Epäpätevyyskerroin 3 – uuden vuoden spesiaali

Näin uuden vuoden kynnyksellä tuotantotiimimme on jälleen herännyt verryttelemään kynäilylihastaan, ja mikäs sen sopivampaa kuin koostella, mitä kaikkea sitä onkaan tullut viime aikoina töpeksittyä. Lisäksi luvassa ennustuksia aidosta radioaktiivisesta lyijyhevosenkengästä ilmaiseen ämpäriin valettuna. Tässä tulee! [...]  Lue lisää ->

Urho Kekkosen kansallispuisto osa 8: Paluu sivistykseen

Waeltaiain päiwäciriain wiimehinen lucu, iossa walcenee Eräopastaiain factillinen hencilöllisyys.

Sivistykseen? LOL.

Anyway,

Toinen sunnuntai

6:00, +5°C. Viimeinen päivä. Kengät ovat täysin kuivat.

Muistiinpanot ovat sekavia. Rivejä ei voi editoida kuten tietokoneella. Siellä täällä pitkin muistivihkoa on välihuomautuksia aiempien päivien tapahtumista.

Suunnittelen miten kannan marjat perille, ja höpöttelen jotain iskunvaimennetusta marjankanto-osastosta rinkassa. Eräopas ei naura jutuilleni, vaan keskittyy teippaamaan jalkojaan. Marjanpoiminta on kyllä rankkaa hommaa. Olen edelleen aivan poikki.

Määränpäänä on Kiilopää, josta lähtee bussi kohti Rovaniemeä. Lähestyessämme asutusta amatöörien tiheys kasvaa. Pysähdymme tuvalla, joka on täynnä turisteja. Järvimaisemasta ei voi nauttia, sillä kaksi naisoletettua sportsaajaa on leiriytynyt parhaalle mestalle rannan välittömään läheisyyteen. Sportsaajat kälättävät taukoamatta. Haluan nopeasti pois.

Loppumatka on yksitoikkoista avotunturia. Maisema näyttää Finlaysonin verholta. Moottorikelkkareitin varrella kohtaamme jälleen porolauman.

Pysähdymme lounaalle puron varrelle. Tuuli on viileä, mutta muuten on kohtalaisen lämmintä. Aurinko paistaa.

Kaksi sportsaajaa, mies ja nainen, pysähtyvät purolle ottamaan selfieitä. Onneksi eivät jää kälättämään.

Viimeinen retkiateriani on Curry Meal with Muunneltu Tärkkelys sekä

soijaproteiini, glukoosisiirappi, ammoniumkloridi, kaliumkloridi, kaliumsorbaatti, alphatokoferyyli, betakloroformiumuute ja
gamma-ammoniumkaliumkloridisorbaattiybelklöfölyytti.
 [...]  Lue lisää ->

Jouluevankeliumi

Marjutin mukaan

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Sipiliukselta kävi käsky, että kaikki maailma, paitsi yksityiset terveystalot, saastuttavat kaivosyhtiöt sekä hyvin toimeentulevat keski-ikäiset miehet joiden omaisuus on holding-yhtiöissä ja vakuutuskuorissa, oli verolle pantava. Ja tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta Sipiliuksen ollessa maaherrana.

Ja niin lähtivät Maria, joka oli raskaana, ja hänen silloinen avopuolisonsa Joosef Puistolaan, Helsingin pitäjän lähiöön, sillä heillä ei ollut enää varaa asua Kalliossa, joka oli urbaani ja chik. Ja Maria sanoi Joosefille: “Katso, Pyhä Henki tuli minun päälleni ja teki minut raskaaksi”, sillä hän piti Joosefia vähän tyhmänä.

Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja he ajoivat Peijakseen, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Ja kaikki kerääntyivät heidän ympärilleen ja riemuitsivat, sillä joku muu ottaisi nyt vastuun ja ajattelisi heidän puolestaan.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä Suuntimopuistossa vartioimassa laumaansa nollasopimuksella. Yht’kkiä heidän edessään levitoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, sillä Sipilius oli poistanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja Rouvan enkeli oli joutunut jäämään kotiin kakaroita vahtimaan. Ja enkeli sanoi heille:

“Katso (mutta älkää nyt helvetissä toljottako). Kukaan ei ole teitä vapauttaman, vaan teidän on itse se tekemän. Totisesti minä sanon teille: Teidän niin sanottu Vapahtajanne olisi 82% todennäköisyydellä huomionhakuinen narsisti, joka epäpätevyyttään olisi teidät perikatoon syöksemän, sillä poliittinen järjestelmänne suosii heidän kaltaisiaan. Menkää ja ottakaa itseänne niskasta kiinni, lopettakaa se henkilöpalvonta ja ajatelkaa omilla aivoillanne, senkin lampaat.” [...]  Lue lisää ->

Paha ja vähemmän paha raiskaus

“Nyt täytyy muistaa että nämä [tilastot] kertovat siitä millaiset rikokset tulevat poliisin tietoon. Kaikista seksuaalirikoksista kuitenkin hyvin pieni osa tulee poliisin tietoon. Arviot vaihtelee 10-20 prosentin välillä. Jos katsotaan suurta kuvaa, kantasuomalaisten tekemistä rikoksista tulee vähemmän poliisin tietoon, johtuen yksinkertaisesti siitä, että niistä hyvin suuri osa tapahtuu lähisuhteissa, läheisissä tuttavapiireissä, sisätiloissa, kun taas sitten ei-kantaväestöön kuuluvien henkilöiden kohdalla niin tää on päinvastoin, ne tapahtuu usein tuntemattomien tai huonosti toistensa tuntevien kanssa julkisissa tilanteissa ulkona paljon.”
(Akatemiaprofessori Johanna Niemi)
 [...]  Lue lisää ->

Urho Kekkosen kansallispuisto osa 7: Turvallinen paikka

Toinen perjantai

Olen tv-tuotannon pippaloissa. Olen jotenkin nolo ja aiheutan kiusallisia tilanteita. En osaa minglata enkä chitchatata oikeaoppisesti, enkä muutenkaan tiedä miten päin pitäisi olla. Herään.

Nukuin huonosti, minkä epäilen johtuneen nestehukasta. Dexalit jäi eilen juomatta. Yöllä myös paleli aivan saatanasti.

– Paleliko suakin?
– Olihan vähän viileä. [...]  Lue lisää ->

Urho Kekkosen kansallispuisto osa 6: Muistoja yhteiskunnasta

Toinen torstai

Joku äijä miesselittää mulle. Sanon äijälle että älä miesselitä. Äijä suuttuu ja yrittää lyödä. Herään.

Tuherran vihkoon jotain. Huomaan että käsialani alkaa muistuttaa äitini käsialaa. Mietin, voiko käsiala olla geneettistä.

Sumu on taas laskeutunut tuntureiden ylle. Peilityynen lammen pinta rikkoutuu, kun tavi seurueineen lipuu sen poikki.

*POKS* [...]  Lue lisää ->

Urho Kekkosen kansallispuisto osa 5: Vettä kengässä

Toinen tiistai

Pieni pajulintu, tai lapintiainen, tai mikä helvetin tiltaltti lieneekään, on saapunut retkikunnan leiriin julistamaan aamua. Se tweettailee ja retweettailee tuntikausia, kunnes teltasta alkaa kuulua levotonta kääntyilemistä. Välillä tintti pyrähtelee oksalta toiselle. Prh. Prrrh. Yhtäkkiä tintti muistaa, että ainiin sen piti käydä tänään Patentti- ja rekisterihallituksessa. Sitten se on kadonnut.
Lukija: Erja Manto [...]  Lue lisää ->

Käräjäoikeuden istunto niskoittelusta poliisia vastaan

19.9.2018 oli käräjäoikeuden istunto, jossa minua syytettiin niskoittelusta poliisia vastaan. Olin itsenäisyyspäivänä 2017 valokuvannut pyörätielle pysäköityä poliisiautoa. Poliisi vaati minulta henkilötodistuksen näyttämistä, sulki minut putkaan ja väitti, että kieltäydyin kertomasta henkilötietojani. Juttu oli tuolloin näkyvästi mediassa.

Sain tuomion niskoittelusta poliisia vastaan. Tulos oli odotettu, mutta aivan eri perusteilla kuin etukäteen luulin.

Nyt kun asia on ollut esillä oikeudessa, voin kertoa siitä. Tein myös itsenäisyyspäivän jälkeen tutkintapyynnön poliisin toiminnasta. Tämä asia on vielä kesken, joten valitettavasti en voi siinä ilmenneistä seikoista kertoa. Se että nämä asiat käsitellään erikseen, on kannaltani epäedullista. Yhteisessä käsittelyssä vastapuolen todistajana käyttämä poliisi ei olisi saanut toimia todistajana, jos hän olisi ollut itse syytettynä.

Sitten kun poliisien toimintaa koskeva tutkintapöytäkirja on julkinen, luulisin kyllä median kiinnostuvan siitä.

Paikalla olivat lisäkseni syyttäjä, tuomari, todistaja oman todistuksensa ajan, sihteeri sekä yleisöä yksi henkilö. Tuomarin oikeaoppinen termi on “puheenjohtaja”, mutta kutsun häntä tuomariksi, sillä hän yksin teki päätöksen tuomiosta. Minusta on orwellilaista kielenkäyttöä häivyttää päätöksentekijä ja puhua, että oikeus on tehnyt päätöksen, kun sen on tehnyt yksi henkilö.

Syyttäjällä oli siis vain yksi todistaja. Hän oli toinen minut kiinniottaneista poliiseista. Kutsun tässä häntä S:ksi. Vaikka päätösasiakirja onkin julkinen, S ei välttämättä halua nimelleen internet-julkisuutta. Toivon että muutkin asiaa mahdollisesti kommentoivat kunnioittavat tätä linjausta. Omalta osaltani olen tietoisesti ottanut sen riskin, että päälle sataa tonneittain kuraa.

Oikeudenkäynnissä todistajan on rangaistuksen uhalla kerrottava koko totuus, kun taas vastaajalla on virallinen lupa valehdella. S:llä oli siis velvoite kertoa totuus tuon illan tapahtumista – tässä kuulemisessa. Tutkinnassa, jossa hän itse olisi epäiltynä, hän saisi valehdella samoista tapahtumista.

Ja ensin kertauksen vuoksi pari jo aiemmin julkisuuteen tullutta seikkaa (lihavoinnit lisätty).

  1. Putkasta päästyäni sain nähdä paperin, jossa kiinniottoperusteeksi oli annettu

KIINNIOTTO, RIKOKSILTA JA HÄIRIÖILTÄ SUOJAAMISEKSI (PoliisiL 2:10.2)
Ei suostunut antamaan poliisille henkilötietojaan. Vastasi tuntomerkkejä epäillystä pullon heittäjästä.
Paikalta poistaminen riittämätön toimenpide. [...]  Lue lisää ->

Urho Kekkosen kansallispuisto osa 4: Toisia olentoja

Sunnuntai

Vähemmän yllättäen supertalvivarustus toimii huonosti tuvassa nukkumiseen.

Seuraamme porojen polkuja. Siellä täällä on poron ja hirven papanoita, välillä siististi samassa läjässä. Yhdellä aukiolla makaa hiiltyneitä puunrunkoja. Täällä katu- ja puisto-osasto ei ole käynyt siivoamassa elämän ja kuoleman merkkejä pois näkyvistä.

Eräopas harppoo purojen yli empimättä. Yritän astua kiville niin etteivät H****g-merkkiset kenkäni kastu. En usko, että ne pitävät vettä niin hyvin. Eräopas kehottaa minua luottamaan kenkiini.

Tauolla haaveilen karjalanpiirakasta munavoilla.

Saavumme tuvalle, jolla on sauna ja erillinen keittokatos. Tuvalla majailee joku gubbe, joka haluaa puhua säästä. Eräopas keittää veden sillä aikaa kun sytytän saunan. En jaksa syödä koko pussillista kerralla. Jemmaan loput saunan jälkeen nautittavaksi.

Kaasupullossa lukee AUF ja ZU. Se on kai ajalta, jolloin Suomi oli aseveli Saksan kanssa. En tarkista, onko kaasupullo kiinni. Luultavasti tekisin sen kenen tahansa muun jäljiltä paitsi Eräoppaan, itseni mukaan lukien.

Eräopas on pakannut saippuapullonsa ja kaikki muutkin vähänkään nestemäiset asiat säntillisesti minigrip-pusseihin. En luota kenkiini, mutta saippuapullooni luotan kuin peruskallioon.

Istumme terassilla ja katselemme, kuinka puro kohisee levottomana. Saunan lämpö höyryää iholta aurinkoon. Pulahdan puroon. Se on riittävän syvä.

Hakkaan muutaman klapin seuraaville ennen lähtöä. Eräopas toivottaa gubbelle jotain eeppistä jäähyväisiksi. En tiedä mitä pitäisi sanoa. Sanon:

– Heippa! [...]  Lue lisää ->

Urho Kekkosen kansallispuisto osa 3: Toiset maailmat

Lauantai

Yöllä on ollut pakkasta. Palelen, vaikka on merinot ja fleece päällä. On käynyt sillä lailla hassusti, että makuupussin vetoketju on jäänyt alhaalta auki.

Kömmin teltasta ulos. Metsä on paksun sumun peitossa. Eräopas pohtii, mahtaako tuntureilta nähdä tänään mitään. Lähdemme nousemaan Vongoivalle.

Kiviä, kiviä. Kylmä. Sumua. Kiviä.

Tuonelan hiljaisuutta rikkovat pienet linnut. Laulu on vähän samanlaista kuin palohälyttimellä, joka ilmoittaa paristojen loppumisesta. Twiittaajilla on sinistä väriä rinnassa. Myöhemmin selviää, että lintu, jolla on sininen rinta, on sinirinta. Yksi niistä jää ystävällisesti poseeraamaan valokuvaa varten.

– Kohteeseen näköyhteys. Over.
– Roger. Kohde liikkunut kaksi metriä länteen. Siirtykää asemiin. Over.
– Roger. Nolla-kaksi-seitsemän. Over.
– Roger.
– Krrrtsh… khhhh.. Dzzzssshhh…
– En kopioi. Toistakaa. Over.
– kssshhhhhh…
– Toistan: Toistakaa. Over.
– dzztkSShhH RÄTS …raatio “Harhautus” aloitettu. Over.
– Roger. Kuittaan. Yli ja ulos.
– Täh?
– Twit.
– Siis mitä? Over.
– Harhauta sinä nyt siellä vaan. Me mennään lounaalle. [...]  Lue lisää ->