Dumpatkaa esittelykierrokset

Jostain syystä joku joskus keksi, että esittelykierros on pakko olla jokaisessa alle kolmenkymmenen hengen tilaisuudessa. Tästä tavasta on tullut lähes itsestäänselvyys. Ja en nyt tarkoita sellaista epäformaalia kättelyä ennen varsinaisen tilaisuuden alkua. Tarkoitan sellaista, kun joukko ihmisiä pönöttää hiljaa paikallaan huoneessa ja jokainen puhuu kaikkien kuullen vuorollaan, halusi tai ei.

Esittelykierros voi tilanteesta riippuen olla perusteltu kokouksissa, joissa on paikalla yhtä paljon tai vähemmän kuin noin kuusi ihmistä. Eikä aina silloinkaan.

Esittelykierros on varma tapa tehdä tunnelmasta jäykkä, teennäinen ja vaivaantunut. Jos tilaisuuden on tarkoitus olla yhtään kasuaalimpi, esittelykierros on varsin tehokas tapa pilata se.

Kukaan ei tutustu keneenkään esittelykierroksella. Harvemmalle jää edes nimet mieleen. Ihmisiin tutustutaan sitten, kun heidän kanssaan puuhataan jotain yhdessä tai keskustellaan mielellään kahden, korkeintaan kolmen hengen ryhmässä.

Esittelykierroksiin palaa turhaan arvokasta työskentelyaikaa. Olen huomannut, että on varsin haasteellista saada joukko ihmisiä samaan aikaan ja paikkaan ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Kaikki ovat kovin kiireisiä. Kahden tunnin kokouksesta voi mennä 15 minuuttia esittelykierrokseen. Eikä esittelykierroksella ole juuri mitään informaatio- tai ryhmäytymisarvoa.

On ihmisiä jotka tykkäävät jaaritella itsestään. Eikä heitä lainkaan haittaa haaskata muiden ihmisten aikaa. Mitä suurempi yleisö, sen parempi. Esittelykierroksen säännöt muotoutuvat ensimmäisten puhujien mukaan. Jos he alkavat esitellä ansioluetteloitaan, tulee kierroksesta CV-kierros.

Ketä kiinnostaa jonkun CV. Oikeasti. Jos nyt ei olla kuitenkaan rekrytoimassa. Käytetään se aika mieluummin työskentelyyn.

Henkilöille, jotka ovat sieltä introvertimmasta päästä, tilanne on ahdistava.

Esittelykierrosten taustalla saattaa olla kaunis ajatus jonkinlaisesta demokratiasta – jokainen pääsee ääneen ja tulee kuulluksi. Kaikki eivät kuitenkaan halua päästä ääneen. Ne jotka tuskailevat adrenaliinitasojen kanssa omaa vuoroa odotellessa ja sen jälkeen, eivät takuulla pysty kuuntelemaan mitä muut sanovat. Jos sattuu itse olemaan ekstrovertti persoona, tätä voi olla vaikea ymmärtää. Silloin voi vaikka harjoitella ymmärrystä. Sivuhuomautuksena, introversio ei ole sairaus tai luonnevika, josta pitäisi tai voisi oppia pois.

Ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus valita, haluavatko he olla huoneellisen ihmisiä keskipisteenä. Jokainen voi vaikka valita, haluaako esitellä itsensä ennen ensimmäistä puheenvuoroaan. Jos jotakuta jää vaivaamaan, kuka tuo hiljaa nurkassa istunut tyyppi oli, sitä voi vaikka kysyä häneltä kahden kesken.

Eikä tätä tarvitse edes tehdä myötätunnosta erilaisia ihmisiä kohtaan. Se kannattaa tehdä ihan siksi, että erilaisista ihmisistä saisi irti parhaan potentiaalin, että paikalle saataisiin niitäkin, jotka eivät niin fanita olla huomion keskipisteenä, ja että ajankäyttö olisi tehokasta.

Terveisin ope, vetäjä, oppilas ja osallistuja.

Mitä on empatia?

Empatia tarkoittaa kognitiivista roolinottoprosessia eli tietoista rationaalista yritystä asettua toisen asemaan. – Wikipedia (viitattu 6/2016)

Viime vuonna otsikoihin nousi amerikkalainen tutkimus, jossa suomalaiset saivat empatiakyvystään kuudenneksi kehnoimmat pisteet kansainvälisessä vertailussa. Kansan keskuudessa empatian vaatimisesta on tullut suosittu heitto milloin missäkin tilanteessa. Esimerkiksi silloin, kun omalle toiminnalle ei löydy hyviä perusteita.

Empatia on älyllinen prosessi

Kokemukseni mukaan empatiaa ovat vaatimassa muilta ihmisiltä eniten ne, jotka vähiten ymmärtävät mitä se tarkoittaa ja vähiten ovat siihen itse kykeneviä. Empatia-sanan merkitys ei varmaan voisi olla enemmän väärin ymmärretty. Yleensä empatia sekoitetaan sympatiaan eli myötätuntoon, jossa myötäeletään toisen ihmisen tunteet.

Empatia ei ole sitä että hymyillään, rakastetaan kaikkia – tai teeskennellään että rakastetaan – ja lauletaan käsi kädessä Kumbayaata. Empatia ei ole tunne.

Empatia on älyllinen prosessi, jossa tietoisesti asetutaan toisen ihmisen asemaan mielikuvituksen avulla. Tähän tapaan:

Jos olisin tuon ihmisen tilanteessa, mitä tekisin, miltä minusta tuntuisi, ja millaisia vaikeuksia minulla olisi?

Tällainen mielikuvaharjoitus auttaa ymmärtämään toisen ihmisen toimintaa ja tunteita. Empatiakyky on hyvä taito elämässä kaikilla ihmisillä. Jos kaikki kykenisivät empatiaan, maailma olisi takuulla paljon parempi paikka. Mutta on hölmöä moralisoida ihmisiä empatiakyvyttömyydestä ja vaatia, että he muuttuisivat yhtäkkiä itsestään empaattisiksi ilman minkäänlaista koulutusta. Tärkeintä on, että johtajat ja päätöksentekijät kykenevät empatiaan. Jos heillä ei ole empatiakykyä, he voivat jarruttaa kehitystä ja saada paljon vahinkoa aikaan.

Empatiaa voi harjoitella

Joiltakin empatia tapahtuu automaattisesti, useimmilta ei. Hyvä uutinen on se, että koska empatia on älyllinen prosessi, sitä voi harjoitella. Eikä sinun tarvitse teeskennellä rakastavasi ketään ollaksesi empaattinen.

Helppoa on ymmärtää sellaisessa tilanteessa olevaa ihmistä, jonka tilanteessa on joskus ollut itsekin. Minulle avautui syvempiä näkökulmia liikuntarajoitteisen elämään, kun viime vuonna polveni oli totaalisen hajalla ja jouduin kulkemaan kaksi kuukautta kyynärsauvoilla julkisissa liikennevälineissä.

Kaikkea ei tietenkään voi eikä tarvitse kokea omakohtaisesti. Voi myös kuvitella. Jos kuvittelu on sinulle vaikeaa, tai sinulla on vaikeuksia ymmärtää toisen ihmisen tilannetta, tähänkin on yksinkertainen keino: Kysy häneltä ja kuuntele häntä.

Kuuntelu ei tarkoita äänisignaalin vastaanottamista vaan aktiivista pyrkimystä ymmärtää. Tämä tietysti edellyttää, että sinulla on aito halu ymmärtää toista ihmistä. Ymmärrys toisia ihmisiä kohtaan ei putoa taivaasta sellaisen ihmisen päähän, jota ei vaan kiinnosta, vaikka hän kuinka istuisi hiljaa sillä aikaa kun toinen puhuu.

Toisen ihmisen kokemuksiin voi myös päästä sisälle omien kokemustensa kautta, vaikka ne olisivatkin erilaisia. Mies ei voi koskaan kokea sitä väheksyntää, jota nainen kokee siksi että on nainen. Mutta ehkä miestäkin on joskus väheksytty esimerkiksi siksi, että hän oli nuori. Hän voi siten ymmärtää, että ihmisiä väheksytään heidän fyysisten ominaisuuksiensa perusteella, tulla paremmin tietoiseksi syrjinnästä ja ottaa naisiin kohdistuvan väheksynnän vakavasti.

Seuraava empatian esimerkkiharjoitus on pyöräliikenteen suunnittelijoille:

Jos olisin 10 vuotta vanhempi, minulla olisi 10 kg ylipainoa ja kuljettaisin polkupyörällä kahta lasta, jaksaisinko ajaa 5 km tällaista pyörätietä, jossa on tällaisia mäkiä, mutkia, reunakiviä ja pysähdyksiä? Olisiko se edes fyysisesti mahdollista kolmipyöräisellä kuormapyörällä? Valitsisinko mieluummin auton?

Empatiaan kasvaminen

Kun olin peruskoulun ensimmäisellä luokalla, eräs opetus uskonnontunnilta paloi mieleeni. Se oli tämä:

Kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Ajatus oli minusta nerokas. Yksinkertainen ja looginen toimintaohje, jonka lähtökohtana on tasa-arvo ja kiusaamisesta vapaa maailma.

Lähtökohtana tasa-arvo. Ja tämä tosiaan ei tarkoita ”Kohtele alempiarvoisia ihmisiä kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, jos olisit alempiarvoinen ihminen”.

Aikuisenakin on varsin mahdollista oppia uusia asioita, myös empatiaa. Mutta oppiminen on harvoin kivutonta. Varsinkin jos kyse on henkisestä kasvusta, koska se tarkoittaa oman vajavaisuutensa kohtaamista. Nähdäkseni juuri kykenemättömyys kohdata oma vajavaisuutensa ihmisenä on suurin este kehitykselle aikuisena. Sosiaaliset normimmekin kertovat tästä: jostain syystä lapsille saa huomauttaa, jos he kohtelevat tovereitaan huonosti, mutta aikuisille ei. Kummallekin tulee tietysti paha mieli – kenestäpä olisi mukava tajuta toimineensa kusipäisesti. Mutta se on välttämätön vaihe ihmisenä kasvamisessa.

Parasta olisi, jos empatiaan kasvatettaisiin lapsesta pitäen peruskoulussa. Teatteri- ja roolileikit ovat tähän varsin oivallinen keino. Tietysti sen lisäksi taideaineet yleisesti kehittävät ajattelua ja luovuutta.

Kuva: Cathy Wilcox http://cathywilcox.com.au/

Tuoteseloste

Tämä on Vastamelu-blogi.

Blogin aihe on: ajatukset, elämä, filosofia, logiikka, yhteiskunta, politiikka, meta, ihmiset, kohtaamiset, matkakertomukset, fiktio, kirjalliset kokeilut, taiteelliset tuotokset ja mistä nyt milloinkin huvittaa kirjoittaa. Tuotearviointeja tuskin tulee. Paitsi jos lähetät lahjaksi vastamelukuulokkeet, voin arvostella ne julkisesti.

Saattaa sisältää sarkasmia, epäortodoksisia mielipiteitä, itsestäänselvyyksien kyseenalaistamista, ironiaa, kauniita sanoja, rumia sanoja sekä mielivaltaista pilkkujen ja persoonamuotojen käyttöä.

Käyttämällä sivustoa vakuutat, että olet lukenut tämän jumalattoman pitkän selostuksen. Vaikka tietenkään et ole, hah. Emme ole vastuussa mistään. Itse olet.

Kommentit saavat jäädä silloin, kun niillä on informaatio- tai viihdearvoa tai ne mairittelevat kirjoittajaa tyylikkäästi mutta ei liian lipevästi. Tauhka saattaa lähteä. Omalla nimellä kommentointi on tosi kiva.

Kiitos vastamelu.fi -sivuston käytöstä! Blogin ulkoasu, vimpaimet ja sen sellaiset tulevat vielä säätymään.