Naisen keho kuuluu naiselle

Palaan vielä edellisen kirjoitukseni aiheeseen, sillä asia on ilmeisen vaikea ymmärtää, kuten ideologiset kysymykset usein ovat, ja se vaatii lisää rautalankaa. Kirjoitan tässä naisten oikeuksista, mutta luonnollisesti samat oikeudet koskevat kaikkia ihmisiä sukupuoleen katsomatta.

Sillä välin jälleen yksi seksuaaliseen häirintään sekaantunut mies on mennyt laukomaan mediassa hölmöyksiä, mikä on herättänyt ihan aiheellista paheksuntaa.

Seksuaalisesta häirinnästä puhuttaessa pitää ymmärtää, että ihmiset lähestyvät kysymystä oleellisesti kahden erilaisen ideologian pohjalta. Ideologia vastaa kysymykseen, kenelle naisen keho kuuluu. Tästä vastauksesta seuraa suoraan säännöt, kuinka naisia pitäisi kohdella.

  1. Naisen keho kuuluu miehelle. Lähtökohtaisesti naisen kehoon saa kajota, sitä saa kommentoida jne, ellei sitä erikseen kielletä.
  2. Jokaisen keho kuuluu hänelle itselleen. Jokaisella on täydellinen määräysvalta omaan kehoonsa. Lähtökohtaisesti toisen ihmisen kehoon ei saa kajota, ellei sitä erikseen sallita.

Pitkään naisen keho on kuulunut miehelle, ja todella monet ihmiset edelleen pitävät tätä oletusta voimassa, vaikka eivät sitä itse tiedostakaan. He muodostavat mielipiteensä tämän vanhan ideologian pohjalta tajuamatta, mihin oletukseen heidän mielipiteensä perustuu. Tästä näkökulmasta katsottuna Törhösen, Rajalan, Häkkäsen, Laasasen yms lausunnot ovat täysin loogisia. Jos naisen keho on miehen omaisuutta, on epäreilua alkaa rajoittamaan mieheltä hänen oikeuttaan tähän omaisuuteen. Tätä miehen oikeuden rajoittamista ei nähdä naisen itsemääräämisoikeuden harjoittamisena vaan puritanismina, vallankäyttönä tms, koska ei tulla edes ajatelleeksi sitä, ettei naisen keho tosiaankaan kuulu kenellekään muulle kuin hänelle itselleen.

Olemme siirtymässä siihen ideologiaan, jonka mukaan myös naisilla on ihmisarvo ja oikeus määrätä omasta kehostaan. Tämä saa tietysti konservatiivimiehet takajaloilleen. Heidän “oikeuksiaan” ollaan rajoittamassa – koska ne polkevat toisten ihmisten ihmisoikeuksia. Ihmisoikeudet ovat kuitenkin tärkeämmät kuin jonkun miesasiamiehen lähtökohtainen oikeus kajota naiseen aina kun panettaa.

Tasa-arvoisen ideologian (2) mukaan pitäisi olla itsestään selvää, että esim. raiskauksen määritelmän pitää perustua suostumuksen puutteeseen. Kun olen sanonut tämän, olen saanut vastaani “teknokraatteina” itseään pitäviä miehiä, jotka ilmoittavat, että ei sitä nyt noin vain voi, koska laillisuusperiaate eli mistä voi mieskin tietää, milloin ei saa tunkea penistään toiseen ihmiseen, ellei laissa näitä tilanteita erikseen luetella. Heidänkin lähtökohtansa on siis, että saa tunkea, ellei sitä erikseen kielletä. Nämä tyypit eivät nähtävästi tiedosta, että heidän näkemyksensä perustuu vanhalle ideologialle (1). He sairastavat teknillisille aloille tyypillistä jumalakompleksia, eli kuvittelevat olevansa ideologioista vapaita objektiivisia faktanlausujia.

Miehet ovat myös kertoneet minulle, että ei sitä nyt noin vain voi, koska liian subjektiivisesti tulkinnanvaraista, ja miten määritellään yksiselitteisesti suostumus, ja maailma on monimutkainen, ajattelin kertoa tämän koska tuollaisena vähän naiivina naisihmisenä et varmaan sitä itse tajua, ja muuta käsienheiluttelua hei.

Ensinnäkin. Laissa on jo nyt vaikka mitä subjektiivisesti tulkinnanvaraisia kohtia, kuten vaikka seksuaalinen ahdistelu.

Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Subjektiivisuus ja tulkinnanvaraisuus ei siis ole argumentti. Sitä varten meillä on oikeuslaitos, joka näitä kysymyksiä tarvittaessa ratkoo.

Toiseksi. Jos hyväksytäänkin hetkeksi pöhkö ajatus, että ihmiseltä ei voi kohtuudella vaatia, että hän ymmärtää milloin toinen on suostuvainen seksiin, ja tämän takia suostumus pitäisi yksiselitteisesti määritellä laissa, niin täsmälleen sama pätee ei-suostumukseen.

Jos keksit yksiselitteisen määritelmän ei-suostumukselle, olet löytänyt myös yksiselitteisen määritelmän suostumukselle. Otat vain sen määritelmäsi ja muokkaat sitä vastaavilta osin.

Esimerkiksi:

  • Ei-suostumus: Ihminen vastustelee fyysisesti tai sanoo “Ei”.
  • Suostumus: Ihminen myötäilee fyysisesti tai sanoo “Kyllä”.

Esimerkki on tietysti pöhkö, koska lähtöoletuskin on pöhkö. Näsäviisastelijalla on tässä vaiheessa oivallinen tilaisuus syöksyä itsensä ja keskustelu-uhrinsa ikuiseen luuppiin ja vaatia yksiselitteistä määritelmää myötäilylle. Mutta sitten pitäisi olla yksiselitteinen määritelmä vastustelullekin. Ja uudesta määritelmästä löytyisi taas joku sana, joka pitäisi yksiselitteisesti määritellä. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Johtopäätös on, että ei, suostumusta ei voi yksiselitteisesti määritellä laissa, kuten ei voi ei-suostumustakaan. Eikä tarvitsekaan, koska on täysin kohtuullista vaatia aikuiselta ihmiseltä ymmärrystä siitä, milloin seksuaalisessa kanssakäymisessä toinen osapuoli on ilmaissut olevansa halukas. Jos halukkuus ei ole tullut selväksi, niin silloin on oletettava, että toinen ei ole halukas. Silloin ei tehdä mitään. Ei se ole niin vaikeaa.

Lopulta tullaankin siihen kysymykseen, kumpi on lain ja yleisen moraalin silmissä voimassa:

  1. Suostumus on lähtökohtaisesti voimassa, ellei sitä erikseen kiistetä, vai
  2. Suostumus lähtökohtaisesti ei ole voimassa, ellei sitä erikseen ilmaista.

Kysymys ei ole lakitekninen vaan ideologinen. Kumpikaan lähtökohta ei ole lakiteknisesti sen helpompi tai vaikeampi.

Voisin kertoa muutamankin tarinan iskuyrityksistä esimerkkinä siitä, miten naista edelleen pidetään miehen omaisuutena. Tyypit esimerkiksi aloittavat lähestymisen kysymällä, onko minulla poikaystävää tai odottaako kotona mies, vaikka en olisi osoittanut mitään kiinnostusta heitä kohtaan. Joku on joskus jäänyt itsepintaisesti tivaamaan parisuhdestatustani senkin jälkeen, kun olen jättänyt vastaamatta kysymykseen ja indikoinut, että asia ei kuulu hänelle. Näitä tyyppejä on ensisijaisesti kiinnostanut se, olenko jo jonkun toisen miehen omaisuutta, ja vasta toissijaisesti se, olenko minä kiinnostunut heistä. He kunnioittavat naista enemmän toisen miehen omaisuutena kuin itsenäisenä ihmisenä.

Mieskonservatiivit eivät varmasti elinaikanaan tule sisäistämään naisen oikeutta omaan kehoonsa. Tämäkin asia muuttuu todennäköisesti vähitellen, uusien sukupolvien myötä, kun heidät kasvatetaan kunnioittamaan omaa ja toisten itsemääräämisoikeutta.

Oikeus omaan kehoon

Trigger warning: seksi, raiskaus, rumat sanat, ironia

Eduskunnan naisverkosto on jättänyt lakialoitteen, jossa vaaditaan, että rikoslakiin lisätään raiskauksen keskeiseksi määritelmäksi suostumuksen puute.

Sivistynyt ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kannattaja, joka tosin hieman naiivisti on tuudittautunut ajatukseen, että hei mehän eletään niinku tavallaan oikeusvaltiossa, tässä vaiheessa havahtuu kysymään, että miten helvetissä raiskauksen määritelmä ei jo ole suostumuksen puute, ja korjatkaa se ja vähän äkkiä, senkin pässit.

No, ei se näinkään räikeän ihmisoikeusepäkohdan korjaaminen laissa niin yksinkertaista ole. Nähkääs kun pitäisi muutamakin etuoikeutettu mies ensin vakuuttaa siitä, että ihan totta naisen keho ei enää ole sun omaisuutta, vaikka ehkä isoisäsi omaisuutta olikin.

Oikeusministeri Häkkäsen mielestä on elämälle vierasta, että kumppaninkin pitäisi olla suostuvainen seksiin. Siis kenen elämälle, Häkkäsenkö? Sanoinko jo että Häkkänen on Suomen oikeusministeri?

Ja kyllä on Törhöselläkin vaikeaa. Mistä voi rehellinen elokuvataiteen professori tietää mitenkä päin tässä pitäisi olla, kun standardit randomisti muuttuilee noin vain, ja katkaisijasta kääntämällä naisillekin tuli yhtäkkiä ihmisarvo. Eihän sellaiseen nyt voi tavallinen heteromies varautua. Sitä paitsi maailma nyt vaan on seksistinen ja mä vaan niinku objektiivisena taiteilijana silleen kuvaan maailmaa ja täytyyhän sitä varten vähän kenttätutkimusta tehdä heh heh MÄ OON GALILEO GALILEI.

Onneksi Törhöstä kuitenkin varjeltiin uransa loppuun asti. Nyt vanhoilla päivillä voidaan vähän paheksua. Koska kuitenkin no hei kohtuus kaikessa ja sentään miehen ura ennen naisen ihmisoikeuksia.

Naisen kehon omistaminen on ollut patriarkaalisen yhteiskunnan etuoikeutetun puoliskon saavutettu etu, ja nyt kun ollaan viimein havahtumassa siihen, että oho muuten, ehkä jokaisella pitäisi tosiaan olla oikeus ihan itse määrätä omaan kehoonsa kohdistuvasta koskettelusta, alkavat käppäukkelit oikeiden argumenttien puutteessa nönnöttää, että no milläs todistat oliko suostumus, ja pitääkö tässä alkaa sopimuksia allekirjoittamaan ennen panemista, hö höö.

Joillekin miehille on ennenkuulumatonta, että heidän pitäisi ihan oikeasti olla kiinnostunut siitä, haluaako se kumppani vai ei. Mahtaa olla huonoa seksiä, tuli vaan mieleen.

Käppäukkeleiden hiekkalaatikkologiikalla rikoslaista pitäisi poistaa kaikki sellaiset rikokset, joita voi olla vaikea todistaa ilman todistajaa tai fyysistä todistusaineistoa. Kuten nyt vaikka esimerkiksi, sanotaanko, niskoittelu. Että bodycamiako tässä pitäisi alkaa käyttämään 24h, että voisin todistaa että en kieltäytynyt antamasta poliisille henkilötietojani, häh, kelatkaa nyt vähän tyypit.

Mutta arvatkaapa mitä. Sitten kun rikoslain raiskauksen määritelmä korjataan, esimerkiksi 10-vuotiaaseen yhtyminen on lähtökohtaisesti raiskaus, eivätkä raiskaaja tai hovioikeuden oikeusoppineet voi enää trollailla, että eeikä ollut raiskaus koska se 10-vuotias varmaankin halusi sitä, eihän se edes juossut karkuun.

Ja sitten on ihan se asian ydin, eli valtakunnan ylin käyttäytymisohje. Laki.

Laki puuttuu sellaiseen käyttäytymiseen, jolla voi aiheuttaa vahinkoa muille. Kuten vaikka siihen, että tunget peniksesi ihmiseen, joka ei sitä sinne halua. Kun laissa sanotaan, että niin ei saa tehdä, kukaan ei voi enää teeskennellä, että aijaa en mä tienny.

Laki antaa vahvan moraalisen viestin. Laki vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Jos laissa väännetään seksuaalinen itsemääräämisoikeus rautalangasta, ihmiset alkavat vähitellen kunnioittaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, toisten ja omaansa. Lain pitää sanoa, että ihmiseen kajoaminen ilman hänen suostumustaan on väärin. Tämä on ensisijaista. Toissijaista on, lisääkö laki raiskaustuomioita. Jos tätä on jotenkin vaikea tajuta, pysähdy hetkeksi ja mieti.

No öö mistä sit voi tietää mikä on raiskaus ja uskaltaako tässä naisille enää puhuakaan?!!

Raiskaus on, jos harrastat seksiä ihmisen kanssa, joka ei sitä halua.

No öö mistä sit voi tietää haluaako toinen vai ei?!!

Jos kumppanisi ei vaikuta selvästi innostuneelta, kysy. Jos hän ei vastaa kysymykseen selvästi myöntävästi, silloin vastaus on ei.

Aika yksinkertaista, vai mitä?

Jos tunnetaitosi ovat niin kehittymättömät, että et erota innostunutta ja ei-innostunutta ihmistä toisistaan, kannattaa varmaan hakea ammattiapua.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuuluu ihan jokaiselle. Jokaisella on oikeus päättää, kuka hänen kehoonsa saa koskea ja millä tavalla. Myös sinulla.

Lopuksi pieni empatiaharjoitus heille, joille suostumuksen käsite on vaikea ymmärtää.

Oikeus kiusaamiseen

Olen mykistynyt, lamaantunut ja masentunut ihmisten typeryydestä. Muun muassa siitä, miten kaikkien aikojen epäpätevin hallitus vie tätä maata täyttä vauhtia päin helvettiä. Tulevaisuus on täällä. Elämme jo nyt orwellilaisessa dystopiassa.

Epäpätevät ihmiset johtamassa lammaslaumoja.

Koitan kuitenkin unohtaa sen hetkeksi, jotta voin keskittyä kirjoittamaan aiheesta, joka on lojunut pöytälaatikossani jo jonkin aikaa. Tämä ihmiskunnan typeryyden osa-alue on rakenteellisen epätasa-arvon suojassa tapahtuva kiusaaminen. Kiusaamisella tarkoitan tässä kaikkea naisiin kohdistuvaa syrjintää, häirintää, seksismiä ja epäkunnioittavaa kohtelua. Seksuaalinen häirintä on sen yksi ilmentymä ja #metoo vain yksi jäävuoren huippu.

Rakenteellinen epätasa-arvo asuu syvällä ihmisten selkärangassa. Se ulottuu aivan kaikkeen: päätöksentekoon, lainsäädäntöön, työpaikkoihin, uramahdollisuuksiin, talouteen, taiteeseen, kulttuuriin, ihmissuhteisiin ja seksiin. Ilmiö selittää, miksi esimerkiksi oikeusministeri Häkkäsen mielestä suostumuksen puute raiskauksen perusteena on “elämälle vieras”, miksi perhevapaauudistuksesta ei tullut mitään, tai miksi terveydenhuollon toimivuus lasketaan sen varaan, että naisvaltaisella alalla työntekijät loputtomasti joustavat.

Jotta ilmiötä voitaisiin ymmärtää paremmin, täytyy ensin ymmärtää jotain naisen asemasta yhteiskunnassa, eli mitä naisilta odotetaan. Ja se on jotain aivan muuta kuin mitä miehiltä odotetaan.

Kun hoitajat kieltäytyivät tekemästä ylitöitä, he olivat ahneita, itsekkäitä ja vaaransivat toiminnallaan ihmishenkiä. Mihin tällainen paheksunta perustuu? Siihen, että naisten oletusarvoisesti kuuluu joustaa, uhrautua ja asettaa yhteiskunnan ja muiden ihmisten tarpeet omiensa edelle. Tämä on ns. moraalin nollataso. Siitä ei erityisesti palkita, se ei ole mitään ylimääräistä, niin vain kuuluu naisten tehdä. Jos naiset eivät sitä tee, he syyllistyvät moraalittomuuteen.

Epäilemättä, jos kaikki naiset lakkaisivat tekemästä sitä näkymätöntä työtä, jonka heidän oletetaan tekevän ilman korvausta siksi, että se työ nyt vain jotenkin luonnonlakien sanelemana kuuluu naiselle, yhteiskunta romahtaisi. Tätä työtä kutsutaan englanniksi termillä emotional labor, ja se avautuu parhaiten lukemalla tämä aiheesta koostettu keskusteluketju. Aihe ansaitsee oman käsittelynsä, joten en mene nyt siihen syvemmälle.

Tullakseen hyväksytyksi yhteisössä ihmisen on käyttäydyttävä tiettyjen sääntöjen mukaan. Nämä säännöt eivät ole kaikille samat. Seksismi on muun muassa sitä, että naisille ja miehille on eri käyttäytymissäännöt. Pärjätäkseen yhteiskunnassa naisen on ymmärrettävä oma asemansa sosiaalisessa hierarkiassa ja käyttäydyttävä sen mukaan. Jos nainen pitää itseään tasa-arvoisena miesten kanssa ja käyttäytyy sen mukaisesti, hän joutuu uhraamaan urakehityksensä, perhe-elämän ja yhteisön hyväksynnän.

Miettikää vaikka sitäkin, voisiko nainen esittää julkisesti sellaisia lausuntoja kuin Jörn Donner ja selviytyä siitä vain lievällä paheksunnalla ja olankohtautuksilla, tuo nyt on tuommoinen? Vaikka nämä käyttäytymissääntöjä rikkovat ääritapaukset olisivat kuinka yksittäisiä, jostain syystä he ovat aina miehiä. Sama ilmiö toistuu vähemmän räikeässä muodossa läpi yhteiskunnan, ja siksi sitä on vaikeampi huomata. Yliampuva provokaatio on helppo huomata.

Kyse ei ole siitä, että naiset olisivat jotenkin moraalisina olentoina luonnostaan parempia kuin miehet. Kyse on siitä, millaista käyttäytymistä yhteisö sallii naisille ja millaista miehille.

Monet minunkin tuntemistani miehistä, jotka pitävät itseään feministeinä, rationaalisina ja oikeudenmukaisina tyyppeinä, lankeavat tiedostamattaan seksismiin eli ihmisten eriarvoisena kohtelemiseen sukupuolen perusteella. He sallivat miehille eri asioita kuin naisille. Nainen, joka ei alistu sosiaalisiin hierarkoihin ja perinteiseen naiselle asetettuun sukupuolirooliin, on lähtökohtaisesti hankala tyyppi, vaikka hän käyttäytyisi samoin kuin hyvänä tyyppinä pidetty mies. Nainen voi olla hankala tyyppi jo pelkästään siksi, että hän ei jatkuvasti hymyile, myötäile ja näytä nätiltä, kuten naisen kuuluu.

Yksi naisille asetetuista käyttäytymissäännöistä on yhteisön ja muiden ihmisen tarpeista huolehtiminen omiensa kustannuksella, erityisesti miesten varjeleminen epämukavuudelta ja negatiivisilta tunteilta. Naiselle ei sallita, että hän pitää kiinni omista rajoistaan, vaikka hän kohtelisi muita ihmisiä lähtökohtaisesti kunnioittavasti ja tasa-arvoisina. Naisen kuuluu alistua kiusaamiseen, pistää omat tarpeensa viimeiseksi, joustaa rajoistaan, ja itsensä kustannuksella suojella kiusaajaansa sekä julkiselta häpeältä että ääliömäisyytensä kohtaamiselta.

Naisten on varjeltava miehiä heidän omien tekojensa negatiivisilta seurauksilta. Tällainen käyttäytymissääntö mahdollistaa ja ylläpitää kiusaamista. Muun muassa seksuaalisen häirinnän.

Kiusaajan varjelu negatiivisilta tunteilta on mennyt äärimmäisyyksiin, joka saa ihmiset näyttämään tunnetaidoiltaan lastentarhaikäisiltä. Jos en ole alistunut epäkunnioittavaan kohteluun vaan olen tuonut sen ilmi, minua on kritisoitu negatiivisuudesta, väärästä äänensävystä yms. Jos olen huomauttanut miesselittäjälle, että olen muuten perehtynyt tähän asiaan vuosikausia ja tiedän tästä asiasta aika paljon, olen saanut kritiikkiä käyttäytymisestäni. Naisen kuuluu hymyillä, nyökytellä ja sanoa “Ihanko totta?”, koska muuten miesselittäjä voi tuntea itsensä typeräksi ja hänelle voi tulla paha mieli. Nainen ei saa tuoda omaa asiantuntijuuttaan esille. Mies ei saa joutua tilanteeseen, jossa hän huomaa olevansa väärässä, ja että nainen tietää aiheesta enemmän kuin hän. Heikkoitsetuntoiset miehet kokevat pätevän naisen uhkaksi statukselleen.

Varsinkin pahemmissa kiusaamis- ja häirintätapauksissa on älytöntä vaatia uhrilta, että palaute pitäisi antaa nätisti, niin ettei kiusaaja vain joutuisi kohtaamaan sitä tunnetta, jonka hän käyttäytymisellään uhrissa aiheuttaa. Ja tuolla tavoin et kyllä saa asiaasi edistettyä.

Lainaan tähän Anna Kontulan facebook-päivitystä (korostus minun):

Tämähän juuri lienee koko kampanjan pointti: että eräät vuosikymmeniä normaalina pidetyt sukupuolittuneen vähättelyn tavat eivät saisi olla normaalia. On selvää, että jos on ikänsä pitänyt seksuaalista häirintää normaalina osana vuorovaikutusta, nyt on hämmentynyt olo. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokin olisi ”mennyt yli”, vaan että jokin ehkä viimein alkaa mennä perille.

Ei siis huolta, se on ihan hyvää hämmennystä. Kun sitä vähän aikaa sietää, alkaa todennäköisesti vähitellen oppia sellaisia vuorovaikutuksen tapoja, jotka eivät sisällä seksuaalista häirintää.

Normaali on juuri se joka pitää muuttaa. Normaali on moraalin nollataso. Normaali käyttäytyminen ei suinkaan tarkoita oikeudenmukaisuutta. Normaali on se, minkä yhteisö sallii. Jos yhteisö sallii häiriköijälle seksuaalisen häirinnän ja vaatii uhrilta alistumista, silloin seksuaalinen häirintä on normaalia. Jos yhteisö ei sitä salli, sitä ei tapahdu. Häiriköijä oppii, että jos hän käyttäytyy sillä tavoin, hän tulee suljetuksi yhteisön ulkopuolelle.

Tämä pätee kaikkeen kiusaamiseen, epäkunnioittavaan kohteluun ja seksismiin.

Miesvaltaisessa ryhmässä kukaan ei huomaa, kun mies kohtelee minua töykeästi. Mutta jos vastaan hänelle samalla mitalla, se kyllä huomataan, ja saan palautetta käytöksestäni. Sivustaseuraaja ei huomaa töykeää käytöstä, silloin kun se ei kohdistu häneen itseensä, tai kun hän pitää sitä normaalina.

“Vittuilukiintiöni on nyt tullut täyteen. Olen sietänyt elämässäni ihan hirveästi. Minut on kasvatettu kiltiksi niin kuin 60–70-luvun tytöt usein ovat. Sellaiseksi, joka aina huolehtii, ettei muille tule paha mieli. Viis omasta pahasta mielestä.” – Anna-Leena Härkönen

Olen saanut vilpittömän hyvää tarkoittavia neuvoja, että nyt kyllä kannattaisi tästäkin vääryydestä olla hiljaa, poltan vain siltoja ja tulen katumaan tätä, ja minun pitäisi ajatella väärinkohtelijan (henkilön tai yhteisön) etua.

Monesti olen kyllä ajatellutkin. Aivan liian monta kertaa olen varjellut kiusaajiani itseni kustannuksella. Olen usein katunut, että en ole avannut suutani jostain vääryydestä. Sitä, että olen avannut suuni jostain vääryydestä, en ole vielä toistaiseksi katunut.

Jos henkilö tai yhteisö romahtaa totuuden tiedostamiseen, ehkä sen kuuluukin romahtaa. Joskus täytyy tuhota vanhaa, jotta voi rakentaa uutta.

Neuvojat ovat olleet omalla suhteellisella mittarillani älykkäitä ja tiedostavia miehiä, jotka varmasti pitävät itseään tasa-arvon kannattajina. Kuitenkaan he eivät ole tiedostaneet sitä, että tosiasiassa he ovat vaatineet minua alistumaan kiusaamiseen, seksismiin ja töykeään kohteluun – hiljaisesti hyväksymään epätasa-arvon ja osaltani ylläpitämään sitä olemalla hiljaa. He vaativat minua ylläpitämään itseäni sortavia valtarakenteita.

Seksismi on niin syvällä ihmisten selkärangassa, etteivät tiedostavatkaan tyypit sitä huomaa, jos eivät itse joudu sen kohteeksi. Eivätkä he huomaa itse harjoittavansa sitä. Omien puutteidensa kohtaaminen on tietysti epämukavaa. Joillekin se voi olla mahdotonta, jos itsetunto on niin heikolla pohjalla, että ego murenee sen asian tajuamiseen, ettei olekaan moraalisesti ja älyllisesti täydellinen ja tiedostava ihminen.

Keskustelua vaikeuttaa yletön aiheesta syyllistyminen. Epäkohtia ei voi tuoda esiin ilman, että joukko ihmisiä ottaa sen henkilökohtaisena syytöksenä ja puolustautuu hampaat irvessä hyökkäämällä, että kyllä naisetkin sitä ja tätä.

Rakenteellinen epätasa-arvo ei itsessään ole kenenkään yksilön syytä. Se on ideologia johon meidät kaikki on kasvatettu, ja on aivan ymmärrettävää, että olemme huomaamattamme eläneet sen mukaan ja toistaneet itsellemme ja muille haitallisia käyttäytymiskaavoja. Emme huomaa myöskään ilmaa jota hengitämme, ellei siinä ole jotain tavallisesta poikkeavaa, esimerkiksi hajua. Mutta ilmakin on mahdollista huomata, jos erityisesti keskitymme havainnoimaan sitä. Rakenteellinen epätasa-arvo on mahdollista tiedostaa ja murtaa. Kaikki lähtee kasvatuksesta. Jokainen aikuinen on omalta osaltaan vastuussa siitä, että ottaa asian pohdintaansa ja tarkkailee omaa käyttäytymistään ja valintojaan. Helppoa on toimia rutiinilla ajattelematta kuten aina ennenkin. Vaikeaa on ajattelu ja muutos.

Kiusaaminen loppuu sillä, ettei yhteisö enää hyväksy kiusaamista. Kiusaajalle on tultava seuraamuksia. Kun kiusaamista tapahtuu, se sanotaan ääneen. Jos ei kiusaaja kykene parantamaan tapojaan, hän saa lähteä.

Maailmaa repivät vastakkaiset voimat. Samaan aikaan kun hallitus epätoivoisesti yrittää taannuttaa yhteiskunnan takaisin 1800-luvulle, feminismi vahvistuu ja murtaa aiemmin näkymättömiä ikiaikaisia valtarakennelmia.