Naisen keho kuuluu naiselle

Palaan vielä edellisen kirjoitukseni aiheeseen, sillä asia on ilmeisen vaikea ymmärtää, kuten ideologiset kysymykset usein ovat, ja se vaatii lisää rautalankaa. Kirjoitan tässä naisten oikeuksista, mutta luonnollisesti samat oikeudet koskevat kaikkia ihmisiä sukupuoleen katsomatta.

Sillä välin jälleen yksi seksuaaliseen häirintään sekaantunut mies on mennyt laukomaan mediassa hölmöyksiä, mikä on herättänyt ihan aiheellista paheksuntaa.

Seksuaalisesta häirinnästä puhuttaessa pitää ymmärtää, että ihmiset lähestyvät kysymystä oleellisesti kahden erilaisen ideologian pohjalta. Ideologia vastaa kysymykseen, kenelle naisen keho kuuluu. Tästä vastauksesta seuraa suoraan säännöt, kuinka naisia pitäisi kohdella.

  1. Naisen keho kuuluu miehelle. Lähtökohtaisesti naisen kehoon saa kajota, sitä saa kommentoida jne, ellei sitä erikseen kielletä.
  2. Jokaisen keho kuuluu hänelle itselleen. Jokaisella on täydellinen määräysvalta omaan kehoonsa. Lähtökohtaisesti toisen ihmisen kehoon ei saa kajota, ellei sitä erikseen sallita.

Pitkään naisen keho on kuulunut miehelle, ja todella monet ihmiset edelleen pitävät tätä oletusta voimassa, vaikka eivät sitä itse tiedostakaan. He muodostavat mielipiteensä tämän vanhan ideologian pohjalta tajuamatta, mihin oletukseen heidän mielipiteensä perustuu. Tästä näkökulmasta katsottuna Törhösen, Rajalan, Häkkäsen, Laasasen yms lausunnot ovat täysin loogisia. Jos naisen keho on miehen omaisuutta, on epäreilua alkaa rajoittamaan mieheltä hänen oikeuttaan tähän omaisuuteen. Tätä miehen oikeuden rajoittamista ei nähdä naisen itsemääräämisoikeuden harjoittamisena vaan puritanismina, vallankäyttönä tms, koska ei tulla edes ajatelleeksi sitä, ettei naisen keho tosiaankaan kuulu kenellekään muulle kuin hänelle itselleen.

Olemme siirtymässä siihen ideologiaan, jonka mukaan myös naisilla on ihmisarvo ja oikeus määrätä omasta kehostaan. Tämä saa tietysti konservatiivimiehet takajaloilleen. Heidän “oikeuksiaan” ollaan rajoittamassa – koska ne polkevat toisten ihmisten ihmisoikeuksia. Ihmisoikeudet ovat kuitenkin tärkeämmät kuin jonkun miesasiamiehen lähtökohtainen oikeus kajota naiseen aina kun panettaa.

Tasa-arvoisen ideologian (2) mukaan pitäisi olla itsestään selvää, että esim. raiskauksen määritelmän pitää perustua suostumuksen puutteeseen. Kun olen sanonut tämän, olen saanut vastaani “teknokraatteina” itseään pitäviä miehiä, jotka ilmoittavat, että ei sitä nyt noin vain voi, koska laillisuusperiaate eli mistä voi mieskin tietää, milloin ei saa tunkea penistään toiseen ihmiseen, ellei laissa näitä tilanteita erikseen luetella. Heidänkin lähtökohtansa on siis, että saa tunkea, ellei sitä erikseen kielletä. Nämä tyypit eivät nähtävästi tiedosta, että heidän näkemyksensä perustuu vanhalle ideologialle (1). He sairastavat teknillisille aloille tyypillistä jumalakompleksia, eli kuvittelevat olevansa ideologioista vapaita objektiivisia faktanlausujia.

Miehet ovat myös kertoneet minulle, että ei sitä nyt noin vain voi, koska liian subjektiivisesti tulkinnanvaraista, ja miten määritellään yksiselitteisesti suostumus, ja maailma on monimutkainen, ajattelin kertoa tämän koska tuollaisena vähän naiivina naisihmisenä et varmaan sitä itse tajua, ja muuta käsienheiluttelua hei.

Ensinnäkin. Laissa on jo nyt vaikka mitä subjektiivisesti tulkinnanvaraisia kohtia, kuten vaikka seksuaalinen ahdistelu.

Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Subjektiivisuus ja tulkinnanvaraisuus ei siis ole argumentti. Sitä varten meillä on oikeuslaitos, joka näitä kysymyksiä tarvittaessa ratkoo.

Toiseksi. Jos hyväksytäänkin hetkeksi pöhkö ajatus, että ihmiseltä ei voi kohtuudella vaatia, että hän ymmärtää milloin toinen on suostuvainen seksiin, ja tämän takia suostumus pitäisi yksiselitteisesti määritellä laissa, niin täsmälleen sama pätee ei-suostumukseen.

Jos keksit yksiselitteisen määritelmän ei-suostumukselle, olet löytänyt myös yksiselitteisen määritelmän suostumukselle. Otat vain sen määritelmäsi ja muokkaat sitä vastaavilta osin.

Esimerkiksi:

  • Ei-suostumus: Ihminen vastustelee fyysisesti tai sanoo “Ei”.
  • Suostumus: Ihminen myötäilee fyysisesti tai sanoo “Kyllä”.

Esimerkki on tietysti pöhkö, koska lähtöoletuskin on pöhkö. Näsäviisastelijalla on tässä vaiheessa oivallinen tilaisuus syöksyä itsensä ja keskustelu-uhrinsa ikuiseen luuppiin ja vaatia yksiselitteistä määritelmää myötäilylle. Mutta sitten pitäisi olla yksiselitteinen määritelmä vastustelullekin. Ja uudesta määritelmästä löytyisi taas joku sana, joka pitäisi yksiselitteisesti määritellä. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Johtopäätös on, että ei, suostumusta ei voi yksiselitteisesti määritellä laissa, kuten ei voi ei-suostumustakaan. Eikä tarvitsekaan, koska on täysin kohtuullista vaatia aikuiselta ihmiseltä ymmärrystä siitä, milloin seksuaalisessa kanssakäymisessä toinen osapuoli on ilmaissut olevansa halukas. Jos halukkuus ei ole tullut selväksi, niin silloin on oletettava, että toinen ei ole halukas. Silloin ei tehdä mitään. Ei se ole niin vaikeaa.

Lopulta tullaankin siihen kysymykseen, kumpi on lain ja yleisen moraalin silmissä voimassa:

  1. Suostumus on lähtökohtaisesti voimassa, ellei sitä erikseen kiistetä, vai
  2. Suostumus lähtökohtaisesti ei ole voimassa, ellei sitä erikseen ilmaista.

Kysymys ei ole lakitekninen vaan ideologinen. Kumpikaan lähtökohta ei ole lakiteknisesti sen helpompi tai vaikeampi.

Voisin kertoa muutamankin tarinan iskuyrityksistä esimerkkinä siitä, miten naista edelleen pidetään miehen omaisuutena. Tyypit esimerkiksi aloittavat lähestymisen kysymällä, onko minulla poikaystävää tai odottaako kotona mies, vaikka en olisi osoittanut mitään kiinnostusta heitä kohtaan. Joku on joskus jäänyt itsepintaisesti tivaamaan parisuhdestatustani senkin jälkeen, kun olen jättänyt vastaamatta kysymykseen ja indikoinut, että asia ei kuulu hänelle. Näitä tyyppejä on ensisijaisesti kiinnostanut se, olenko jo jonkun toisen miehen omaisuutta, ja vasta toissijaisesti se, olenko minä kiinnostunut heistä. He kunnioittavat naista enemmän toisen miehen omaisuutena kuin itsenäisenä ihmisenä.

Mieskonservatiivit eivät varmasti elinaikanaan tule sisäistämään naisen oikeutta omaan kehoonsa. Tämäkin asia muuttuu todennäköisesti vähitellen, uusien sukupolvien myötä, kun heidät kasvatetaan kunnioittamaan omaa ja toisten itsemääräämisoikeutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *