksityisen ja julkisen teurastamon välillä, vai lähetettäisiinkö heidät vaan turvapaikanhakijoiden mukana Syyriaan, mikä tulisi ehkä halvemmaksi. Stay tuned!

P.S. Julkisuudessa on vihjailtu, että sarjamme käsikirjoittajalla olisi päihde- ja mielenterveysongelmia. Tuotantopäällikkömme kiistää kaiken ja vastaa, että kenelläpä ei olisi. Sitä paitsi luova työ nyt vaan on sellaista, että välillä pitää vähän ottaa viinaa ja huumeita ja kouria naisia. Ei tämä ole mikään pyhäkoulu.